Joulu lähestyy, mutta julkisen talouden kannalta pukki taitaa tuoda tänä jouluna vain pehmeitä paketteja. Eilen valtiovarainministeriön ennuste kertoi meille, että julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ylittää ensi vuonna jo 90 prosentin rajapyykin, kuten olemme osanneet ennakoidakin. Sata prosenttiakaan ei ole enää kaukana, ellei suunta muutu.
Tämä hallitus on joutunut ottamaan hallitusvastuun tilanteessa, jossa aneeminenkin kasvu oli jo hyytynyt. Suhdanne heikkeni selvästi siis jo ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja. Olemme tilanteessa, jossa valtion budjettitaloutta rasittavat ennen muuta menneet synnit. Tulopohja lähti oleellisesti alta jo vuonna 2007. Kattoa ei korjattu aurinkoisen sään vallitessa, vaan menojuhlat vain kiihtyivät, koronankin varjolla. Tästä meille on raportoinut muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Inflaatio pääsi yllättämään geopolitiikan ohella. Nyt korkotaso on normalisoitunut. Velkataakka on valtava. Valtiollakin velkaa on jo yli 200 miljardia euroa. Suomen bruttokansantuote ei pysty paljon suurempaa velkataakkaa harteillaan kantamaan. Siksi hallitus on säästänyt – turvallisuus ja puolustus pois lukien – miltei kaikkialta. Sote-uudistus oli epäonnistunut, se pitää remontoida myös ensi kaudella. Työrauhaa alueille on annettuna siihen mennessä riittävästi.
Suomi ottaa julkisen talouden tilanteen vakavasti
Olemme sopineet kunnianhimoisesta sopeutuskokonaisuudesta hallitusneuvotteluissa, ja hallitusohjelman lisäksi olemme päättäneet jo kolme kertaa lisäsäästöistä. Säästäminen on poliittisesti vaikeaa, sillä koalitiohallituksessa kaikilla hallituspuolueilla on omia painotuksiaan. Näin se demokratiassa kuuluu ollakin. Toissijaiset menot yksille voivat olla ensisijaisia toisille. Politiikka on arvopunnintaa. Olen itse varoitellut julkisen talouden tilasta systemaattisesti koko hallituskauden, joidenkin mielestä liian negatiivisesti.
Onneksi luottoluokituksemme on edelleen vahva. Suomeen luotetaan jatkossakin, sillä otamme julkisen talouden tilanteen vakavasti.
Haasteena rakenteelliset ongelmat ja matalasuhdanne
Suomen ongelma on yhtäältä rakenteellinen, mutta kärsimme myös heikosta suhdanteesta. Euroalueen rahapolitiikasta ei ole avuksi. Keskeisistä vientimaistamme muun muassa Saksa kärvistelee edelleen nollakasvussa. Ikääntyvä väestö tarvitsee sotepalveluja. Puolustus maksaa: hävittäjät ja korvetit ovat miljardiluokan hankintoja. Maavoimien uudistus alkaa vasta nyt. Nato-vaatimukset nostavat puolustusmenot 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Rakennemuutos ja globalisaatio taisivat tulla kuitenkin liian nopeasti, ja emme kyenneet uudistumaan, luomaan riittävästi uutta. Uudistuksia ei tehty lainkaan riittävän ajoissa – olemme tässäkin takamatkalla muihin pohjoismaihin nähden.
Hallituksen linja on oikea
Niin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kuin Euroopan komissiokin ovat sitä mieltä, että hallituksen talouspolitiikan linja on oikea, ja itse asiassa vain harva asiantuntija on sitä mieltä, että tehty talouspolitiikka olisi virheellistä. Meiltä pyydetään enemmän näitä toimia, ei vähemmän. Sopeutuksen ollessa tuskallista aina jollekin, on kuitenkin järkevää tehdä sopeutusta tasaisesti ja jaksottaa taakkaa useammalle vuodelle ja hallituskaudelle.
Valtiovarainministeriön alustavan virka-arvion mukaan sopeutuksen tulee olla ensi vaalikaudella 7–12 miljardia euroa. Itse arvioin edelleen, että 10 miljardia on hyvä työluku, sillä ennusteet ovat tarkentuneet viime aikoina valitettavasti aina huomattavasti huonompaan suuntaan. Seuraavan vaalikauden sopeutukset on tehtävä menoleikkauspainotteisesti. Tämän hallituksen työllisyystoimia ei ole silloin enää käytössä – vaihtoehdot ovat siis käytännössä menoleikkaukset ja veronkiristykset.
Kasvun eteen on tehtävä töitä
Kokonaisveroasteemme on maailman korkeimpia ja talouskasvu on kituliasta. Ei tätä maata kokonaisveroasteen nostamisella nosteta suosta. Kevyempi ja ketterämpi valtio on tulevaisuutta, ja on myös selvää, että sosiaaliturvamallimme on aikansa elänyt. Ihmiset reagoivat taloudellisiin kannustimiin. Työnteon on oltava aina kannattavaa. Työttömyys on huolestuttavalla tavalla rakenteellistunut. Myös valtiolla ja lainsäätäjällä on tässä moraalinen vastuu kannettavana. Vain sellainen maahanmuutto auttaa, joka on nettohyödyllistä julkiselle taloudelle.
Kasvun eteen on siis investoitava, tehtävä työtä. Tulevaisuuden innovaatiot syntyvät tänään peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Siksi meidän täytyy palata perusasioihin: työtä, yrittämistä, opiskelua, puurtamista. Ja sisua. Löytyyhän sitä Suomesta vielä?
Tulevaisuus on omissa käsissämme
Liiallisen alijäämän menettelyn suhteen hallitus tarkastelee tilannetta uudelleen keväällä, kun se raportoi komissiolle vuonna 2026 tehdyistä toimista ja laatii tänään hyväksytyn uuden kansallisen finanssipoliittisen lainsäädännön edellyttämän selonteon eduskunnalle.
Velkasuhteen kasvu viimeisten desimaalien osalta saadaan taitetuksi, kun ensi vuonna talous toivottavasti kasvaa ja ehkä joskus yllättää positiivisestikin. Isoja investointeja lähtee käyntiin, ja Euroopankin kasvu käynnistyy kyllä aikanaan. Hallituksen ansiosta työn ja yrittämisen verotus kevenee miljardiluokassa. Rakenteelliset uudistukset työmarkkinoilla kantavat hedelmää, kun heikko suhdanne väistyy.
Kaikki eväät parempaan huomiseen ovat olemassa, kaikki on vielä omissa käsissämme. Uusi vuosi tuo valoa ja toivoa.
Toivotan kaikille rauhaisaa joulunaikaa.
RIIKKA PURRA
valtiovarainministeri