Miten tyttöjen pukeminen hijabiin sopii suomalaiseen, sukupuoliroolittomaan varhaiskasvatukseen – asiantuntijat vastaavat

Varhaiskasvatuksessa on viime aikoina puhuttu paljon tyttöjen ja poikien oikeudesta kasvaa sukupuoliroolittomasti. Aiheesta on keskusteltu eritoten pukeutumiseen liittyvissä tavoissa. Tyttöjä on totuttu pukemaan punaisen sävyihin ja poikia sinisiin. Moni vanhempi on ryhtynyt välttelemään tätä värierottelua ja valinnut neutraalimpia sävyjä kuten ruskeaa, vihteää ja keltaista.

Samaan aikaan toisissa kodeissa kasvaa pieniä tyttöjä, joiden sukupuolirooli on ennalta päätetty uskonnon vuoksi. Heidät puetaan islamin edellyttämällä tavalla hijabiin tai huiviin. Miksi tästä ei haluta puhua? Voisimmeko puolustaa myös näitä lapsia ja heidän mahdollisuuttaan kasvaa sukupuoliroolittomasti?

Suomen Uutiset kysyi lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttilalta ja valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheininiltä.

Tytöille ja pojille tulisi antaa vapaus kasvaa sukupuoliroolittomasti. Vertailun vuoksi: kun vältellään pukemasta esimerkiksi tyttöjä vaaleanpunaisiin ja poikia vaaleansinisiin vaatteisiin, on hyväksyttävää, että islamin uskon nimissä tytöille voidaan pukea hijab.

Miten tässä toteutuu sukupuolineutraalius?

Scheinin:
Islamin uskoon kuuluu ajatus siveellisestä pukeutumisesta, ja se koskee sekä miehiä että naisia. Islamista on monia tulkintoja, joista osa asettaa naisille niin tiukkoja pukeutumisvaatimuksia, että se on suoranainen ihmisoikeusongelma. Jokaisen yksilön itsemääräämisoikeus on hyvä ohjenuora. Jo murrosiässä tytön tahtoa tulee kunnioittaa, kun perheessä aletaan keskustella hiukset tai jopa osa kasvoista peittävän huivin käyttämisestä.

En usko että kukaan Suomessa katsoo, ettei tytöilä saisi olla sinisiä vaatteita tai pojalla punaisia. Olisi väärin kieltää perheen ja lapsen omat valinnat. Siksi olisi myös väärin, jos vaikka koulu tai päiväkoti sanoisi, että kaikkien tyttöjen pitää pukea punaiset ja poikien vastaavasti siniset vaatteet.

Kurttila:
Lapsen oikeuksien kannalta on tärkeää, että jokainen lapsi saa olla yksilö omine oikeuksineen – ei minkään ryhmän tai oman sukupuolensa edustajana. Tämän takaamiseksi on tärkeää kunnioittaa lapsen mielipidettä ja lapsen ääntä. Erityisesti vanhempien tehtävänä on tunnistaa, että he antavat lapselle kasvu- ja elintilaa. Lapselle on tärkeää sosiaalistua, kuulua ryhmään myös perheen ulkopuolella. Tämän takia lapsen harrastamista ja kaverisuhteita on tuettava ja rakennettava luottamusta muidenkin kuin omaan kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten kesken.

Lasten pukemisessa oleellista on, miten lapsi toivoo olevansa puettu. Mitä varttuneemmasta lapsesta on kysymys, sitä tärkeämmäksi tämä kysymys tulee. Vaatteet ovat yksi tapa ilmentää omaa persoonaa ja identiteettiä. Vanhempien tehtävänä on toki kasvattaa tilanteen mukaista pukeutumista, eikä aina lapsen mielipide ja lapsen etu ole sama asia. Kysymys hijabin käytöstä liittyy kuitenkin aikuisilla uskontoon, mistä johtuen asia laajenee pukeutumista laajemmaksi traditiota koskevaksi ja yhteiskunnalliseksi kysymykseksi.

Miksi poikia ja tyttöjä puetaan sukupuolittuneesti? Miksi juuri muslimitytöille on hijab? Oleellista on, onko tytöllä mahdollisuus kieltäytyä käyttämästä hijabia ja mitä tytöille opetetaan hijabin merkityksestä osana naisen asemaa muslimiyhteisössä? Toivoisin uskontojen kiinnittävän enemmän huomiota siihen, miten ihmiset todellisuudessa toimivat ja ajattelevat kuin ulkoisesti viestivät esimerkiksi pukeutumistraditioilla. Sukupuoli ei ole neutraali asia, se on henkilökohtainen asia ja oikeus.

