Suomalaislääkärit: nuorten sukupuoliahdistus lisääntyy – syytä ei tiedetä, mutta hormonihoidot ja kirurgia eivät ole aina paras ratkaisu

Nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut sukupuoliahdistus näyttää lisääntyvän, kolme nuorisopsykiatrian tutkijaa kirjoittaa lääketieteellisessä Duodecim-lehdessä. Sukupuoliahdistuksen takia tutkimuksiin hakeutuvilla nuorilla on usein vakavia mielenterveyden häiriöitä ja laaja-alaisia identiteettikehityksen ongelmia, tutkijat toteavat.

Lähetemäärät nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmiin fyysisten interventioiden harkitsemiseksi ovat kasvaneet valtavasti länsimaissa. Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017. Syytä tähän ei tiedetä, professori Riittakerttu Kaltiala-Heino, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Marja Työläjärvi ja psykiatrian ylilääkäri Laura Suomalainen kirjoittavat. Lähetettyjen joukossa on alkanut painottua voimakkaasti tytöstä pojaksi -sukupuolikokemus.

Tutkijoiden mukaan transgender-sateenvarjon alle mahtuvien identiteettikokemusten esiintyvyydeksi on arvioitu noin 1,3 prosenttia.

Artikkelin mukaan nuoruusikäisten transsukupuolisuuden hoitosuositukset perustuvat tietoon, jota on saatu lapsuudessa alkavan vastakkaiseen sukupuoleen identifioitumisen ja sukupuoliahdistuksen tutkimuksesta, tutkijat kirjoittavat.

– Kliinisissä aineistoissa kuitenkin noin neljä viidesosaa lapsuuden voimakkaastakin identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen katoaa nuoruusikään tullessa. Lapsuuden identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen ennustaa ensisijaisesti aikuisuuden homoseksuaalisuutta.

Siksi lapsille ei tehdä fyysisiä interventioita sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliahdistuksen takia, kirjoittajat toteavat artikkelissaan.

Lasta ei pidä kannustaa kokemaan olevansa vastakkaista sukupuolta

Tutkijat kritisoivat nykyään suosittua ajatusta, jonka mukaan lasta tulisi kohdella hänen toivomansa sukupuolen edustajana sillä perustelulla, että se olisi lapsen ”hyväksymistä omana itsenään” ja vähentäisi ahdistusta. Tämän ajatuksen mukaan lapsi voi tarvittaessa tehdä uuden transition eli sukupuoli-identiteetin vaihdoksen, jos kokemus esimerkiksi puberteetissa muuttuu.

– Kiiruhtamalla päättelemään, että tavanomaisista sukupuolirooleista poikkeava lapsi todellisuudessa onkin vastakkaista sukupuolta ja hänet on saatettava elämään toisessa sukupuolessa, saatetaan itse asiassa edelleen vahvistaa stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolieroista ja viestiä lapselle, että hänessä on vikaa.

– Lasten kohdalla on tärkeää pitää kaikki ovet avoinna tulevan kehityksen suuntien suhteen, tutkijat kirjoittavat artikkelissaan.

Moni nuori sukupuolestaan ahdstunut kärsii muistakin psykiatrisista häiriöistä

Nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmissä olemme huomanneet, että nuori ja hänen ympäristönsä ovat toisinaan taipuvaisia olettamaan kaikki nuoren elämässä ilmenevät ongelmat – myös takautuvat – ajankohtaisen sukupuoliahdistuksen seurannaisilmiöiksi. Tämä voi johtaa siihen, ettei nuorelle tarjota hänen tarvitsemaansa nuorisopsykiatrista, lastensuojelu- tai erityispedagogista tukea.

Artikkelin kirjoittaneiden nuorisopsykiatrien mukaan osa nuoruusiässä sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arviointiin hakeutuvista nuorista kärsii niin vakavista ja pitkäaikaisista psykiatrisista häiriöistä, kehityksellisistä vaikeuksista ja laajoista identiteettikehityksen ongelmista, ettei sukupuoli-identiteetin pysyvyydestä ole mahdollista tehdä päätelmiä.

