Majaa oli rakennettu kahden vuoden ajan metsästä löytyneistä materiaaleista ilman pysyviä kiinnityksiä. Majassa ei ollut roskia, eikä se ollut ympäristölle haitaksi. Silti kaupungin viranhaltijat päättivät, että maja on purettava. He perustelivat ratkaisua muun muassa “turvattomuuden tunteella”, viitaten lausunnossaan jopa kannabiskasveihin.
– En voi käsittää, mitä kaupungin viranhaltijoiden päässä on liikkunut päätöstä tehtäessä. Lapset ovat rakentaneet majan turvallisesti luonnonmateriaaleista ja käyttäneet mielikuvitustaan. Maja ei aiheuttanut mitään vaaraa tai vahinkoa kenellekään, Sanna Antikainen toteaa.
– Poikien useamman vuoden työ ja innostus mitätöitiin yhdellä päätöksellä. Nyt maku majojen rakentamiseen on mennyt ja samalla on todennäköisesti kärsinyt into olla metsässä, liikkua ja käyttää luovuutta.
Liikkumattomuus on kasvava ongelma
Antikainen muistuttaa, että Suomessa on syystäkin oltu huolissaan lasten ja nuorten liikkumattomuudesta.
– Tietokonepelit ja puhelimet vievät yhä enemmän aikaa, ja samalla liikunnan määrä vähenee. Liikunta on välttämätöntä lasten kehitykselle, ja majanrakennus on juuri sellaista aktiivista ja luovaa toimintaa, johon pitäisi kannustaa eikä rangaista siitä, Antikainen sanoo.
Kaikkea muuta kuin lapsiystävällistä toimintaa
Antikaisen mukaan herää myös kysymys, onko Kuopion kaupunki toiminut aivan hyvän hallintotavan mukaisesti.
– Ainakaan tämä päätös ei tue lasten ja nuorten hyvinvointia eikä vastaa “lapsiystävällinen kunta” -mallin periaatteita. Tämä on kaikkea muuta kuin lapsiystävällistä toimintaa.
– Olen itsekin lapsena leikkinyt Puijon metsässä ja rakentanut majoja. Silloin se oli vielä sallittua. Olen nyt vilpittömästi surullinen, ehkä jopa vihainen poikien kohtelusta. Lapsia tulisi nimenomaan innostaa oma-aloitteiseen ja yhteisölliseen tekemiseen, ei lannistaa.