Aika ajoin havahdun harhailuuni väärässä ajassa. Sielunveljeni elivät 1700-luvulla ja Sielun Veljet oli armoton akti 1980-luvulla. Omaksuin arkistossa ja kirjoituskammiossa katsomuksia, jotka eivät yhtään edistä arkea. Olen menneisyyden vanki ja haluton vapautumaan historian vankilasta.
Koska fanaattiset äärikannattajat kumminkin valitsivat minut edustajakseen, viran puolesta vilkuilen nykyhetkeä. Eduskunta onkin valoisa näköalapaikka. Tieto säteilee talon sisuksista. Työhuoneessa ja istuntosalissa on hyvä valaistus. Edustajakollegat ovat valaistuneita puoluekantoihin katsomatta.
Valiokunnissa eri alojen oppineet loistavat lausunnoillaan. Ovet, ikkunat ja nettiyhteydet ovat auki kaikenmoiselle kokemukselle ja näkemykselle.
Kuitenkin Eduskuntatalo on eriö, umpio ja pimiö. Tosielämä sijaitsee seinän takana, politiikan tuolla puolen.
Nyt kaikki valtiopäivien toiminnot ovat kesätauolla ja käyskelen kaupungilla. Kas kummaa. Helsinki on valtaisasti muuttunut parissa vuodessa. Mikään ei tunnu tutulta. Entisyys on poissa. Päivänselvimmätkään seikat eivät ole vanhoillaan. Kulkuvälineet ja kyltit, ihmisten naamat, puheet, eleet, vaatteet ja aatteet ovat mistä lie maailmanäärestä. Mullistus on tapahtunut äkkiä vaikkakin huomaamattani. Varmaan vaikutelma johtuu siitä, että olen Eduskuntatalon katveessa kieltäytynyt katsomasta ja kuuntelemasta.
Täytyy tosin tajuta, että mikään ei ole uutta auringon alla, ei muutoskaan. “Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.” Saarnaajan kirjan jatkeeksi tulee Eduskuntatalon ulkopuolisessa Helsingissä mieleeni Mika Waltari. Noin 3 500 vuotta sitten nuori Sinuhe eristäytyi opinahjoonsa Elämän taloon eikä lainkaan käynyt ulkosalla.
”Mutta astuessani keskellä päivää ulos temppelistä, mitä ei vuosiin ollut minulle tapahtunut, avautuivat silmäni vielä kerran ja näin, että tehdessäni työtä ja opiskellessani Theba oli muuttunut. Näin sen kulkiessani oinasten tietä ja mennessäni torien poikki, sillä kaikkeen oli tullut uusi levottomuus ja ihmisten vaatteet olivat käyneet yhä kalliimmiksi ja ylellisemmiksi, niin ettei poimutetusta hameesta ja tekotukasta enää erottanut, kuka oli mies ja kuka nainen. Viinituvista ja ilotaloista kantautui kaduille Syyrian rämisevä musiikki ja yhä enemmän vieraita sanoja kuului kaduilla ja yhä julkeammin tunkeutuivat syyrialaiset ja rikkaat neekerit egyptiläisten joukkoon.”
Todellisuus ei välttämättä miellytä, mutta Elämän talosta ja Eduskuntatalosta on pakko joskus poistua. Minä Teemu, (perus)suomalainen, en varsinkaan kesäisin kestä Thebaa. Lähden kiertämään maaseutua. Siellä lienee tallella kouriintuntuvampaa kotimaata.
Viheliäinen olentoni viivähtää perjantaina Kivijärven Kukkomarkkinoilla, Karstulan torilla ja Viitasaaren S-Marketilla sekä lauantaina Kyyjärven markkinoilla ja Uuraisten torilla. Parahin aikalainen, tule juttusille ja kerro minulle, mitä hittoa vuonna 2025 tapahtuu.