Näissä tilanteissa psykiatrinen hoito ja muut tarpeenmukaiset tukitoimet ovat ensisijaisia, he sanovat. Sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arviointiin voidaan toki tilanteen korjaannuttua palata, jos asia vielä on ajankohtainen.

Homofobia transsukupuolisen ahdistuksen taustalla?

Muun muassa Seta ajaa transsukupuolisten”oikeuksia” ikään kuin analogiana homojen oikeuksille. Siinä missä homoseksuaalinen käyttäytyminen vapautettiin ensin rikosoikeudellisesta rankaistavuudesta ja sitten homoseksuaalisuus sairausleimasta 1970-1980-luvulla, nyt sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit pyrkivät – ainakin omasta mielestään – vapauttamaan transsukupuoliset elämään vapaasti oman identiteettinsä mukaan. Homofobia ja transfobia olisivat ikään kuin saman suvaitsemattoman asenteen kaksi eri ilmenemismuotoa.

Aivan toisenlaisen näkökulman asiaan esittää Quillette-verkkojulkaisussa seksuaalisen neurotieteen tutkija Debra W. Soh Yorkin yliopistosta. Hän väittää, että nuoruusiässä melko äkillisesti alkavan sukupuoliahdistuksen syynä onkin homofobia.

Soh viittaa äskettäin julkaistuun tutkimukseen nuoruusiän sukupuoliahdistuksesta. Se osoitti, että suuri osa teinitytöistä, jotka saivat tämän diagnoosin, olivat sitä ennen tuoneet julki homo- tai biseksuaalisen identiteetin. Nämä tytöt haluavat sukupuolenkorjaukseen tähtääviin hoitoihin, vaikka he eivät täytä ensimmäistäkään sukupuolidysforian diagnostisista kriteeristä.

Miksi näin on? Puberteetin läpikäyminen on jo sinänsä fyysisesti ja emotionaalisesti kuormittavaa, mutta lisäksi on sosiaalisesti hyväksytympää olla transmies kuin lesbonainen, Soh väittää. Tutkimustulokset osoittivat myös, että sukupuolenvaihdos lisäsi opiskelijoiden suosiota heidän vertaistensa joukossa ja tarjosi suuremman suojan kiusaamista vastaan, koska opettajat ovat enemmän huolissaan transsukupuolisten kuin lesbojen kiusaamisesta.

Transihmiset vaativat sukupuolenkorjaushoitojen rajoitusten säilyttämistä

Transsukupuolinen, nimimerkkiä Libby DownUnder käyttävä kirjoittaja puolusti Quillette-verkkolehdessä perinteistä ”portinvartijamallia”, jossa sukupuolidysforiasta kärsivän potilaan on käytävä pitkään psykoterapeuttisia keskusteluja mielenterveysammattilaisten kanssa ennen kuin peruuttamattomaan sukupuolenvaihdokseen voi ryhtyä.

Saman kannan otti viime syksynä Suomen Perustan julkaisussa Epäneutraali sukupuolikirja transsukupuolinen henkilö, joka kirjoittaa nimellä Musta Orkidea.

Onko sukupuoli ilmoitusasia?

Viime aikoina transaktivistien vaatimuslistalle on tullut myös ajatus juridisen sukupuolen irrottamisesta anatomisesta sukupuolesta. Juridisesta sukupuolesta tulisi ilmoitusasia.

Lääketieteellisesti katsottuna kyse on tietysti paljon vaarattomammasta asiasta kuin fyysisessä sukupuolenkorjausoperaatioissa, mutta juridinen temppuilu ei välttämättä ratkaise ongelmia sen enempää kuin se aiheuttaa uusia.

