Tavio: Jos yhdenvertaisuusvaltuutettu ei tunne lakia, tilanne on sama kuin jos liikennepoliisi ei tuntisi liikennesääntöjä

Perussuomalaisten juristikansanedustaja Ville Tavion mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetun olisi syytä ratkaista uudelleen kantelu kantaväestöön kohdistuvasta syrjinnästä tapauksessa, jossa kuukausipalkkaiseen työhön johtavaan työharjoitteluun hyväksyttiin vain maahanmuuttajia.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ollut katsonut aiheelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin sille tehdystä kantelusta, koska yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä ei voitu riittävän yksiselitteisesti ja selvästi olettaa, että kyse olisi syrjinnästä tai muusta yhdenvertaisuuslain vastaisesta menettelystä.

Mahdollistaa kantaväestön syrjinnän

Ratkaisu käytännössä mahdollistaa kantaväestöön kohdistuvan syrjinnän. Tavio moittikin eilen torstaina blogissaan yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisua.

– Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan toiminta näyttää perustuvan kotoutumislakiin sekä valtion kotouttamisohjelmaan. Asian kannalta ratkaiseva yhdenvertaisuuslain 12 § on kuitenkin jätetty ratkaisussa täysin huomioimatta. Säännöksen mukaan erilaisen kohtelun oikeuttamisen tulee perustua työtehtävien laatuun.

– Yhdenvertaisuusvaltuutetun vastauksessa ei tällaista tulkintavaihtoehtoa ole tapaukseen liittyen esitetty. Laki ei anna mitään perustetta sallia maahanmuuttajien suosimista varastotyöhön tai työharjoitteluun pääsyssä. Pidänkin ratkaisua vääränä, Tavio kirjoittaa.

Ratkaisu on perusteltu huonosti

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on siis katsonut sallituksi maahanmuuttajien erityiskohtelun, mutta ratkaisun perusteluja voidaan moittia. Tavio huomauttaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisussa pitäisi huomioida kaikki tapaukseen soveltuvat relevantit oikeussäännöt.

– Yhdenvertaisuusvaltuutetun pitäisi tuntea tapaukseen soveltuva lainsäädäntö. Pohdin tätä jo siitä näkökulmasta, että jos yhdenvertaisuusvaltuutettu ei tunne lakia, tilanne on silloin sama kuin jos liikennepoliisi ei tuntisi liikennesääntöjä.

– En tiedä, onko ratkaisu tarkoitushakuinen vai ainoastaan perusteltu hutiloidusti. Olisi aiheellista, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa herättäisiin tähän ja asia tutkittaisiin uudelleen, Tavio sanoo.

Hän pitää erikoisena yhdenvertaisuusvaltuutetun esittämää arviota, jonka mukaan maahanmuuttajat olisivat huomattavasti kantaväestöä huonommassa työmarkkina-asemassa varasto- ja hyllytystöissä.

– Tässä on vain tehty yleistys, jonka mukaan kaikkia maahanmuuttajia pitäisi kohdella yhtenä ryhmänä. Tosiasiassa maahanmuuttajat ovat yksilöitä kuten kantaväestönkin edustajat, ja luonnollisesti yksilöiden taidot ja valmiudet vaihtelevat.

Erityiskohtelua olisi syytä välttää

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisu poikkeaa yhdenvertaisuuden periaatteesta, joka on turvattu kaikille perusoikeutena.
Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yksilöiden tulisi siis olla tasa-arvoisia riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta.

Erilainen kohtelu ei kuitenkaan aina ole syrjintää, jos tällaisesta kohtelusta on säädetty laissa, kohtelulla on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Esimerkiksi uskonnollinen yhteisö voi edellyttää työntekijältään uskonnollista vakaumusta silloin, kun vakaumusta voidaan pitää perusteltuna työtehtävän luonteen kannalta.

Tavion mielestä erityiskohtelua olisi aina lähtökohtaisesti syytä välttää.

– Vaalikoneissa on monesti kysytty, milloin erityiskohtelu voisi olla sallittua. Itse en kannata sitä käytännössä milloinkaan, vaan uskon mahdollisuuksien tasa-arvoon.

Tavio huomauttaa, kuinka erityiskohtelu johtaa helposti tilanteisiin, joissa tosiasiallisesti vain suositaan jotain ryhmää muiden kustannukselta. Tällöin on jo lipsuttu mahdollisuuksien tasa-arvosta, ja päädytty tulosten tasa-arvoon.

– Ei ole esimerkiksi syytä luoda menettelyjä, joilla maahanmuuttajille tarjottaisiin vaikkapa ”ohituskaistaa” yliopisto-opintoihin. Jos joku ei täytä asetettuja kriteereitä, ei niistä tarvitse ryhtyä taipumaan.

Työministeri myönsi maahanmuuttajien suosimisen

Kyseessä olevaan työharjoittelutapaukseen liittyen Tavio teki jo aikaisemmin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen kantaväestön syrjimisestä. Vastauksessa työministeri Jari Lindström (sin.) myönsi suoraan maahanmuuttajien erityiskohtelun.

– Työministerikin siis tunnusti, kuinka taustan perusteella tapahtuva suosiminen asettaa työharjoitteluun hakijat eriarvoiseen asemaan, Tavio ihmettelee.

Luonnollisesti jokainen työikäinen ja työkykyinen tarvitsee työtä taustastaan riippumatta. Lindström vetosi vastauksessaan siihen, kuinka maahanmuuttajien työttömyys on Suomessa lähes 2,5-kertainen kantaväestöön verrattuna.

– Se on outo ilmiö, johon liittyen pitäisi mieluummin selvittää, mistä tällainen suhteellisesti korkea työttömyys johtuu. Tämä on jälleen yksi syy siihen, miksi järjestelmän pitäisi suosia työperäistä maahanmuuttoa jossa muuttajalla olisi jo valmiiksi työpaikka olemassa, kun hän saapuu maahan, Tavio perustelee.

– Ei siis voida pitää hyvänä ratkaisuna luoda järjestelmiä, joilla erityisesti helpotetaan maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille. Näistä muodostuu usein vain vetovoimatekijä, kuten Ruotsissa on jo nähty.