Suomessa ei järjestetty kansanäänestystä euroon liittymisestä toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Täällä katsottiin, että euroon liittyminen kuului EU-jäsenyyteen, jonka myötä Suomi kuului talous- ja rahaliittoon automaattisesti. Euroon liittymistä tarkasteltiin Suomessa ensisijaisesti poliittisena kysymyksenä. VTT Heikki Koskenkylä muistuttaa 1990-luvun tapahtumista tuoreessa raportissaan. 

Eurojäsenyyden myötä haluttiin Suomi halusi integroitua länteen. Liittyminen nähtiin jopa turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Pääministeri Paavo Lipponen korosti myös pääsyä mukaan keskeisiin päättäviin instituutioihin, joissa Euroopan tulevaisuus ratkaistaan. Jukka Pekkarisen työryhmän raportti olikin ainoa viralliselle taholle laadittu selvitys euron merkityksestä Suomelle.

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Pentti Pikkarainen on vuonna 2014 julkaistussa kirjoituksessaan arvioinut Jukka Pekkarisen työryhmän raporttia. Tämän mukaan Pekkarisen työryhmän raportti onnistui kohtuullisen hyvin hahmottamaan euroalueeseen liittymisen riskejä ja haasteita. Työryhmän arvio rahaliiton mikrotaloudellisista hyödyistä yrityksille ja kansalaisille ovat olleet kiistattomia. Kuitenkin voidaan sanoa, että Ruotsissa tehdyssä vastaavanlaisessa raportissa työmarkkinareformin tarve tuli selvästi vahvemmin esille kuin Pekkarisen raportissa. On jopa sanottu, että Ruotsi jäi eurosta pois, koska siellä ei uskottu saatavan aikaan riittäviä joustoja työmarkkinoille.

Pikkaraisen arvion mukaan Jukka Pekkarisen työryhmä ei kuitenkaan osannut ennakoida niin suuria vaikeuksia euroalueelle kuin mitä eurokriisin myötä syntyi. Työryhmä ei tiedostanut euroalueeseen piilevästi sisältyviä vakausuhkia ja järjestelmäriskejä.

Kriisin myötä jouduttiin tekemään monia päätöksiä, jotka poikkeavat Maastrichtin sopimuksen mukaisesta EMU:sta, johon Suomessa uskottiin vahvasti ja osin sinisilmäisestikin. Keväällä 1997 annetussa valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle poikettiin olennaisesti Pekkarisen työryhmän varoituksista, jotka nekin olivat aliarviointeja. Valtioneuvoston selonteko oli huomattavasti yksipuolisempi ja euron hyötyjä ylikorostava sekä toisaalta riskejä vähättelevämpi kuin Pekkarisen työryhmän raportti.

Koskenkylä toteaa Pikkaraisen osuneen arviossaan osuva.

– Suomi meni euroon eräänlaisen euforian vallassa. Poliittiset näkökohdat painoivat huomattavasti enemmän kuin taloudelliset arviot. Ylipäänsä euroon liittymisestä ei voitu Suomessa käydä riittävän kriittistä ja avointa keskustelua. Viranomaistahot olivat Suomessa varsin passiivisia EMU:n ja euron arvioinnissa. Pääministeri Lipponen vakuutti eduskunnassa käydyssä keskustelussa vuonna 1997, että tarvittavat työmarkkinauudistukset tullaan tekemään ja julkinen talous pidetään tasapainossa, Koskenkylä muistuttaa.

MATIAS TURKKILA