Yle julkaisee valejuttuja, lokaa valheillaan Purraa – tällaisilla perusteilla Yle kieltäytyy korjaamasta tympeitä virheitään

Äsken päättyneen hallituksen budjettiriihessä puitiin poikkeuksellisen paljon sitä mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa. Viikon kestäneen mediamelskeen tiimellyksessä Yle julkaisi useamman jutun, jossa se väitti Purran käyttäneen kiistanalaista ”väestönvaihto”-sanaa ja repi tästä varsin fantastisia johtopäätöksiä. Purra oli kuitenkin käyttänyt tavanomaista ”väestön vaihtuminen”-termiä. Oikaisimme useamman, ja Ylen toimitus sitten korjaili niitä sitä mukaa kun ehti.

Torstaina törmäsin jälleen uuteen Ylen julkaisemaan juttuun jossa kauhisteltiin, kuinka Purra puheillaan viittaa äärioikeistolaiseen salaliittoteoriaan. Eipä muuta kuin uutta oikaisua tekemään. Ehkä toimitukselle oli käynyt virhe. Oletin oikaisun olevan pässinlihaa. Yle oli oikaissut saman faktavirheen kahdesta muustakin jutusta ilman mutinoita.

Nyt lähettämäni oikaisupyyntö näyttää tältä:

Ylen päästä ei ensin kuulunut mitään. Tämä on poikkeuksellista, yleensä oikaisupyyntöön vastataan nopeasti.

Lähetin uuden viestin perjantaina sekä virheellisen jutun tehneille toimittajille että vastaavalle päätoimittajalle. Koska virheellinen uutinen levisi sosiaalisessa mediassa, pyysin että Yle tekisi useisiin juttuihin levinneestä olennaisesta asiavirheestään erillisen oikaisujutun:

Vastaus saapuu kahden tunnin päästä. Ylen uutistoimituksen esimies, kutsuttakoon häntä nyt vaikka nimellä <esimiesA>, toteaa ettei jutussa ole olennaista asiavirhettä joka vaatisi oikaisua. Kyse oli kuulemma ”journalistisesta tulkinnasta, jolle on perusteet”:

Linjaus on eriskummallinen, sillä Yle käyttää samaa termiä itsekin: Ylen kolumnisti Janne Saarikivi kirjoittaa: ”Fakta silti on, että väestö vaihtuu”. Helsingin Kalliossa ”väki vaihtuu”. Hongkongin väestö vaihtuu.

Koska kyseessä on kaikkia länsimaita ravisteleva megailmiö, käsitellään sitä laajalti eri termein.  Mediassa ja tutkimuslaitosten raporteissa näkee tämän tästä muuttoliikkeeseen, väestömuutoksiin, väestöennusteisiin, väestönkasvuun, väestön ikääntymiseen tai väestörakenteiden muutoksiin liittyviä kirjoituksia ja analyysejä. Onpa Yle itse tehnyt koulukoneenkin, jossa voi tarkastella maahanmuuttajanuorten osuutta suomalaisissa kouluissa.

Pyysin täsmennystä näistä mainituista journalistisista perusteista:

Toinen Ylen päällikkö vastaa, kutsutaan häntä nimellä <päällikköB>. Ketjuun on linkitetty myös päätoimittajatason henkilö <päällikköC>.

Ylen vastaus sisältää kolme asiaa: viittauksen Ylen aiempaan julkaisemaan uutiseen, heidän oman semanttisen tulkintansa Purran sanomisista sekä kommentin siitä, ettei Yle hyväksy painostusta.

En muista, että tavanomaista oikaisupyyntöä olisi milloinkaan aiemmin tulkittu mahdolliseksi painostukseksi. Viittaus tällaiseen on poikkeuksellista.

Käyn läpi tutkijatekstin johon Ylen vastaus viittaa ja johon se nojaa. Juttu oli alun perin kirjoitettu oletuksella, että Purra on käyttänyt väestönvaihtotermiä ja tältä pohjalta jutussa mainitut tutkijat sitten asiaa pohtivat. Mutta tässä tutkijajutussa oli niin ikään virhe – siinäkin väitettiin alun perin, että Purra olisi käyttänyt ”väestönvaihto”-sanaa. Tämän juttu oli yksi niistä joita Yle oli pyynnöstämme aiemmin suostunut korjaamaan. Mutta tästä huolimatta Yle käyttää nyt samaa tekstiä journalistisen harkintansa perusteluna.