Joukko sukupuolenkorjaushoidon läpikäyneitä transsukupuolisia otti aiemmin tänä vuonna brittiläisessä Guardian-sanomalehdessä kantaa perinteisen lainsäädännön puolesta, jossa laki tunnustaa kaksi sukupuolta anatomian mukaan.

– Olemme transsukupuolisia ihmisiä ja syvästi huolestuneita ehdotuksesta poistaa sukupuolen tunnustuslaista [Gender Recognition Act]. Korvaamalla näyttöön perustuva prosessi sukupuolen määrittävän todistuksen saamiseksi omailmoitusmenettelyllä hämärtää eron meidän ja fyysisesti koskemattomien transihmisten välillä, kuusitoista kirjoittajaa toteavat Guardianissa.

– Tämä on ongelmallista, koska silloin anatomialtaan miespuoliset henkilöt, mukaanlukien seksuaaliset fetisistit, voivat vaatia oikeuksia, jotka on tarkoitettu suojelemaan naisia, mukaan lukien pääsyn naisten yksityisiin tiloihin.

Kirjoittajien mukaan transsukupuoliset ihmiset läpikäyvät merkityksellisen muutoksen, joka sisältää hormonihoitoja ja kirurgiaa.

– Pelkäämme, että lakiehdotukset eivät ainoastaan riskeeraa naisten oikeuksia, vaan myös vahingoittaa omaa uskottavuuttamme yhteiskunnassa.

– Olemme jo nähneet, kuinka transaktivistit ovat haastaneet oikeutemme määritellä ”transsukupuolisen” tavalla, joka poistaa tämän erottelun, transaktivisteja vastustamaan aktivoituneet transsukupuoliset kirjoittavat.

Suomalaistutkijat: on voitava keskustella fyysisen sukupuolenkorjaushoidon vaihtoehdoista

Duodecimiin kirjoittaneet tutkijat toteavat, että nykyisessä laissa vaaditusta hedelmättömyydestä sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytyksenä on tullut kansainvälistä kritiikkiä ihmisoikeusnäkökulmasta.

He kuitenkin huomauttavat, että vaikka julkisuudessa tämä usein esitetään niin, että sukupuolen vaihtaminen edellyttäisi sterilisaatiota (propagandistista ilmaisua pakkosterilisaatio käytetään usein), totuus on se, että muuntohormonihoidot tuottavat infertiliteettiä lainsäädännöstä riippumatta. Fertiliteetti saattaa palautua, jos hoidon keskeyttää.

Suomalaistutkijat eivät lämpene Setan agendalle, jossa sukupuoli on vain ilmoitusasia, ja jossa sukupuolenkorjaushoitojen kynnys on matala. Heidän mukaansa nuoruusikäisistä tutkimuksiin hakeutuvista osa on havahtunut identiteettikokemukseensa melko nopeasti ja osalla on huomattavia mielenterveyden häiriöitä.

– On voitava keskustella siitä, ettei kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaisin toimintamalli ole sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arvioinnin käynnistäminen, ja huolehdittava, ettei synny automaattisesti fyysisiin hoitoihin johtavia hoitopolkuja kehitysikäisille.

Mikäli Suomessakin juridisen sukupuolen uudelleenmäärittely irrotetaan lääketieteellisestä arviosta, lääketieteellisen hoidon tulee Duodecimiin kirjoittaneiden tutkijoiden mukaan kuitenkin aina perustua lääkärin harkintaan.

– Julkisin varoin tuotettujen sukupuoli-identiteettiperustaisten hoitojen indikaatioihin ja valikoimaan kohdistuu laajentamispaineita. Myös muuhun kuin sukupuoleen liittyvät identiteettikokemukset voivat synnyttää hoitotoiveita, ja voi syntyä vaikeita priorisointikysymyksiä. Resurssien suuntaaminen ei saa vaarantaa nuorten psykiatristen häiriöiden hoitoa, tutkijat päättelevät.