“Suomenkielisen väestön tarpeet huomioitava kansan kieliopintoja suunniteltaessa” – katso video

Pakollisen ruotsinkielen perusteleminen sillä, että se olisi toinen kotimainen kieli on silmänkääntötemppu, jolla koetetaan muokata todellisuutta kuvitelman kaltaiseksi. Näin sanoo professori, YTT Ilmari Rostila torstaina julkaistun kirjansa “Vapaaehtoinen ruotsi on kilpailuetu” julkaisutilaisuudessa.

Rostilan mukaan “Toinen kotimainen kieli” ei ole suomen- ja ruotsinkielisille sama asia, vaikka julkisuudessa niin väitetään. Virallisen totuuden ja kansalaisten kokemuksen välillä vallitsee ristiriita. Koko käsite “toinen kotimainen” voidaan mieltää ajatusharhaksi.

Ruotsinkieliset oppivat suomea

Ruotsinkieliset opiskelevat suomen kieltä useimmiten ensimmäisenä vieraana kielenä – 92 prosenttia valitsee sen ensimmäiseksi, kun suomenkielisistä 96 prosenttia valitsee englannin. Ruotsinkieliset myös oppivat suomea hyvin, mutta suomenkieliset kohtaavat vastuksia ruotsin opinnoissaan. Mistä se johtuu? Erilaisesta motivaatiosta ja itse havaitusta käytännön tarpeesta.

Suomenkielisen väestön
tarpeet unohdettu

Rostila perää suomenkielisen väestön tarpeiden huomioimista kansan kieliopintoja suunniteltaessa. Hän muistuttaa, että vielä peruskoulun alkuvaiheissa 1967 opetusministeri Reino Oittinen (sd.) piti yhtä kieltä riittävänä koko kansalle ja se olisi englanti.

– Siitä on tultu taaksepäin. Nyt opetushallitus esittää, että ruotsin osaaminen kuuluu jokaisen suomalaisen yleissivistykseen. Näin rakennetaan ahdasta käsitystä yleissivistyksestä: mitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä selviämiseksi ja kulttuurikansojen joukossa olemiseksi. Kumpaakaan varten eivät suomenkieliset koe ruotsin kieltä tarpeelliseksi, Rostila toteaa.

Vaatimukset kasvavat

Hän moittii erikseen tuoreita väitteitä, joiden mukaan oppilas kykenee oppimaan kolme vierasta kieltä, ellei hänellä ole oppimisvaikeuksia.

– Kovasti tuntuu käsitys oppimiskyvystä venyvän.

– Kun huomataan, etteivät ruotsi ja englanti riitä, otetaan kolmaskin kieli. Se on ideologista vääristelyä, jossa unohdetaan suomalainen arkikokemus, Rostila tuomitsee.

Lisää joustavuutta, ruotsi vapaaehtoiseksi

Yllättävän vähän on keskusteltu ruotsinkielen pakollisuuden ja toisaalta vapaaehtoisuuden perusteista. Rostila toivoisi, että eduskunta löytäisi keinoja tuoda kieliopintoihin entistä enemmän joustavuutta, missä tärkeä keino olisi ruotsin kielen vapaaehtoisuus.

– 60-70 prosenttia suomalaisista haluaisi, että ruoitsi olisi vapaaehtoinen kieli. Eikö tämäkin pitäisi noteerata politiikassa, Rostila kysyy.

Suomenkielisillä “toisen kotimaisen” kielen yksilöllinen tarve ja yhteiskunnallinen tarve eivät osu yksiin. Ruotsinkielisillä tarpeet kohtaavat niin, että ruotsinkieliset lapset haluavat opiskella suomea ja oppivat sitä hyvin. Suomenkielisten enemmistö ei näe vastaavaa tarvetta omassa kasvuympäristössään.

Poikia pitää motivoida

Etenkin pojat kaipaavat opiskeluun käytännöllisiä hyötyjä. Tytöt painottavat myös yhteenliittymiseen liittyviä sosiaalisia tarpeita, joten heillä on parempi motivaatio opiskella myös ruotsia.

– Se on kansainvälinen havainto. Nimenomaan poikia pitää motivoida.

Suomenkielisille pojille tulee siis motivoimisen taakka. Myös kodit ovat eriarvoisessa asemassa: motivoiminen on sitä helpompaa, mitä koulutetumpi perhe on. Silloin myös vanhemmat ovat sisäistäneet useammin virallisen käsityksen kaksikielisyyden merkityksestä.

“Syyllisiä” suomenkieliset pojat ja miehet

– Tämän vuoksi ruotsin kieli jakaa ja eriarvoistaa suomenkielisten yhteisöä entisestään. Suomenkielisiä poikia ja miehiä yritetään syyllistää huonon kieli-ilmaston luomisesta – he ovat syyllisiä sen sijaan, että huono kieli-ilmasto olisi seurausta kansalaisten omista havainnoista. Suomenkielisiä yritetään syyllistää, mikä osoittaa jo etnisen syrjimisen merkkejä, Rostila tulkitsee.

Hän uskoo myös, että yhteiskunta kokee jo sivistystappioita pakollisen ruotsin kielen vuoksi. Hän sanoo Suomen olevan ainoa maa, jossa kaksi kieltä on määrätty pakolliseksi niin, että toinen kieli on nimetty: se on ruotsi.

Ruotsinkieliset ovat paremmassa asemassa kolmansien kielten opiskelussa: ruotsia he jo osaavat ja suomea he oppivat mielellään. Ongelmat kasautuvat suomenkielisille.

Elinkeinooelämä on jo huomannut, etteivät suomalaiset osaa riittävästi kolmansia kieliä, joista on tullut Suomen kouluissa pieniä – venäjää, saksaa, espanjaa.

– Ruotsin kieli vie voimia ja rajoittaa muiden kielten opiskelua. Tiedän sen kolmen lapsen isänä, Rostila toteaa.

Vapaaehtoinen ruotsi on kilpailuetu -kirja on ladattavissa pdf-muodossa Suomen Perustan sivuilta >