KOMMENTTI | Eduskunnan keskustellessa nuorisorikollisuudesta sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) luokitteli perussuomalaisen politiikan ”kylmääväksi”, syrjäyttäväksi ja eriarvoistavaksi. Samalla hän väistelee varsinaisiin kysymyksiin vastaamista. Toimittaja Maria Asunta kirjoittaa.

Syrjäytyminen.

Eriarvoistuminen.

Varjoyhteiskunta.

Yhteiskunnan laidat.

Näiden termien ympärille Ohisalo rakentaa usein vastauksensa oppositiolle, oli sitten kyseessä poliittinen islam terroristeineen tai pääkaupunkiseudun nuorisojengit.

Samaan aikaan perussuomalaiset varoittavat, että haitallinen maahanmuutto on itsessään ilmiö, joka luo syrjäytymistä, eriarvoistumista ja varjoja. Humanitaarinen maahanmuutto on epäonnistunut kaikkialla Euroopassa. Miksi Suomi olisi poikkeus?

Tämän toteaminen on Ohisalon mielestä kylmäävää. Sekin on kylmäävää, että maahanmuuttajataustaisia nuoria kutsutaan maahanmuuttajataustaisiksi. Ohisalon mukaan moinen kielenkäyttö on sopimatonta, koska se leimaa, syrjäyttää ja eriarvoistaa.

Samalla logiikalla voisi ajatella, että myös Tilastokeskuksen väestötilastot ovat rasistisia, sillä niissä maahanmuuttaja­taustaista väestöä tarkastellaan erilaisin muuttujin.

Lokakuussa enemmän henkirikosepäilyjä kuin viime vuonna yhteensä

Sisäministerin mukaan perussuomalaiset ovat osoittaneet ”kylmäävyytensä” myös siinä, että he vastustivat toimeentulotukeen liitettävää koronalisää. Kyseessä on merkittävä 75 euron suuruinen epidemiatuki, joka myönnetään jokaiselle toimeentulotukea saavalle perheenjäsenelle loppuvuoden ajan.

Nyt voidaan sitten kysyä, millaisia vaikutuksia kriisipanostuksella on saatu aikaan? Voivatko lapset ja nuoret paremmin pääkaupunkiseudulla, jossa toimeentulotuen saajista yli puolet on maahanmuuttajia? Entä ovatko Ohisalon mainitsemat mittavat viranomaisresurssien lisäykset tuottaneet tulosta?

Panostuksista huolimatta lokakuussa näkyy huolestuttava muutos rikostilastoissa. Poliisi kirjasi yhden kuukauden aikana 12 kappaletta alaikäisten tekemää henkirikosepäilyä eli enemmän kuin koko viime vuoden aikana yhteensä. Suomessa asuvien nuorten epäiltiin tappaneen lokakuussa neljä ihmistä, ja kahdeksan ihmistä oli lähellä päästä hengestään.

Uutinen on järkyttävä ja aidosti kylmäävä. Kansallisen väkivaltakriisin aikana sisäministeri kuitenkin panostaa ideologisiin seikkoihin kuten opposition sanavalintojen ruotimiseen ja aiempien hallitusten syyllistämiseen. Ei siis ollut ihme, että torstain kyselytunnilla ex-sisäministeri Paula Risikko (kok.) päätti ojentaa seuraajaansa.

– Täällä me jälleen taivastellaan, kun maito on jo maassa. Toinen tyypillinen piirre on se, että syytetään joko oppositiota tai edellistä hallitusta. Ei kannattaisi, Risikko kommentoi Ohisalolle.

Risikko kertoi aiemman hallituksen tehneen toimintamalleja nuorisorikollisuuden torjumiseksi maan parhaiden asiantuntijoiden avulla. Harmillista on vain se, ettei nykyinen hallitus ole ratifioinut näitä hyviä toimintamalleja.

Sisäministerillä ilmiömäinen kyky olla vastaamatta kysymyksiin

Kannattaako Ohisalon sitten syytellä oppositiota? Ehdottomasti kannattaa, jos asiaa tarkastelee hänen positiostaan.

Ohisalo on taktinen peluri, jonka retoriikka on tarkoin harkittua. Hän on taitava illusionisti, joka usein ohittaa vaivihkaisesti sen, mitä häneltä kysytään. Hän saattaa omistaa minuutin puheenvuoronsa opposition soimaamiseen, vaikka kysymys on koskenut hallituksen politiikkaa. Tämä vastaustapa toimii kuin suorana syöttönä hallitusta kannattavien toimitusten lapaan.

