Sipilän käsittämätön EVM-kanta tarkoittaa suomeksi sitä, että hallitus haluaa luopua Suomen päätösvallasta omiin rahoihinsa

Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkona, että Sipilän hallitus on edistänyt kantaa, jossa Euroopan vakausmekanismin EVM:n käyttämisessä ei enää vaadittaisi yksimielisyyttä. Yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen Euroopan vakausmekanismin lainanannossa on toisten mielestä myrsky vesilasissa, ja toisten mielestä kalteva pinta, joka nakertaa suvereniteettia ja edistää liittovaltiokehitystä. Taloustoimittaja Juhani Huopainen kertoo, mistä asiassa on kyse.

Iltasanomien toimittaja Timo Haapala sai tietoonsa hallituksen sisäisen riitelyn Euroopan vakausmekanismin (EVM) kaavaillusta sääntömuutoksesta. Viime joulukuussa euromaiden pääministerien huippukokous päätyi julkilausumassaan kannattamaan EVM:n uudistusehdotusta, ja kehotti samalla euromaiden valtiovarainministerien, eli euroryhmän, aloittavan valmistelun EVM:n sääntöjen muuttamiseksi kesäkuuhun mennessä.

Tämä siis tarkoittaa, että pääministeri Juha Sipilä on jo allekirjoittanut kannattavansa ja kehottavansa uudistusehdotusta. Tämä tarkoittaa myös, että nyt haetaan hallituksen päätöstä sille, että valtiovarainministeri Petteri Orpo voisi aloittaa valmistelemaan sääntömuutosta. Sääntöjen muuttaminen puolestaan on mahdollista toteuttaa vain kaikkien EVM-osakasmaiden yksimielisellä päätöksellä.

Iltasanomat lainaa sille vuodetusta dokumentista valtionvarainministeriön esitystä:

”Valtioneuvosto katsoo, että yksittäisiä luottoja koskevissa päätöksentekotilanteissa, jotka tapahtuvat nimellisen katon ja luottolimiitin koon määräämissä puitteissa, voisi tulla käytettäväksi hätätilamenettely, jossa sovelletaan 85 % määräenemmistöä.”

Samaisen dokumentin mukaan Suomen nykyinen kanta on, että ”kaikki varautumisjärjestelyä koskeva päätöksenteko tulee tapahtua yksimielisesti.”

Tämä selviää myös aiemmasta valtioneuvoston selvityksestä, jonka kantaan eduskunnan talousvaliokunta on yhtynyt:

”Suomi katsoo, että yhteisen varautumisjärjestelyn perustamisen ja siihen turvautumisen tulee kaikissa tapauksissa kunnioittaa täysin eduskunnan budjettisuvereniteettia. Mahdollisten sitoumusten suuruus (laina- tai takausjärjestelyjen muodossa) tulee olla rajattu selkeällä ja tarkkarajaisella euromääräisellä katolla ja lisäksi varautumisjärjestelyn keskipitkän aikavälin fiskaalisen neutraliteetin periaatteen mukaisesti varautumisjärjestelyn myöntämä rahoitus tulee täysimääräisesti periä toimialalta takaisin ylimääräisillä jälkikäteen kerättävillä vakausmaksuilla.”

Määräenemmistömenettelyä yritettiin runtata läpi jo vuonna 2011. Tuolloin perustuslakivaliokunnan mielestä määräenemmistöpäätökset ovat perustuslain vastaisia.

EVM:llä on käytettävissään kuusi työkalua rahoitusavun myöntämiseen EVM-jäsenmaille: lainan myöntäminen valtiolle, valtion liikkelle laskemien velkakirjojen ostaminen suoraan valtiolta tai markkinoilta, rahoituslaitosten välillinen tai suora pääomitustukeminen, sekä luottolimiitin myöntäminen jäsenmaille.

