Perussuomalainen 3/2025

Perussuomalainen 2/2025

Eduskunta hyväksyi lukuvuosimaksut ulkomaisille toisen asteen opiskelijoille – Vigelius: ”Suomalainen koulutus ei voi olla maksuton koko maailmalle”

Rintamäki: Vaasan vaalipiirin alue sai panostuksia tärkeisiin hankkeisiin

Ronkainen tyytyväinen valtiovarainvaliokunnan budjettimietintöön – ”Turvallisuus ja maanpuolustus pidetään kunnossa myös vaikeina aikoina”

Antikainen: Pohjois-Karjalaan merkittäviä panostuksia – liikenneturvallisuus ja ampumaurheilu keskiössä

Rantanen Euroopan neuvostossa: Meillä on velvollisuus suojella kansalaisiamme

Lakivaliokunta torjuu kannabiksen laillistamisen

Vilhelm Junnila: USA ei ole hylkäämässä Eurooppaa, mutta maanosan on vahvistettava itseään

Pirhan aluevaltuustopoliitikot pelaavat pirkanmaalaisten rahoilla – puolueille kohdennetut leikkaukset otetaan asukkaiden ja työntekijöiden palveluista

Segregaatio ei katoa Ruotsista – ongelmalähiöiden määrä ennallaan

Hallitus esittää datakeskusten verotuen poistamista – Koskela: Suomella ei ole varaa automaatiotukiin

Suomalaisten veronmaksajien ei tarvitse jatkossa enää rahoittaa kiinalaisten opiskelijoiden toisen asteen opintoja – keskusta närkästyi

Vihreistä kovaa kritiikkiä Ylelle – Vigelius: ”Nytkö Ylen politisoiminen sopiikin oppositiolle?”

Purra: Toimeentulotuki on pakko korjata – ”Ei kannusta töihin”   

Maahanmuuttovirasto toteuttaa operaation somalien asuttamilla alueilla – Trump haluaa valheellisilla perusteilla maahan tulleet ulos

Tiiliskivi poliisia päin ja ”Kuole poliisi!” -huutoja Helsingissä – Antikainen: Kasvojen peittäminen julkisella paikalla kiellettävä

PS-tunnelmia Linnan juhlista

Sisäministeri Mari Rantanen: Suomi on meidän maamme – ja tätä maata me haluamme puolustaa

Myös Marinin hallituksessa työministerinä toiminut Tuula Haatainen haluaa nyt korjata ulkomaalaisia opiskelijoita koskevaa lakia

Maa- ja metsätalousvaliokunta muuttaa metsästyslakia – susijahti alkaa ja suurpetopolitiikka kiristyy

Koponen: Marinin hallitus loi maahanmuuttomonsterin, joka johti ulkomaalaisiin opiskelijoihin ruokajonoissa

Jukka Pekkarinen

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Lulu Ranne moittii kovin sanoin hallituksen kolmatta lisätalousarviota ja kertaa historiasta, miten hallitukset ovat jauhaneet samaa elvytys- ja kasvumantraa vuosikausia ilman muita tuloksia kuin paisuva julkinen velka.