Lapsen oikeudet toteutuvat, kun lapsi saa vapaasti, ilman painostusta, päättää, käyttääkö hän hijabia vai ei. Kristillisessä maailmassa samaa asetelmaa on muun muassa ehkäisyssä, josta naisen tulisi aina voida päättää itsenäisesti.

Miten tässä toteutuvat lasten oikeudet?

Scheinin: Lapsen oikeudet edellyttävät yksilön itsemääräämisoikeuden vähittäistä vahvistumista myös suhteessa vanhempien päätöksiin, myös silloin kun vanhemmat katsovat toimivansa lapsen edun mukaisesti. Niin islamissa kuin monissa muissakin uskonnoissa murrosikä on usein se vaihe, jossa uskonnosta aletaan johtaa normeja pukeutumiselle. Jos nuori sisäistää nuo normit, ongelmilta voidaan usein välttyä. Jos taas nuori haluaa pitää oman päänsä ja valitsee länsimaisen vaatetuksen, vanhempien täytyy joustaa. Varmaan kaikissa perheissä jossain vaiheessa keskustellaan hameen helman pituudesta taikka hihattoman paidan sopivuudesta tiettyyn tilanteeseen.

Miten tässä toteutuvat tyttöjen oikeudet?

Scheinin: Tytöt ja naiset ovat kaikissa yhteiskunnissa vaarassa joutua alistetuiksi ja syrjityiksi. Perinteiset yhteisöt voivat olla vuosikymmeniä tai vuosisatoja jäljessä naisten oikeuksien täysimääräisessä toteuttamisessa. Suomen kaltaisella demokraattisella ja monikulttuurisella yhteiskunnalla on erityinen vastuu pitää huolta siitä, etteivät esimerkiksi uskonnolliset pukeutumisnormit johda tyttöjen ja naisten alistamiseen ja syrjäytymiseen.

Kurttila:
Ei ole tyttöjen oikeuksia tai poikien oikeuksia, on lasten oikeuksia. Olen voimakkaan kriittinen tilanteisiin, joissa on riski toisen sukupuolen dominointiin ja suoranaisiin alistussuhteisiin uskonnon varjolla. Tätä on niin islamilaisessa kuin kristillisessäkin kulttuurissa. Huomio on syytä kiinnittää itse toimintatapaan, kuten esimerkiksi burkan tai niqabin käyttöön, kuin siihen opetukseen, joka tiettyyn toimintatapaan liittyy. Lapsen oikeuksien kannalta on merkitystä silläkin, minkä viestin esimerkiksi äidin asema ja tehtävä perheessä antaa lapselle, niin pojalle kuin tytölle.

Toteutuvatko tyttöjen oikeudet? Monilta kohdin vielä heikosti. Tavatessani musliminuoria, tunnistan täysin eri pelisääntöjä poikien ja tyttöjen välillä. Tämä ei ole oikein. Kouluterveyskyselyssä ylipäänsä maahanmuuttajataustaiset pojat viestivät monista, syvistä, ongelmista muun muassa päihteiden käytössä. Sanon suoraan – muslimiyhteisön on syytä olla huolissaan enemmän pojistaan kuin tyttöjen hijabin käyttämättömyydestä.

Kun lapselle puetaan hijab, hän ei voi siihen vaikuttaa. Miten näet tämän uskonnonvapauden kannalta?

Kurttila: Tyttöä ei pidä pakottaa käyttämään hijabia. Hijabin ei tulisi olla hyvän muslimin mitta. Eri perus- ja ihmisoikeuksia on usein puntaroitava samaan aikaan. Tällöin vaakakupissa on muun muassa yksilön uskonnonvapaus ja yksilön muut oikeudet. Jännite rakentuu helposti yksilön ja yhteisön välille. Mielipiteeni on, ettei esimerkiksi poikavauvoja tulisi ympärileikata uskonnon nimissä. Näen tässä enemmän haitallista traditiota kuin uskonnonvapauden piiriin kuuluvaa kulttuurillista rikkautta. Ihmisen vapautta päättää itse tavastaan harjoittaa ja ilmentää uskontoaan on kunnioitettava yhteisissä rajoissa. Nämä rajat on uskallettava määritellä ja perustella. Suomalaisessa yhteiskunnassa en näe esimerkiksi perusteltuna, että julkisissa tehtävissä saisi käyttää niqabia. En ole nähnyt miestä, joka niqabissa liikkuisi.