Nimekkäiden johtamisen ja taloustieteen professorien tuore huippujulkaisu selvittää, miksi korporaatiomaailma on innostunut wokesta. Tutkijat luonnehtivat woke-kapitalismia yhdeksi aikamme merkittävimmistä ilmiöistä, jota ei vieläkään ymmärretä riittävästi. Siinä, missä suomalaiset akatemia-aktivistit yrittävät kiistää woken olemassaolon, artikkeli osoittaa woken ujuttautuneen eri puolille korporaatiomaailmaa, organisaatioiden sisäisestä johtamisesta markkinointiin ja sidosryhmien johtamiseen. Artikkeli valottaa ilmiötä useiden organisaatiotieteellisten näkökulmien kautta. Yksi pääväittämistä on, että yritysten woketus on peräisin keskijohdon aktivismista, eikä sillä ole useinkaan selvää kytköstä omistajien ja liiketoiminnan intresseihin. Tutkijoiden mukaan aihetta pitäisi tutkia enemmän, ja kriittisiä näkökulmia tulisi nostaa julkiseen keskusteluun.

Jos yhtiöiden woketus on vain vastaamista muuttuvan maailman vaatimuksiin, miksi firmat ovat reagoineet tähän ”haasteeseen” nopeammin kuin ne yleensä reagoivat mihinkään muuhun ulkoiseen shokkiin? Entä missä määrin woke on liike, joka itsessään pyrkii pakottamaan uusia kulttuuri-ihanteita ja muutosta? Erityisesti yliopistomaailmassa tällaisten kysymysten kysyminen olisi ollut pyhäinhäväistys vielä jokin aika sitten. Suomessa akateemiset aktivistit yrittävät inttää, että mitään wokea ei ole olemassakaan.

Maailmalla ollaan jo pääsemässä yli kieltämisvaiheesat. Kansainvälisesti tunnetut johtamisen ja taloustieteen professorit Nicolai Foss ja Peter G. Klein ovat julkaisseet artikkelin ”Why Do Companies Go Woke?” (Miksi yhtiöt wokettavat?) arvostetussa johtamisen journaalissa Academy of Management Perspectives. He käsittelevät wokea merkittävänä aikamme ilmiönä, joka on ujuttautunut kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen lisäksi myös korporaatiomaailmaan.

Woke-kapitalismin mysteeri

Artikkelissa woke-kapitalismi määritellään järjestelmäksi, jossa suuret korporaatiot ja yhteiskunnan instituutiot kuten valtion virastot ja kansalaisjärjestöt omaksuvat laajamittaisesti ajan hengen mukaisia, vasemmalle kallellaan olevia käytäntöjä, kieltä ja kuvastoa. Tämä tapahtuu sekä organisaation sisällä että vuorovaikutuksessa ulkoisen maailman kanssa. Agenda näkyy kaikkialla: yhtiöiden rekrytoinnissa, ylentämiskäytännöissä, liikekumppaneiden valinnassa ja sponsoroinnissa korostuu vaatimus diversiteetistä ja poliittisesta ”vastuullisuudesta”. Lisäksi agendat näkyvät brändäämisessä, markkinoinnissa ja sidosryhmien johtamisessa.

Tutkijat osoittavat ristiriidan: tähän mennessä ei ole todistettu, että woke-ideat olisivat laajasti ottaen yritysjohtajien suosiossa, tai että woketus olisi takuuvarma keino parantaa yrityksen kannattavuutta. Silti useat yritykset ovat lähteneet mukaan woke-henkiseen aktivismiin ja luomaan vasemmistolaista asenneilmapiiriä.

Esimerkiksi kesäkuussa 2020 lähes tuhat yhtiötä (mm. Verizon, Coca-Cola, Unilever, Lego ja Microsoft) lopettivat mainostamisen Facebookissa protestoidakseen alustan haluttomuutta bannata silloista presidentti Donald Trumpia. Facebook vetosi siihen, ettei Trump ollut rikkonut yhteisönormeja. ”Vastuullisuudeksi” naamioidut vaatimukset vaativat käytännössä yhtiöltä mielivaltaista politisoitumista. Samana vuonna merkittävä osa megakorporaatioista, yliopistoista, urheilujoukkueista ja muista yhteiskunnan instituutioista oli kuuluttanut tukeaan Black Lives Matter -liikkeelle. Tutkijat mainitsevat esimerkkinä myös länsimaisten yhtiöiden jokakesäisen perinteen vaihtaa sosiaalisen median logonsa sateenkaaren väreihin. Tätä nykyä puhutaan jo ”sateenkaaripesusta” ja ”pinkkipesusta”, hyvesignaloinnista.

