Teknillisen fysiikan DI, helsinkiläinen Mika Merano julkaisi äskettäin tiedepamfletin nimeltä Tutkimusta vai ideologiaa? – Analyysi suomalaisesta tiederahoituksesta.
Julkaisu nosti valtakunnalliseen keskusteluun Suomen Akatemian (SA) jakaman tiederahoituksen ongelmat, kuten rahoituksen läpinäkymättömyys, valvonnan puutteet ja etenkin joissain sosiaalitieteissä, kuten sukupuolentutkimuksessa, vallitseva kritiikitön ideologisuus.
Nykyisen järjestelmän puolustelijat, osa tiedemaailman vaikuttajista, ja pitkälti koko vanha valtamedia ovat pyrkineet kehystämään Meranon esille nostamat ongelmat ”tiedevastaisuudeksi”. Näin siksi, että keskustelu tieteen rahoituksen ongelmista siirtyisi pois asiasta, asian viereen.
Veronmaksajien intuitio osuu oikeaan
Puheenaihe-podcastissa vieraillut professori Jukka Savolainen kuitenkin sanoo, että tavallisten veronmaksajien intuitio tieteenä markkinoidusta höpötutkimuksesta osuu yleensä oikeaan.
– Ei ole sattumaa, mihin tiederahoituksen kritiikki Suomessa nyt osuu. Usein kritiikin kohteena on kvalitatiivisen kulttuurintutkimuksen nimellä kulkevia pseudotieteellisiä sepustuksia, joissa ei useinkaan ole päätä eikä häntää, Savolainen sanoo.
Savolainen on suomalainen sosiologi, ja amerikkalaisen Wayne State Universityn sosiologian ja kriminologian professori. Hän on valmistunut tohtoriksi New Yorkin osavaltionyliopistosta ja sitä ennen maisteriksi Helsingin yliopistosta.
Akatemia tyypillisesti kieltää ongelmien olemassaolon. Yliopistomaailman vaikuttaja Savolainen toteaa, että hänen tehtävänään, tai jopa velvollisuutenaan, on osallistua itse keskusteluun ja tukea höpötiedettä kritisoivien intuitiota.
– Edustan itse yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, ja samalla tietenkin haluan puolustaa sen mainetta.
Moni laadukas hanke jää vaille rahoitusta
SA:n jakamaan tutkimusrahoitukseen kohdistuu paljon kilpailua. Savolainen toteaa, että tällä hetkellä monia hyviä hankkeita jää jopa kokonaan vaille rahoitusta, koska SA on omaksunut ajatuksen siitä, että ”kaikkien kukkien pitää antaa kukkia”.
Savolainen vertaa osaa rahoitetuista tutkimushankkeista rikkaruohoihin.
– Jopa rikkaruohojen siis annetaan nyt kukkia. Kansalaiset ja eräät poliitikot ovatkin aivan oikeassa antaessaan kritiikkiä ”rikkaruohoille” siksi, että rikkaruohoihin verrattavien tutkimuksien tieteellinen arvo on mitätön.
Savolainen sanoo olevansa huolissaan siitä että pseudotieteen ja höpötutkimuksen rahoittamisen jatkaminen heikentää tavallisen veronmaksajan halukkuutta rahoittaa tiedettä.
Kaikki tutkimushankkeet samalle viivalle
Meranon esille nostaman kritiikin yhtenä kärkenä on se, että SA:n rahanjakoprosessi tiedehankkeille tapahtuu kiintiöittäin. Mikäli kaikki tutkimushankkeet olisivat samalla viivalla, tällöin tutkimusten tieteellistä merkitystä ja relevanssia olisi helpompi verrata keskenään rahoituksesta päätettäessä.
Esimerkiksi taloustiede saa verrattain vähän SA-tukea verrattuna monien pehmeämpien humanististen aiheiden rahoitukseen. Savolainen sanoo pitävänsä priorisointia erikoisena.
– Olipa taloustieteestä mitä mieltä hyvänsä, se on kuitenkin edistynyt ja kansantaloudellisesti tärkeä tieteenala, Savolainen jatkaa, ja ihmettelee SA:n priorisointeja useille vaatimattomammille hankkeille.
– Olisiko niin, että (tiederahoituksesta) päättävissä elimissä ja hallinnossa on paljon henkilöitä, jotka ovat kenties saaneet koulutuksen vähemmän laadukkaiden tieteenalojen piirissä?
