Joukko tietojenkäsittelyn, median ja viestinnän tutkijoita ja soveltajia toteutti kevään 2017 kuntavaalien aikana vihapuheen tunnistamiskampanjan, jossa käytettiin apuna koneoppimiseen perustuvaa algoritmia. Luokittelujärjestelmällä oli tosin vaikeuksia suomen kielen sanamuotojen kanssa. Algoritmilla oli lisäksi varsin rajoittunut kyky tulkita keskustelun tai kommentoinnin kontekstia.

Kampanjan aluksi algoritmia opetettiin tunnistamaan vihapuhetta muun muassa avoimista keskusteluryhmistä saatujen aineistojen perusteella. Algoritmi oppi laskennallisesti vertailemaan, mikä erottaa vihapuhetta sisältävän tekstin ei-vihapuheesta ja kehittämään luokittelujärjestelmän vihapuheelle.

Tämän jälkeen luokittelujärjestelmän avulla seulottiin päivittäin kaikki kunnallisvaaliehdokkaiden tuottama avoin sisältö Facebookissa ja Twitterissä noin kuukautta ennen vaaleja. Ehdokkaiden tilit saatiin kerättyä Ylen vaalikoneaineiston avulla.

Luokittelujärjestelmällä oli kuitenkin vaikeuksia suomen kielen sanamuotojen kanssa. Algoritmilla on lisäksi ihmistä rajoittuneempi kyky tulkita keskustelun tai kommentoinnin kontekstia.

Samoista ongelmista kontekstin ja kirjoitusvirheiden tunnistamisessa on kärsinyt myös Googlen kehittämä, vihapuheen tunnistamiseen keskittynyt Perspective-luokitin, Aalto-yliopiston tiedotteessa todetaan.

Tutkijoiden mukaan vihapuhekone kykenee toimimaan valtavien aineistojen seulojana, joka tuo esiin epäilyttäviä viestejä, mutta vain ihminen voi tehdä lopulliset päätelmät vaadittavista toimenpiteistä.

Vihapuhekone mahdollistaa valtavien tietomassojen seulomisen

– Viranomaisnäkökulmasta toimenpiteitä aiheutti korkeintaan 20 viestiä. Sanojen listaus ei sinänsä ole riittävää, koska merkitys tulee niiden yhdistelystä. Toisaalta meillä ei taas olisi resursseja näin mittavaan seurantaan ilman vihapuhekoneen ja tutkijoiden apua”, kertoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

– Viestejä luokitellessa tutkija joutuu ottamaan kantaa kieleen ja kontekstiin, minkä vuoksi algoritmin ’opettamiseen’ käytettävää aineistoa on tärkeää käsitellä useamman tulkitsijan voimin”, sanoo Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Koneen tekijät pyrkivät tunnistamaan ainakin omasta mielestään kaikentyyppisen vihapuheen.

Maahanmuutto ja turvapaikanhakijat ovat usein näkyvimpiä teemoja, mutta yhtä tärkeää on tunnistaa esimerkiksi naisiin, etnisiin vähemmistöihin tai tiettyihin poliittisiin kantoihin kohdistuva vihapuhe, Aalto-yliopiston tiedotteessa todetaan.

– Vihapuhetta on aina ollut olemassa. Sitä on aina tuotettu pönkittämään oman ryhmän asemaa ja syrjimään toisia, mutta sosiaalinen media on tehnyt siitä aikaisempaa näkyvämpää, väittää Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta.

– Tunteisiin perustuva ilmaisu ja uskomukset korostuvat, ja niitä myös kierrätetään verkossa. Jos ehdokas esimerkiksi kampanjan aikana poisti kirjoituksensa nopeasti julkaisemisen jälkeen, se saattoi silti jäädä elämään kuvakaappauksena, kuvailee.

Vihapuhetta ei ole mainittu Suomen laissa, ja sen määrittely on tunnetusti vaikeaa. Hankkeessa käytettiin Euroopan neuvoston sekä Ethical Journalism Networkin rakentamaa vihapuhemääritelmää.

Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Aalto-yliopiston hanke kytkeytyy neljään Suomen Akatemian ja Koneen Säätiön rahoittamaan tutkimushankkeeseen.

Suomen Uutiset