Woken marxilaiset juuret

Yritysten woketusta on mahdotonta ymmärtää pelkästään rationaalisten taloudellisten perusmallien kautta. Vaikka yritysmaailmaa pidetään laskelmoivana, yritykset ovat kaoottisia, sosiaalisia kokonaisuuksia, eivätkä ne ole immuuneja kulttuurin muoti-ilmiöille, joukkohysterialle ja politiikalle. Artikkeli tarkasteleekin woke-yhtiöiden dynamiikkaa samanaikaisesti useiden talous- ja johtamistieteen teorioiden näkökulmasta.

Woke on enemmän läpitunkeva kulttuuri ja ideologia kuin käytännöllinen johtamisoppi. Tutkijat tunnistavat, että woke korostaa ihmisten viiteryhmien ominaisuuksia ja asemaa suhteessa valtarakenteisiin. ”Uhri-sortaja-dynamiikkaan” perustuva ajattelu on tuotu osaksi yritysten johtamista. Artikkelissa osoitetaan woke-ajattelun olevan kytköksissä marxilaiseen kriittiseen teoriaan, radikaaliin ”tasa-arvon” tavoitteluun ja moralisointiin, joka jalkautuu vasemmistolaiseksi aktivismiksi.

Toisin sanoen, woken motiivit ovat yksittäistä organisaatiota laajemmassa, ”sidosryhmäajatteluksi” puetussa yhteiskuntajärjestelmän muuttamisessa. Lähtökohtana ei siis ole yrityksen kannattavuuden ja omistaja-arvon parantaminen.

Esimerkiksi työpaikoilla yleistynyt oppi diversiteetistä ja inklusiivisuudesta on paljon enemmän kuin pyrkimys tehdä yksittäisestä työpaikasta joustavampi ja monimuotoisempi. Tutkijat huomauttavat, että suuntaus pyrkii vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti ihmisten vuorovaikutukseen ja nostamaan jalustalle tiettyjen identiteettien edustajia toisten kustannuksella – ideologisista motiiveista.

Usein työpaikoilla esiintyvät aloitteet diversiteetistä ja inklusiivisuudesta on omaksuttu kiistanalaisilta poliittisilta ajattelijoilta ja liikkeiltä (mm. ”kriittinen rotuteoria”). Toisaalta niitä selitellään epämääräisemmin ja viattomammin, naamioiden poliittista aktivismia rutiininomaisiksi työpaikkakäytännöiksi.

Keskijohdon rooli korostuu

Tutkijat esittävät, että woketus edustaa alhaalta ylöspäin kumpuavaa strategiaa, jossa keskeisessä roolissa on enemmänkin keskijohto kuin omistajat ja ylin johto. Toisaalta myöskään suorittavan työn tekijöitä ei nähdä keskeisinä woke-aloitteiden vireillepanijoina.

Artikkelissa esitetään, että keskijohto hyväksikäyttää heille delegoitua vastuuta ja asiantuntijastatusta. Woketus on keino lisätä keskijohdon vaikutusvaltaa ja parantaa sen asemaa organisaation sisällä. Laajemmat yhteiskunnan ja kulttuurin trendit tukevat tätä prosessia yrityksen ulkopuolelta käsin.

Lopuksi tutkijat peräänkuuluttavat:

”Wokettavan korporaation nousu (ja woke-kapitalismi) on yksi merkittävimmistä ilmiöistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Silti sitä ei kuitenkaan ymmärretä riittävästi. Suosittelemme johtamisen tutkijoita tarkastelemaan ilmiötä organisaatiorakenteen, strategiatyön, organisaatiomuutosten sekä organisaatiokäyttäytymisen, henkilöstöhallinnon, tuotannon, sidosryhmien johtamisen ja muiden relevanttien näkökulmien kautta – kyseisen liikkeen hahmottamiseksi. Tähän mennessä suurin osa woke-kapitalismia koskevasta keskustelusta on käyty massamediassa, sosiaalisessa mediassa ja julkisissa instituutioissa. Nyt tutkijoiden on korkea aika parantaa tätä julkista keskustelua tarjoamalla perusteellisempia näkökulmia.”

Artikkelin kirjoittaja Nicolai Foss on Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun professori ja yksi maailman tunnetuimmista organisaatiotieteilijöistä. Toinen kirjoittaja Peter G. Klein on ekonomisti ja Baylorin yliopiston professori. Hänen väitöskirjaohjaajanaan Berkeleyn yliopistossa toimi aikoinaan taloustieteen nobelisti Oliver Williamson.

SUOMEN UUTISET