Perussuomalaisten kansanedustaja Lulu Ranne lähtee liikkeelle päivämäärästä 16.2.2007, jolloin elettiin Matti Vanhasen 1. hallituksen viimeisiä aikoja. Valtiovarainministeriön silloinen kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen julkisti laskelman julkisen talouden liikkumavarasta seuraavalla vaalikaudella.
Sen mukaan jakovaraa ei ollut, vaan olisi tullut säästää, jotta julkinen talous saataisiin kestävälle pohjalle. Valtion velka oli noin 56 miljardia, ja työllisyysaste oli 69 prosentin tienoilla.
Bensaa liekkeihin
&#8211; Puoluejohtajat eivät moista nielleet. Heidän reaktionsa sai Helsingin Sanomat otsikoimaan seuraavan päivän kirjoituksensa seuraavasti: ”Bensaa liekkeihin”. Iltalehden pääkirjoituksen otsikko kaksi päivää myöhemmin kuului “Meidän jälkeemme vedenpaisumus”. Alaotsikkona oli ”Valtiovarainministeriön varoitusten teilaaminen tuo mieleen 1990-luvun lamaa edeltäneen rahankylvön”, Ranne muistelee.
&#8211; Käynnissä oli kuuluisa jakovarakeskustelu, jossa mm. silloinen pääministeri, nyt tuore ex-valtionvarainministeri Vanhanen oli sitä mieltä, että seuraavalla vaalikaudella oli olemassa jopa 5 miljardin jakovara. Tuleva valtionvarainministeri Jyrki Katainen esitteli myös myyttisen hahmon Sari Sairaanhoitajan, jota nykyinen hoitohenkilöstö varmaankin muistelee yhtä erityisellä lämmöllä kuin eläkeläiset vappusatastaan.
Menoja lisätään työllisyyskasvua odotellessa
Ranne kertoo, miten muiden muassa SDP oli tuolloin rahoittamassa menolisäyksiä VM:n arvioita nopeammalla työllisyyden kehityksellä.
&#8211; Kuulostaako tutulta? Miltä tilanne silloin sitten näytti?
Ranne kertaa, miten valtionvarainministeriön vuosien 2008-2011 kehysmuistion mukaan julkisen talouden kestävyysvaje olisi saatu katetuksi, jos työllisyysaste olisi saatu nousemaan 71,5 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä, ja finanssipoliittista liikkumavaraa olisi syntynyt noin 5 miljardia, jos työllisyysaste saataisiin nousemaan 75 prosenttiin.
&#8211; Puoluejohtajat tarttuivat jälkimmäiseen lukuun ja alkoivat kylvää rahaa. Kuulostaako tutulta, että menot nyt, ja tuleva työllisyyskasvu hoitaa?
Valtio tuplasi velkansa jo ennen koronaa
Ranteen mukaan jos ei vedenpaisumus, niin jatkuva kaatosade tuli Vanhasen ja kumppaneiden jälkeen. Vuosien 2008-2009 finanssikriisin jälkeen Suomi jäi pysyvälle velkaantumisuralle niin, että vuoden 2009 lopusta vuoden 2019 loppuun, siis ennen koronaa, valtio velkaantui keskimäärin yli 4,2 miljardia joka vuosi. 10 vuodessa velka lähes tuplaantui vuoden 2019 lopun 106,4 miljardiin.
&#8211; Valtio on siten elvyttänyt kaksin käsin yli 10 vuotta saamatta kestävyysvajetta käytännössä lainkaan kiinni. Kaiken jälkeen työllisyys nousi lopulta vasta vuonna 2018 yli 71 prosenttiin, lukuun, joka asetettiin tavoitteeksi jo vuonna 2007, Ranne jatkaa.
Ja tulihan se vedenpaisumuskin lopulta
Ranne summaa, miten käsillä olevan 3. lisätalousarvion mukaan valtion vuosien 2020 ja 2021 nettolainanotto on yhteensä yli 33 miljardia, mikä nostaa valtion velan noin 140 miljardiin. Samoin tässä lisätalousarviossa haaveillaan työllisyyden nousevan ensi vuonna 71,7 prosenttiin.
&#8211; Eli 14 vuotta ja 84 velkamiljardia myöhemmin hallitus toivoo päästävän samaan työllisyyteen kuin silloin 14 vuotta sitten tavoiteltiin. Ongelma tässä ei nyt ole, otetaanko koronan takia velkaa 25, 30 vai 33 miljardia. Ongelma on, että tähän kriisiin tultiin, ja siitä näytetään lähtevän uloskin jauhaen samaa vanhaa mantraa, että kun nyt kylvämme julkista rahaa ihan joka paikkaan, niin kasvu siitä melkein kohta pian käynnistyy ja hoitaa kestävyysvajeemme pois.
&#8211; Olemme loppuun asti väsyneitä tähän samaan vanhaan mantraan, joka on jo moneen kertaan todistanut itsensä ei ainoastaan vääräksi, vaan suorastaan vahingolliseksi, Ranne suomii hallitusta.
Omaa tuhoaan jauhava julkinen talous
&#8211; Vuonna 2007 Helsingin Sanomat kirjoitti, että poliitikot kylvävät rahaa nyt, koska ”Neljän vuoden päästä on uudet vaalit ja tehdään uusi hallitus. Sen tehtäväksi jää vastata myöhempiin haasteisiin.”
Ranteen mukaan Sanna Marinin hallitus jakaa rahaa nyt, koska kohta on vaalit, ja se tietää sillä olevan enintään vajaat kaksi vuotta aikaa sementoida tuhoisia rakenteita. Hallituksen motto ei ole ”Meidän jälkeemme vedenpaisumus”. Hallituksen motto on ”Joskus saavutamme pisteen, jossa joko muutumme tai tuhoamme itsemme”.
&#8211; Hallitus ei ole muuttumassa, vaan jättää seuraaville hallituksille omaa tuhoaan jauhavan julkisen talouden.
&nbsp;

