Auri Saarelainen (ps.) voitti valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen. Kahdesti. ”Vihapuhetta vihaava”, poliittisesti ilmeisen latautunut valtakunnansyyttäjä yritti nujertaa nuorta naista äärimmäisen raskaalla rikossyytteellä, perusteetta. Katso helpottuneen Aurin tunteikas haastattelu voitokkaasta oikeustaistelusta.

Olipa kerran oikeusvaltio, jossa asui nuori nainen. Eräänä kauniina päivänä nainen sai lukea mediasta, että hänestä on tehty rikosilmoitus. Häntä syytettiin teosta, jota hän ei tiennyt tehneensä, eikä hän ollut sitä tehnyt.

Häntä kohdeltiin kuin rikollista, koska valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli saanut päähänsä, että jotakin rikollista olisi muka tapahtunut.

Tästä poliisin soitosta alkoi kolme vuotta kestänyt lohduton ja kafkamainen oikeusprosessi, joka vei oikeusjahdin uhrin voimia ja varjosti elämää monin tavoin.

Lopputulema tänä keväänä tuli hovioikeudesta: nainen oli syytön.

Tämä syytön nainen, Auri Saarelainen, oli Suomen Uutisten vieraana ”Meillä on asiaa”-haastatteluohjelmassa. Toimittaja Maria Asunnan vieraina tapausta kommentoivat lakimies Onni Rostila sekä lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Meri (juttu jatkuu kuvan alla):

Islamisaation kritiikistä syytteeseen

Mistä sitten oli kyse, mitä pahaa Saarelaisen oletettiin tehneen?

Hän oli kirjoittanut eurovaalien alla vuonna 2019 postauksen, jossa hän kannusti ihmisiä äänestämään europarlamenttivaaleissa. Hän listasi mielestään hyviä syitä äänestää eurovaaleissa, kuten kotimainen maatalous, järkevä rahankäyttö ja oma kansallinen armeija.

Lisäksi hän otti kantaa naisten oikeuksien polkemiseen: ”Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, valtaako islamisaatio Euroopan ja poljetaanko naisten oikeuksia tulevaisuudessa. Perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka tätä kehitystä vastustaa johdonmukaisesti.”

Kyseinen päivitys kiihotti valtakunnansyyttäjää niin, että hän nostatti Saarelaista vastaan syytteen. Syyttäjä vaati, että Saarelainen ”tuomitaan rangaistukseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan käräjäoikeuden tuomiossa selostetun rangaistusvaatimuksen mukaisesti ja että Saarelainen määrätään poistamaan lainvastainen verkkoviesti yleisön saatavilta ja hävittämään se”.

Perusteinaan syyttäjä oli lausunut, että ”Saarelaisen oli täytynyt ymmärtää, että lausuma todennäköisesti tai ainakin varsin todennäköisesti on sisällöltään islaminuskoisia solvaava”.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on kokoomuksen Häkkäsen ”lahja” suomalaisille

Syyttäjä Raija Toiviainen on kokoomuksen ”lahja” meille suomalaisille. Hänet nimitettiin virkaansa Jorma Kalskeen jälkeen vuonna 2018, jolloin oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) lausui: ”Syyttäjälaitos on yhteiskunnan ydinpilareita.”

Toiviainen alkoi takoa yhteiskuntamme ydinpilareita heti valtaan päästyään. Hän julisti ”vihaavansa vihapuhetta” ja otti vihapuheen erityisen tarkkailun alle. Siis ”vihapuheen”, joka on juridisessa mielessä täsmentymätön. Vihapuheen käsite on sananvapauden kannalta ongelmallinen, ja siitä on muistuttanut esimerkiksi professori, eduskuntatutkija Markku Jokisipilä.

Toiviainen on uransa loppumetreillä ottanut hampaisiinsa useita kansanedustajia: Juha Mäenpään, Mauri Peltokankaan, Sebastian Tynkkysen ja Päivi Räsäsen, jonka suuhun valtakunnansyyttäjä jopa pani sanoja, joita tämä ei ollut sanonut.

Valtakunnansyyttäjä toimii kuin lätkämatsin taktinen viivyttäjä. Hän mielellään pitkittää prosesseja valittamalla käräjäoikeuden päätöksistä hovioikeuteen, kuten hän teki myös Auri Saarelaisen kohdalla.

Prosessin venyminen oli omiaan lisäämään nuoren naisen ahdistusta.

Nuori äiti: ”Onko varaa ostaa lastenvaunuja vai säästänkö sakkoihin?”

Oikeusvaltion pyhä periaate on se, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Käänteinen todistustaakka ei siis ole oikeusvaltiota. Siitä huolimatta nuorta Auri Saarelaista kohdeltiin kuin hän olisi syyllinen.

Kolmivuotisen painajaisen alkaessa Auri Saarelainen oli aloitteleva nuorisopoliitikko. Kunnallisia luottamustoimia ei hänellä tuolloin ollut. Hän vasta keräsi rohkeutta sanoa julkisesti mielipiteensä, sillä vaatii kanttia esittää vihreiden nuorten maailmankuvasta poikkeavia näkemyksiä.

Mutta sitten, ja ehkä juuri siksi, Aurin elämään ilmaantui vaikutusvaltainen hämmentäjä; vihapuheesta mission itselleen tehnyt valtakunnansyyttäjä.

– Jossakin kohtaa mietin, onko meillä varaa ostaa lastenvaunuja vai onko säästettävä mahdollisiin sakkoihin, Auri muistelee rikosprosessia, jonka keskellä hän tuli raskaaksi ja äidiksi ensi kertaa.

Rikostutkinnan aiheuttama mainehaitta oli suuri. Ystävyyssuhteita katkeili, julkisuus toi painetta läheisille ja ovia sulkeutui nuoren naisen edestä. Hän kuitenkin kokee jälkikäteen, ettei taistelu ollut turhaa.

– Se oli taistelu meidän kaikkien sananvapauden puolesta, ihmisoikeuksien puolesta, Saarelainen sanoo nyt, kun painajainen on lopulta ohi.

Raija Toiviaisen toimet nakertaneet oikeusvarmuutta

Raija Toiviainen jää tänä syksynä eläkkeelle. Perinnökseen hän jättää sananvapauden miinakentän, jossa oikeusvarmuus on vaakalaudalla.

Toiviainen on kuormittanut oikeuslaitosta siihen malliin, ettei tavallinen pulliainen enää voi tietää, mitä saa sanoa ja mitä ei, – eikä syytettykään tiedä, mitä hän on tehnyt väärin. Vallitseva tilanne on omiaan lisäämään kansalaisten ennakkosensuuria ja kaventamaan laajaa sananvapautta.

Toiviaisen toiminta herättää koko joukon kysymyksiä oikeustieteen ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta, mikä on kaukana Antti Häkkäsen ihanteesta: ”Syyttäjälaitos on yhteiskunnan ydinpilareita.” Näyttää siltä, että syyttäjänlaitoksesta on tullut ydinpilarin irvikuva.

Valtakunnansyyttäjälle on todettava: me emme unohda sinua.

MARIA ASUNTA

JK: Katso myös muita Suomen Uutisten sananvapautta käsitteleviä haastatteluita:

Onni Rostila, Laura Korpinen:

Olli Immonen:

Markku Jokisipilä:

Joakim Vigelius:

Veikko Vallin, Anni Moilanen, Joakim Vigelius:

Tulosta

Tagit