Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso: Hyvinvointialueiden vuokratyövoiman käyttöä tulee rajoittaa – mallia voisi hakea Ruotsista

Vuonna 2023 vuokratyövoiman käytön kustannukset olivat noin 600–700 miljoonaa euroa, joista keskimäärin noin puolet käytettiin lääkäreihin ja puolet hoitajiin. Tämä vastaa keskimäärin noin viittä prosenttia hyvinvointialueiden henkilöstökuluista, vaikkakin osuus vaihtelee eri hyvinvointialueilla.

– Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä, sillä palvelut täytyy turvata, ja jos sitä ei pystytä tekemään vakituisella henkilökunnalla, on alueiden pakko turvautua vuokratyövoimaan. Näin on muodostunut julkisen talouden kannalta epäsuotuisa tilanne, jossa osa rajallisesta työvoimasta ohjautuu yksityisille palveluntuottajille ja/tai vuokratyöyhtiöille, jotka pystyvät ylihinnoittelemaan palvelunsa, kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Uusi Rovaniemi -lehden kolumnissaan.

Kulujen kehitys on saatava kuriin

Juuso pitää tilannetta epäreiluna myös vakituisen henkilöstön kannalta. Sen sijaan, että maksettaisiin omalle työntekijälle parempaa palkkaa, tuhlataan enemmän rahaa vuokraamalla työntekijä. Lisäksi vuokrahenkilöstö ei yleensä kiinnity samalla tavalla työyhteisöön ja sen kehittämiseen kuin hyvinvointialueen oma, palkattu henkilöstö. Vuokratyön käyttö voi heikentää myös mahdollisuuksia kehittää toimintaa ja sen tuloksellisuutta.

– Tässä hyvinvointialueiden talouspaineessa kulujen kehitys on tärkeää saada kuriin, ja hallitus panostaa useisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan lisätä kustannustehokasta oman henkilöstön ja ostopalvelujen käyttöä sekä hillitä kallista lyhytaikaisen vuokratyövoiman käyttöä ja suunnata sitä tilanteisiin, joihin se parhaiten soveltuu.

– Tähän liittyy mm. nyt esityksenä oleva yöpäivystysten poikkeusluvista luopuminen ja erikoissairaanhoidon keskittäminen raskaan kirurgian osalta. Myös hallitusohjelman monituottajuuteen liittyvien kirjausten toimenpano ensi vuonna mahdollistavat vuokratyövoiman käytön vähentämisen jatkossa, Juuso kertoo.

Ruotsin mallin soveltamista selvitetään

Vuokratyövoiman tarve ja kalleus on ollut ongelma myös Ruotsissa ja Norjassa jo pitkään. Kun Suomessa nyt kiivaasti haetaan erilaisia ratkaisuja tilanteeseen, on Juuson mielestä hyvä tarkastella, mitä näissä maissa on tehty.

– Mallia voisi hakea esimerkiksi Ruotsista, jossa sairaanhoitopiirien vuokratyövoima on tiukasti säänneltyä uuden kansallisen sopimuksen myötä, joka tuli voimaan vuoden 2024 alusta. Sopimuksella yhtenäistetään vuokratyövoiman käytön ehdot ja hinnoittelu kaikilla alueilla. Siinä on lisäksi määritelty 12 kuukauden karenssiaika, joka estää vakituisessa työsuhteessa olevan henkilön siirtymisen samaan työtehtävään vuokratyöntekijänä vasta vuoden tauon jälkeen.

– Näiden lisäksi sopimus asettaa ehtoja esimerkiksi eläkejärjestelyille ja erikoistumiskoulutukselle, joita vuokratyövoimalta edellytetään. Ruotsin mallin soveltamista suomalaiseen järjestelmään selvitetään nyt sosiaali- ja terveysministeriössä.

– Hyvinvointialueiden tulee omilla toimillaan ensisijaisesti pyrkiä oman työvoiman veto- ja pitovoimatekijöiden vahvistamiseen muun muassa rekrytointeja tehostamalla, sote-alan työnantajakuvan kehittämisellä, joustavammilla työn teettämisen ehdoilla sekä kehittämällä erilaisia lisäkorvaus- ja sivutoimijärjestelyitä, joilla voidaan parantaa työn tekemisen kannusteita, Juuso vaatii.