Marinin hallitus jättää seuraaville hallituksille omaa tuhoaan jauhavan julkisen talouden – Ranne: ”Olemme loppuun asti väsyneitä tähän samaan vanhaan mantraan”

Suomessa ei järjestetty kansanäänestystä euroon liittymisestä toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Täällä katsottiin, että euroon liittyminen kuului EU-jäsenyyteen, jonka myötä Suomi kuului talous- ja rahaliittoon automaattisesti. Euroon liittymistä tarkasteltiin Suomessa ensisijaisesti poliittisena kysymyksenä. VTT Heikki Koskenkylä muistuttaa 1990-luvun tapahtumista tuoreessa <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/04/Heikki-Koskenkyl%C3%A4-Euroopan-talous-ja-rahaliiton-tulevaisuus.pdf" target="_blank">raportissaan</a>. 

Eurojäsenyyden myötä haluttiin Suomi halusi integroitua länteen. Liittyminen nähtiin jopa turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Pääministeri Paavo Lipponen korosti myös pääsyä mukaan keskeisiin päättäviin instituutioihin, joissa Euroopan tulevaisuus ratkaistaan. Jukka Pekkarisen työryhmän raportti olikin ainoa viralliselle taholle laadittu selvitys euron merkityksestä Suomelle.
Valtiovarainministeriön ylijohtaja Pentti Pikkarainen on vuonna 2014 julkaistussa kirjoituksessaan arvioinut Jukka Pekkarisen työryhmän raporttia. Tämän mukaan Pekkarisen työryhmän raportti onnistui kohtuullisen hyvin hahmottamaan euroalueeseen liittymisen riskejä ja haasteita. Työryhmän arvio rahaliiton mikrotaloudellisista hyödyistä yrityksille ja kansalaisille ovat olleet kiistattomia. Kuitenkin voidaan sanoa, että Ruotsissa tehdyssä vastaavanlaisessa raportissa työmarkkinareformin tarve tuli selvästi vahvemmin esille kuin Pekkarisen raportissa. On jopa sanottu, että Ruotsi jäi eurosta pois, koska siellä ei uskottu saatavan aikaan riittäviä joustoja työmarkkinoille.
Pikkaraisen arvion mukaan Jukka Pekkarisen työryhmä ei kuitenkaan osannut ennakoida niin suuria vaikeuksia euroalueelle kuin mitä eurokriisin myötä syntyi. Työryhmä ei tiedostanut euroalueeseen piilevästi sisältyviä vakausuhkia ja järjestelmäriskejä.
Kriisin myötä jouduttiin tekemään monia päätöksiä, jotka poikkeavat Maastrichtin sopimuksen mukaisesta EMU:sta, johon Suomessa uskottiin vahvasti ja osin sinisilmäisestikin. Keväällä 1997 annetussa valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle poikettiin olennaisesti Pekkarisen työryhmän varoituksista, jotka nekin olivat aliarviointeja. Valtioneuvoston selonteko oli huomattavasti yksipuolisempi ja euron hyötyjä ylikorostava sekä toisaalta riskejä vähättelevämpi kuin Pekkarisen työryhmän raportti.
Koskenkylä toteaa Pikkaraisen osuneen arviossaan osuva.
&#8211; Suomi meni euroon eräänlaisen euforian vallassa. Poliittiset näkökohdat painoivat huomattavasti enemmän kuin taloudelliset arviot. Ylipäänsä euroon liittymisestä ei voitu Suomessa käydä riittävän kriittistä ja avointa keskustelua. Viranomaistahot olivat Suomessa varsin passiivisia EMU:n ja euron arvioinnissa. Pääministeri Lipponen vakuutti eduskunnassa käydyssä keskustelussa vuonna 1997, että tarvittavat työmarkkinauudistukset tullaan tekemään ja julkinen talous pidetään tasapainossa, Koskenkylä muistuttaa.

Suomi ryntäsi sinisilmäisesti euroon varoituksista piittaamatta – maa oli ”eräänlaisen euforian vallassa”