Nyt kaavailtu muutos koskisi EVM:n tukea kriisipankeille tilanteissa, joissa vuonna 2016 perustetun Yhteisen kriisinratkaisurahaston (SRB) pääomat eivät riittäisi. Koska SRB:n pääomia on suunniteltu kasvatettavan vuoteen 2023 loppuun mennessä noin 55 miljardiin euroon, se ei nykyisellään, eikä myöhemminkään, pystyisi yksin selviytymään isomman finanssikriisin hoitamisesta. Muutaman pienemmän pankin SRB pystyisi pelastamaan, mutta jos pankkiruumiita olisi enemmän, tai ne olisivat kooltaan suurempia, EVM:n takaukseen jouduttaisiin todennäköisesti turvautumaan.

EVM:n nykyinen maksettu pääoma on pieni suhteessa sen sallittuun lainanotto- ja tukimyöntökapasiteettiin. Suomen osuus pääomasta on hieman alle kaksi prosenttia, mikä on hieman alle 13 miljardia euroa. Käytännössä EVM voisi tukipäätöksen tehtyään ja siitä tappioita kohdattuaan esittää Suomelle hieman yli 11 miljardin euron maksuvaatimuksen tappioiden kattamiseksi ja maksukyvyttömyyden välttääkseen.

EVM:n säännöissä on jo ennestään hätätilamenettelymahdollisuus, jolloin tukipäätös voidaan tehdä 85 prosentin määräenemmistöllä, mutta tällöin tuen määrä ja osuus EVM:n pääomasta on tarkasti rajattu. Sääntömuutos avaisi siis mahdollisuuden käyttää tiukan paikan tullen EVM:n kapasiteettia laajemmin, pelkällä määräenemmistöllä, nykyisen yksimielisyysvaatimuksen sijaan.

On varmaa, että jatkossakin tulee taantumia, pankkeja kaatuu, ja ylivelkaiset maat ajautuvat vaikeuksiin, joista ne eivät itse selviä. On päivänselvää, että näiden pankkien ja valtioiden velkojat eivät halua itse kantaa sijoituksistaan syntyviä kaikkia tappioita.

Toisaalta tilanteissa, joissa olisi hyvätkin perusteet myönteiselle tukipäätökselle, yksimielisyysvaatimus johtaa päätöksenteon kankeuteen ja mahdollisiin lehmänkauppoihin. Jäsenmaita on yhdeksäntoista, ja jokainen näistä voisi estää tukipäätöksen syntymisen.

Mikäli 85 prosentin määräenemmistömenettely otettaisiin käyttöön, ehdoton veto-oikeus olisi vain EVM:n suurimmilla osakkeenomistajilla – Saksalla, Ranskalla ja Italialla. Ei ole yllättävää, että Ranska ja Saksa ovat EVM:n alusta alkaen halunneet siirtyä määräenemmistömenettelyyn. Mutta onko Suomen intresseissä luopua vapaaehtoisesti maamme veto-oikeudesta?

Ehkäpä oleellista onkin huomata, ketkä tästä ovat hermostuneet. Suomen pankin edellinen pääjohtaja Erkki Liikanen twiittasi Timo Haapalalle ja keskusteluun osallistuneille illalla puoli yhdentoista aikaan:

”Timo Haapalan ”tempaisu” on kumpujen yöstä. On Suomen ja EU:n etu, että meillä on kykyä ja kapasiteettia toimia yhdessä. Hallituksen johto on tässä oikealla linjalla. @PetteriOrpo @juhasipila @AnttiRinnepj @merjaya @mattikalliokosk @MarttiHetemaki @ollirehn @Nakkalajarvi”

Timo Haapalan ”tempaisu” on kumpujen yöstä.
On Suomen ja EU:n etu, että meillä on kykyä ja kapasiteettia toimia yhdessä. Hallituksen johto on tässä oikealla linjalla.
@PetteriOrpo @juhasipila @AnttiRinnepj @merjaya @mattikalliokosk @MarttiHetemaki @ollirehn @Nakkalajarvi

— Erkki Liikanen (@LiikanenErkki) February 13, 2019

Eli Liikanen on tarkoituksellisesti kirjoittanut twiittiin mukaan valtionvarainministeri Orpon, pääministeri Sipilän, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen, Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokosken, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen, Suomen pankin nykyisen pääjohtajan Olli Rehnin ja ilmeisesti samaan painoluokkaan kuuluva demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärven.

