Perussuomalainen 3/2025

Perussuomalainen 2/2025

Purra: Opposition kädenojennus on suurta teatteria – ”Heillä ei ole mitään vaihtoehtoa”

Garedew tyrmää Diakin raportin: Propagandaa tutkimuksen kaavussa

Keskusta lisäisi merkittävästi ulkomaalaisten pysyviä oleskelulupia – Vigelius: ”Keskustan ohituskaista halpamaahanmuutolle”

Hallitus avaa tien suden kannanhoidolliselle metsästykselle – Koponen: ”Päätöksiä, joihin keskusta ei hallituksessa kyennyt”

Ministeri Kaisa Juuso: Omalääkärimalli etenee ja hoitoon pääsy paranee – ”Kyseessä on suomalaisille valtavan iso muutos”

Seppänen: Sosiaalihuollon on parannettava lasten kuulemista huostaanottotilanteissa

Vuonna 2026 yli 11 miljardin panostukset lapsiin ja lapsiperheisiin – Garedew: ”Lapset ovat lahja, eivät taakka ilmastolle”

VTV:n raportti paljastaa valheet – Antikainen: Marinin hallitus oli tuhlausjallitus

Onni Rostilan kolumni: Feministi toivotti miestenpäivää

Koskela ja Reijonen: Ruuan arvonlisävero laskee – hallituksen veropolitiikka vahvistaa kansalaisten ostovoimaa entisestään

Päivän Pointti: Vasemmistonuorilta putosi antisemitistinen somepommi, josta Helsingin Sanomat ja Yle eivät suostu kertomaan mitään

JSN:lta langettava päätös Kalevalle jutussa, jossa lehti väitti PS-kansanedustajien olevan läheisessä suhteessa

Yhdysvallat luokitteli Li Anderssonin tukeman Antifa-ryhmän terroristijärjestöksi

Kolumni: Mikä hävettää, demarit?

Antikainen: Vasemmistonuoret radikalisoituvat – Minja Koskelan hiljaisuus on jo kannanotto

Yle vieraili Al Jazeeran mediainstituutissa – matka toteutettiin Ylen hakemalla apurahalla

Dosentti Arto Selkälä: Feministiseen politiikkaan siirtyminen oli virhe Suomelle

Vihreiden kunta- ja aluevaaliehdokas maahanmuuttotutkimuksen takana – Lehtinen ja valtiovarainministeriön finanssineuvos lyttäävät tutkimuksen

Bensan hinta laskee taas – eduskunta hyväksyi polttoaineiden verotuksen keventämisen

Antikainen: Marinin hallitus toi ISIS-äidit Suomeen – perussuomalaiset laittaa heidät vastuuseen

Irmari Rantamala

KOLUMNI | Edistyksellinen kulttuuri-ihminen vetää herneen nenään Ylen näivettämisestä, eriarvoisuuden kasvusta, fasismin kanssa flirttailusta, nais- ja ihmisvihasta, neekeri-sanasta&#8230; Taantumuksellinen kulttuuri-ihminen vetää herneen nenään Pillupäiväkirjoista, wokesta, natsikortista, sukupuolenvaihdoksista, ruotsalaisesta vittuiluista&#8230;

Lukija osannee venyttää molempia luetteloita monen sivun mittaisiksi.
En oikein tiedä, olenko konservatiivi, radikaali vai hapankaali. Joka tapauksessa neuvon ja varoitan: älä vedä hernettä nenään MISTÄÄN.
Nenäänveto-sanonta liittyy ruumiille ja sielulle tuhoisiin onnettomuuksiin. Niitä sattui ennen vanhaan, kun palkokasveja pidettiin suurena herkkuna.
Tietävätkö edes kovaksi keitetyt kulttuuri-ihmiset tätä kirjallisuushistorian tositapausta? Sen päähenkilö Kyösti Wilkuna (1879–1922) on nykyisin unohdettu ja pahalla muistettu kirjailija.
Wilkuna oli sivistyssuvun jäsen ja kotoisin Nivalan vakaimmasta uskovaisesta mahtitalosta. Asiat olisivat voineet mennä tosi hyvin. Mutta ne eivät menneet.
Hän eli epävakaan elämän ja aiheutti paljon väkivaltaisia kuolemia, lopulta omansakin.
Kyösti Wilkuna sai 14-vuotiaana herneitä ja joko ahmi tai leikki ruualla. Hän veti herneen syvälle nenäänsä. Sinne se juuttui. Tukos ei millään irronnut. Sierain turposi ja märki. Nenä on vaarallisimpia paikkoja verenmyrkytykselle. Ronkkiminen maasepän vehkeillä ei auttanut. Kyösti vietiin kaukaisen kaupungin sairaalaan. Sielläkään ei ollut 1890-luvulla nenätautien erikoisklinikkaa. Lääkäri purki poikaparalta puoli naamaa. Lopulta herne poistui. Leikkaus painoi Kyöstin nenävarren lysyyn ja jätti pysyvän kosmeettisen haitan.
Nuoruuden hernekatastrofi vaurioitti kai psyykeä. Wilkuna kuitenkin kouluttautui ja kohosi kulttuuri-ihmiseksi. Jälkimaailma liikaa väheksyy hänen kirjallista tuotantoaan.
Wilkuna kuvasi parhaissa novelleissaan maatyön armottomuutta. Ikävä kyllä agraariaiheet eivät piisanneet. Hänen runonsa ”Tulkohon sota ja veriset vaatteet” vuodelta 1913 päätyi rauhanrakastajien silmätikuksi, kun maailmansota tuli ja päälle sisällis- ja heimosodat. Sotauhoilu löyhkäsi kaamealta, vaikka säe ei ollut Wilkunan itse haistama vaan Raamatusta peräisin.
Vuonna 1918 Wilkuna verihouruuntui valkoisuudestaan. Herne säteili haamukipua. Wilkuna teloitutti kotikonnuillaan yhden pieneläjän ja Etelä-Suomessa 16 viatonta virolaista, joita luuli ryssiksi. Helsingissä hän oli saattelemassa kuolemaan nerokkaampaa kirjailijakollegaansa Irmari Rantamalaa.
Savun hälvettyä Wilkuna ei saanut Mannerheimilta vapaudenristiä eikä tarpeeksi arvostusta soturina. Hän ajautui umpikujaan taiteessa ja raha-asioissa. Tietysti tämmöisellä miehellä oli seuranaan roteva viinapiru. Wilkuna veti 43-vuotiaana viimeisen herneen nenään näytelmänsä vaisusta vastaanotosta. Hän ”poistui sisäisten ristiriitojen uhrina äkkiä elämästään” eli ampui itsensä.
***
Lähteitä:
Marko A. Hautala: Algoth – Kapinallinen kynämies. Warelia 2021.
Eino Railo: Kyösti Wilkuna ihmisenä, kirjailijana, itsenäisyysmiehenä. WSOY 1930.
&nbsp;

Teemu Keskisarja: Kulttuuri-ihminen, älä vedä hernettä nenään!