Lopputulos on todella kummallinen. Nyt Ylen sivustolla on useita erilaisia versioita siitä, mitä tapahtui. Osaa on oikaistu oikeaan muotoon, osaa ei. Osassa Purra tukee äärioikeistosalaliittoa, osassa todetaan ettei tue.

Tutkijajutussa oli niin ikään käytetty vuosien takaista Supon kommenttia, jota Supo on itse täydentänyt myöhemmin välttääkseen väärinkäsityksiä ja ylitulkintoja – juuri sellaisia, joita Yle juuri nyt tekee. Mutta Yle ei käytä Supon täsmennystä, eikä se tässä nyt käsillä olevassa asiassa kysynyt Supolta mitään. Yle käyttää silti Supon arvovaltaa uutisessaan. Puhuu Supona ja väärin.

Vastaan vielä Ylelle, vaikka on jo tässä vaiheessa selvää, että he ovat tehneet asiassa lopullisen päätöksen, jota he aio enää muuttaa:

Lauantaina Yle vastaa:

Erikoista.

Kerrataan vielä: Luotettavuutta ylimpänä hyveenään pitävä Yleisradio kirjoittaa virheellisillä perusteilla keskeistä ministeriä voimakkaasti lokaavan jutun, mikä ei pidä paikkaansa. Kun Ylelle täysin normaalilla tavalla lähetetään oikaisupyyntö, se kieltäytyy korjaamasta virhettään ja vihjailee painostamisesta.

Kun Yleltä kysytään perusteluja toiminnalleen, se viittaa journalistiseen tulkintaan, johon toimituksella kuulemma on oikeus, ja jonka haastamisen yhtiö kokee painostamisena.

Jaa.

Voiko Yle nyt siis tosiaan vetää hatustaan aivan uudenlaisen journalistisen tulkinnan ja uutisoida siitä, että suomalainen ministeri tukee jotain omituista salaliittoa? Minun mielestäni näin ei voi tehdä. Yle ei voi uutisoida ministerin kannattavan salaliittoja olemattomilla perusteilla. Uutisoinnin on perustuttava faktoihin, ei toimittajien omiin fiiliksiin.

On varmasti niin, että kohtuullisen suuri osa Yleisraion toimittajista ei liiemmin diggaile perussuomalaisista. Mutta omien mielleyhtymien nostaminen uutislähteeksi alkaa olla jo vähän liian paksua. Kun päällikkötason toimittaja höpöttelee oikaisussa termien journalistisesti tulkitusta semanttisesta läheisyydestä, hän sanoo suomeksi: ”me toimituksessa aateltiiin että nämä sanat kuulostavat vähän samalta.”

Anteeksi nyt vaan, mutta uutisen julkaisu on vähän muutakin kuin pelkkää journalismia. Laajalevikkisen uutisen julkaisu on oikeudellisesti säädeltyä, samoin kuin oikaisupyyntöön vastaaminenkin. Niissä ei ole tapana höpötellä siitä, miltä jokin asia sattuu kuulostamaan – varsinkaan kun on tullut julkaistua äärimmäisen rajua, valheellista kuraa.

Lainataanpa Ylen omaa eettistä ohjetta.

Ensimmäinen kohta: ”Journalismimme perustuu tosiasioihin” ”..sekä mahdollisimman tarkkoihin havaintoihin.”

Kolmoskohta: ”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Kun on kyse faktasisällöistä, pidämme huolta siitä, että ne antavat asioista ja tapahtumista totuudenmukaisen kuvan. ”

Viitoskohta: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava”

Kuutonen: ”Varmistamme tietojen paikkansapitävyyden huolellisesti.”

Seiska: ”Lähtökohtana työssämme on virheettömyys ja ymmärrettävyys.”

Ministeriä loatessaan Yleisradio rikkoo näistä jokaista tavalla, jonka kuka tahansa voi helposti itse todeta.

Yhtiön institutionaalinen asema on selkeä: sen pitää kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Toiminnan pitää olla todennettaviin faktoihin perustuvaa, nopeaa ja tehokasta. Yle ei voi muuntua satutaloksi joka asettaa omien toimittajiensa kuvitelmat faktojen edelle.