Iltapäivälehdet tekevät aukeaman juttuja siitä, että keskustan puheenjohtaja sympaattisesti vaihtoi autonsa renkaan tai unohti tarhalapsen takapenkille. Yle ja Hesari kuvittavat vasemmistokaunottaren meikit, kampauksen ja ilmeen viimeistä piirtoa myöten. Vieressä on persun peräreikä – tai mikä pahempaa, Teemun naama.
”Riippumattoman” valtamedian ylivoima ripustaa meidät kireään hirteen. Kuvajournalismin huomaamatonta tulvaa on vaikea päihittää. Kynällä kannattaa silti kamppailla henkeen ja vereen. Kieli on yhä sanomisen A ja O. Kirjoitustaito kelpaa aseeksi jopa somessa.
Politiikan tarkoitus ei ole yleisön viihdyttäminen, muttei myöskään kuoliaaksi pitkästyttäminen. Kapulaisia tiedotteita ei lue kukaan. Siis kirjaimellisesti ei kukaan. Viestintä puisevimmillaan on puu, joka kaatuu metsässä vailla yhtään kuuntelijaa eli äänetönnä.
Tylsän ja tyhjänpäiväisen toisto on – mitäpä muuta kuin tylsää ja tyhjänpäiväistä. Hiljaisuus tekee välillä hyvää. Hittien nikkarointia ei pidä yrittää liian tiuhaan. Näyttökerrat, jaot ja tykkäykset ovat vain numeroita. Vähänpä ne ääniksi muuttuvat. Tehokeinojen teholla on rajansa. Täytebiisit eivät soi päässä, vaikka niitä esittäisi Kersantti Pippurin Yksinäisten Sydämien Kerhon Yhtye.
Näin 1. varapuheenjohtajana pistän perussuomalaisten levy-yhtiölle kainon toivomuksen. Etsikää lisää artisteja äidinkielen harrastajista. Ilman painokelpoista itseilmaisua meille käy kalpaten. Totta kai 600 000 äänestäjämme joukosta löytyy teräviä ja teroituskelpoisia kyniä.
Kirjoittajaksi oppii lukemalla ja kirjoittamalla, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että se onnistuu jokaiselle. Minä olen tutkinut kirjallisia esikuvia 50 vuotta ja kyhännyt hyllymetrin verran omia tekstejä. Kiteytän kokemukseni yhteen neuvoon.
Älä käytä passiivia. Jos maahanmuutto laiteTAAN kuriin, kehitysavusta leikaTAAN ja asvalttia vedeTÄÄN ja rajat turvaTAAN, subjekti ei ota vastuuta omasta elämästä. Kuka, mitä, häh. Jonkun täytyy lauseessa tehdä jotakin. Historian paras propaganda ei toimisi muodossa ”Kaikkien maiden proletaarit, liityTÄÄN yhteen.”
Stephen Kingin kirjailijaopas suosittaa passiivia ainoastaan ”ujoille rakastajille”. Politiikka ei salli ujoa rakastelua. Passiivi tuskin ikinä aktivoi ketään. EU-vaalien 2024 tunnuksemme ”PääteTÄÄN itse” ei tehnyt poikkeusta.
Miten Suomen talous ja perussuomalaisten kannatus saaDAAN nousuun? En tiedä, mutta aloiteTAAN tästä. Kun minä nyt pääsen puolueen politbyrooseen, passivismi likvidoiDAAN.