”Kumpujen yö” taas viittaa 20-luvulla tehtyyn Suomen historiaa käsittelevään, fantasiaa sisältäneeseen teokseen, joka päätyi peräti oppikirjaksi Suomen kouluissa. Sanonnalla viitataan siis höpöhöpöön, menneiden aikojen tunkkaisuuteen ja todennäköisesti vihjataan myös 30-luvulla vallinneeseen kansallismieliseen, fasistiseenkin ajatteluun.

Rehn osallistui myös itse keskusteluun:

”Uutisoida saa mitä vain – sananvapaus. Puhutaan Timo asiasta. Ei ole pienen eikä ison euromaan etu että EVM ei kykene tehokkaisiin päätöksiin. Miten IMF voisi Suomen mielestä tehdä lainapäätöksiä 85% superenemmistöllä, mutta me Euroopassa ei? Jotain syytä oppia eurokriisistä.”

Uutisoida saa mitä vain – sananvapaus. Puhutaan Timo asiasta. Ei ole pienen eikä ison euromaan etu että EVM ei kykene tehokkaisiin päätöksiin. Miten IMF voisi Suomen mielestä tehdä lainapäätöksiä 85% superenemmistöllä, mutta me Euroopassa ei? Jotain syytä oppia eurokriisistä.

— Olli Rehn (@ollirehn) February 13, 2019

Asia osuu siis pahasti keskuspankkiirien hermoon. Se on ymmärrettävää. Eurokriisin hoitaminen oli vaikeaa, koska bileiden loputtua kukaan ei halunnut maksaa laskua, ja siksi laskua maksamaan päätyivät tahot, jotka eivät olleet edes bileissä mukana. Sekään ei riittänyt, mutta poliittista tahtoa maksaa enempää ei enää ollut. Euroopan keskuspankki (EKP) jäi lopulta viimeiseksi euroalueen hengissä pitäjäksi lupaamalla tarvittaessa rajattomia tukitoimia. EKP haluaisi, että seuraavan kriisin tullessa sitä ei enää jätettäisi yksin. Siksi EKP haluaa, että jäsenmaat luopuisivat itsenäisyydestään pala palalta. Muuten euromaita ei saada myöhemmin ajoissa maksamaan kriisitoimia, mikä vaarantaisi euroalueen säilymisen hengissä.

Suomen perusteltuna huolena pitäisi olla, että tulevaisuudessa Suomen rahoja voitaisiin antaa muille, Suomen vastustuksesta huolimatta. Tämä on liikaa Liikaselle ja Rehnille, jotka joutuivat vuonna 2010 puhumaan muunneltua totuutta, että Kreikan kykyyn maksaa EU-maiden myöntämät lainat takaisin voidaan luottaa. Kaikki tietävät, missä päin Eurooppa ne tulevaisuudessa pääomitettavat pankit ja taattavat valtiot sijaitsevat. Samaten kaikki tietävät, missä päin Eurooppaa sijaitsevat ne maat, jotka maksamaan joutuisivat.

EVM:n osakkaat ja %-osuus äänistä (Lähde: ESM):
Saksa 27,0
Ranska 20,2
Italia 17,8
Espanja 11,8
Hollanti 5,7
Belgia 3,5
Kreikka 2,8
Itävalta 2,8
Portugali 2,5
Suomi 1,8
Irlanti 1,6
Slovakia 0,8
Slovenia 0,4
Liettua 0,4
Luxemburg 0,2
Kypros 0,2
Viro 0,2
Malta 0,1