Talouden kuumemittari pitkäaikaisessa nousussa – voi laukaista uuden taantuman

Rahamarkkinoilla on näkynyt yhden kuumemittarin huolestuttava kehitys. Pankkien toisiltaan perimä luottokorko Libor on ollut pitkäaikaisessa nousussa viime vuoden loppupuolelta asti. Viimeksi Libor-korko nousi eurokriisin vuosina vuosikymmenen alkupuolella, ja sitä edeltävä nousu ajoittui juuri ennen finanssikriisiä. Libor-koron nousua on tavattu pitää merkkinä pankkien välisenä epäluottamuksena.

Libor-koron (London Interbank Offered Rate) nousu selkeästi yli keskuspankkien tarjoaman yhden yön korko (OIS) hämmentää, koska pankit voisivat rahatarpeissaan lainata rahaa myös keskuspankilta. Näiden kahden koron korkoero (Libor-OIS) on noussut pitkään, ja sen syytä on finanssimaailmassa arvuuteltu kuumeisesti.

Suurpankki Citin pääluottostrategi Matt King pitää Libor-koron nousun johtuvan keskuspankkien rahapolitiikan muutoksesta. Samaan lopputulokseen päätyi GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen.

Määrällinen kevennys loppumassa

Keskuspankit joutuivat epätavallisiin toimiin, kun kaksi sitkeää peräkkäistä kriisiä ravistuttivat taloutta. Tavallisesti keskuspankit nostavat ja laskevat ohjauskorkoa. Tätä korkotasoa voi hyvin kutsua pohjakoroksi. Taantuman hetkellä ohjauskorkoa lasketaan, jolloin luotoista tulee huokeampia. Se kiihdyttää kaikenkokoisia investointeja. Vastaavasti nousukaudella korkotasoa nostetaan talouden ylikuumenemisen torjumiseksi.

Finanssi- ja eurokriisi osoittautuivat kuitenkin niin viheliäisiksi, ettei korkotason pudottaminen nollan tuntumaan auttanut. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki EKP on pitänyt oman ohjauskorkonsa nollassa jo pitkän tovin. Korkotason lisäksi tarvittiin määrällistä kevennystä, missä keskuspankit alkoivat ostaa markkinoilta valtioiden joukkovelkakirjoja ja jopa joidenkin yritysten velkakirjoja.

Tällä tavoin markkinoille muodostui arvopapereiden ostaja, mikä tuki arvopapereiden hintoja. Korkopapereissa tämä tarkoittaa korkotason laskua. Se ajoi korkosijoittajat hakemaan tuottavampia eli korkeakorkoisempia velkapapereita. Tämä tuki siten niidenkin arvopapereiden hintoja, joita keskuspankit eivät ostaneet.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on kuitenkin aloittanut jo määrällisen tiukentamisen. Se tarkoittaa keskuspankin jo ostamien arvopapereiden myymistä takaisin markkinoille tai ainakin se jättää omistamiensa luotot uusimatta.

Uuden taantuman vaara

Malinen kirjoittaa, että Yhdysvaltain lisäksi myös EKP on päättämässä arvopapereiden osto-ohjelmansa. Vaikka määrällinen kevennys on nostanut talouden ankeasta anemiasta, on sillä myös varjopuolensa. Se voi paisuttaa arvopaperien hintaa poskettoman ylihintaisiksi.

Malisen mielestä keskuspankeilla ei ole ruutia torjua seuraavaa taantumaa, jos ne eivät voi ensin purkaa määrällistä kevennystä. Korkotasoa ei voida laskea seuraavan taantuman iskiessä, jos se on jo pohjalla. Sitä pitäisi pystyä nostamaankin ensin. Arvopapereitakin pitäisi pystyä myymään ennen kuin niitä voidaan joutua ostamaan lisää. EKP:n suomalainen johtokunnan jäsen Erkki Liikanen olisi tarpeen vaatiessa jatkamaan osto-ohjelmaa.

Malinen kirjoittaa, että keskuspankit ovat puun ja kuoren välissä. Määrällinen tiukentaminen voi johtaa uuteen taantumaan, koska määrällisen kevennyksen purkaminen ilmenee finanssimaailmassa tismalleen päinvastoin kuin sen aloittaminen teki. Arvopapereiden hinnat ovat vaarassa laskea. Tämä voisi laukaista uuden taantuman.