Toki pelkkä syyttely ei vakuuttaisi ketään. On muistettava vedota tunteisiin. Maria Ohisalo kykenee puhumaan uskottavasti esimerkiksi joukkomurhaajista ”terrorismiin turvautuvina” ihmisinä, ikään kuin terrorismi ei olisi yksilön vakaa valinta vaan yhteiskunnan eli terrorismin uhrien syy.

Sisäministeri saa kannanotoillaan aikaan toistuvaa hämmennystä. Hiljattain hän jakoi ymmärrystä Elokapina-mielenosoittajille sen sijaan, että olisi osoittanut ymmärrystä alaisilleen eli poliiseille ja tuominnut selkeästi kansalaisten lainvastaiset toimet.

Sittemmin Ohisalo on oppinut läksynsä. Nykyisin hän korostaa luottamustaan poliisiin. Tämänkin asian hän on tosin kääntänyt päälaelleen vihjaamalla, etteivät perussuomalaiset luottaisi poliisiin. Väitteessä ei ole päätä eikä häntää saati hännänpäätä, mutta se kannattaa esittää, koska siitäkin voi joku toimittaja saada hyvän otsikon.

Katso videokooste PS:n ja Ohisalon rajusta väittelystä (juttu jatkuu videon jälkeen):

Youtube, 7 min 53 sek.

---

Piriä ja puukkoa – Suomi keskellä huumekriisiä

Kun lukee uutisia kyselytunneilta, välittyy kuva humaaneista ministereistä. He puhuvat ihmisoikeuksista ja kauniista tavoitteista ja toteavat, että väkivalta on tuomittavaa, radikaalia viestiä vastaan on toimittava, eikä ketään saa unohtaa.

Valitettavan usein jää kuitenkin epäselväksi, miten se kaikki käytännössä tapahtuu.

Nuorisorikollisuus ja jengiytyminen eivät synny tyhjästä. Kyseessä on surullinen vyyhti syitä ja seurauksia, kuten ylisukupolvista huono-osaisuutta, mielenterveysongelmia, rakkaudettomuutta, myötätunnottomuutta, epäonnistunutta humanitaarista maahanmuuttoa ja käsiin räjähtänyttä huumekauppaa.

Edes koronan takia tehdyt yhteiskunnan sulkutoimet eivät ole vähentäneet huumeiden käyttöä. On käynyt päinvastoin, ja poliisi on ihmeissään ilmiön äärellä.

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) teki viisaasti muistuttaessaan hallitusta siitä, etteivät valtioneuvoston suunnalta tulleet viestit huumeiden hallussapidon laillistamisesta auta ratkaisemaan ongelmaa. Ohisalo ohitti tämän asenteisiin liittyvän huomautuksen toteamalla sydämellisen vakuuttavasti, että kansanedustajia yhdistää ”hoitomyönteisyys”.

Niinpä niin, epäilemättä. Kukapa ei haluaisi auttaa ihmisiä eroon huumeista?

Mutta takuulla ihmisiä yhdistää sekin, ettei hallussapitomyönteisyydessä ole mitään järkeä, jos se on omiaan lisäämään vieroitushoitojen ja mielenterveyspalveluiden tarvetta.

Ohisalon siirryttävä ohipuhumisesta vuoropuheluun

Myönteiset asenteet ovat tärkeitä, mutta ongelmat eivät poistu niiden voimalla. Suomi on hädin tuskin selvinnyt syksyisestä kouluväkivalta-aallosta, kun jo olemme vakavassa kriisissä huumeiden ja nuorisojengien kanssa, eivätkä nekään ole tupsahtaneet taivaasta yllätyksinä.

Maailmaan mahtuu kauniita sanoja, mutta nyt on tekojen aika, kuten kansanedustaja Mauri Peltokangas totesi viikko sitten. Teot voisivat alkaa siitä, että sisäministeri lopettaisi oman kylmäävän politiikkansa: syyttelyn, nokittelun, ohipuhumisen, tosiasioiden kieltämisen ja utopistiset ideat houkutella Suomeen 80 000 maahanmuuttajaa.

Ongelmien syistä ja seurauksista on keskusteltava niiden oikeilla nimillä, rakentavasti ja viisaasti, järjellä ja sydämellä. Sisäministeri näyttäköön esimerkkiä.

Vallin ja Peltokangas moittivat Ohisaloa

Myös PS-kansanedustajat Veikko Vallin ja Mauri Peltokangas kommentoivat Ohisalon vastaamattomuutta julkaisemallaan videolla:

---

MARIA ASUNTA