LEHTIKUVA
Kevään 2027 eduskuntavaalien poliittinen asemointi on käynnistynyt jo varhain. Palkansaajajärjestö STTK julkaisi äskettäin omat vaalitavoitteensa, joissa korostuu kaipuu menneeseen: järjestö vaatii paluuta ”aitoon kolmikantaan” ja ”sopimusyhteiskuntaan”.
STTK:n tuore vaaliohjelma ei ole pelkkä lista työelämän kehitysehdotuksia, vaan poliittinen manifesti.
Puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemen johdolla järjestö vaatii, että tulevan hallituksen on sitouduttava lainsäädäntövalmisteluun, jossa etujärjestöillä on tosiasiallinen veto-oikeus. Termi ”aito kolmikanta” on tässä yhteydessä koodisana sille, että eduskunta ei saisi tehdä suuria talous- tai työmarkkinapäätöksiä ilman ay-johtajien siunausta.
– Perussuomalaisille on selvää, että lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle eikä työmarkkinaosapuolille, sanoo kansanedustaja Mikko Lundén.
– Työmarkkinajärjestöt eivät ole sopimalla kyenneet tekemään sellaisia työmarkkinareformeja, joita eurovaluutta edellyttää. Pidämme tietysti ay-liikkeen roolia tärkeänä, mutta he eivät saa olla päätöksenteon jarru.
STTK:n tavoitteissa korostuu vaatimus julkisen sektorin roolin vahvistamisesta ja hyvinvointialueiden itsenäisestä verotusoikeudesta. Nämä linjaukset sitoisivat Suomen talouden pysyvästi korkean verotuksen ja paisuvan julkisen sektorin tielle – juuri sen polun päähän, jolta nykyinen hallitus on pyrkinyt maata kääntämään.
Ay-liikkeen kielenkäytössä ”sopimusyhteiskunta” tarkoittaa usein tilaa, jossa valtion budjettivallasta ja työmarkkinoiden rakenteista päättävät tahot, joita kukaan ei ole vaaleilla valinnut. Kansanvallan näkökulmasta tämä on perustuslaillinen ongelma: ylin päätösvalta kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Ay-liike haluaisi palauttaa korporatismin, jossa järjestöjohtajat sanelivat hallitusohjelman sisällön.
Ammattiliittojen perinteinen voima on perustunut suuriin jäsenmääriin, mutta tämä perusta on murenemassa kiihtyvällä tahdilla. Kymmenen viime vuoden aikana suuret keskusjärjestöt, SAK ja STTK, ovat kokeneet historiallisen jäsenpaon.
Vuonna 2016 SAK:laisilla liitoilla oli yhteensä noin 966 000 jäsentä. Vuoden 2025 alussa luku oli painunut jo noin 773 000:een. Pudotus on kymmenessä vuodessa noin 20 prosenttia. STTK on kulkenut samaa polkua, vaikka osa sen jäsenkadosta selittyy liittojen välisillä siirroilla.
Jäsenkato ei ole pelkkä tilastollinen kuriositeetti, vaan se nakertaa ay-liikkeen moraalista ja poliittista oikeutusta. Kun järjestäytymisaste laskee, liittojen on yhä vaikeampaa väittää edustavansa ”työntekijöiden ääntä”. Erityisesti yleishyödyllisten työttömyyskassojen suosio osoittaa, että suomalaiset haluavat ansiosidonnaista turvaa ilman kytköstä poliittiseen ay-koneistoon.
– Jäsenmäärien lasku kertoo siitä, että työelämä on muuttunut, Lundén sanoo.
– Ihmiset eivät koe ammattiliittoja itselleen enää samalla tavalla hyödyllisiksi ja lisäarvoa tuoviksi. Monia tavallisia duunareita myös ärsyttää työmarkkinajärjestöjen tapa ajaa vasemmistopuolueiden ideologiaa samalla, kun ne ovat unohtaneet työntekijät.
Jäsenmäärän laskiessa liittojen taloudellinen ja toiminnallinen valta vähenee. Lakkoaseen teho heikkenee, kun yhä useampi työntekijä päättää jäädä työpaikalleen poliittisten lakkojen sijaan. Tämä on johtanut ay-liikkeen sisällä epätoivoon, joka näkyy vaatimusten koventumisena ja suorana poliittisena vaikuttamisena.
STTK:n vaatimus ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden säilyttämisestä on tästä hyvä esimerkki. Järjestöt taistelevat kynsin ja hampain veronmaksajien tarjoamasta tuesta, joka on tosiasiassa piilotettua puoluetukea vasemmistolle. Ilman tätä keinotekoista elvytystä jäsenkato olisi todennäköisesti ollut vieläkin jyrkempää.
Paikallisen sopimisen vastustaminen on osa samaa valtapeliä. Liitot pelkäävät, että jos työntekijät ja työnantajat sopivat asioista suoraan työpaikoilla, ay-liikkeen valtakunnallinen rooli käy tarpeettomaksi. STTK:n vaaliohjelma pyrkiikin keskittämään vallan takaisin helsinkiläisiin kabinetteihin.
– Ihmiset eivät halua tukea tämän kaltaista toimintaa, joten ay-liikkeet voivat katsoa peiliin, Lundén toteaa.
– Kannattiko lähteä vihervasemmiston tukipuolueeksi? Sitä saa, mitä tilaa.
STTK:n ohjelmassa väläytellään myös huolta työntekijöiden ostovoimasta. Samalla järjestö vaatii toimia, jotka tosiasiassa nostaisivat yritysten kustannuksia ja heikentäisivät Suomen kilpailukykyä.
Perussuomalaiset korostaa, että paras tapa suojella työntekijää on huolehtia siitä, että yritykset menestyvät ja pystyvät työllistämään.
Ay-liikkeen kytkös poliittiseen vasemmistoon on ilmeinen. STTK:n maaliskuussa aloittama ”tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden teemakuukausi” on alkusoitto vaalitaistelulle, jossa pyritään maalaamaan kuvaa ”kovasta oikeistohallituksesta”. Samaan aikaan unohdetaan, että järjestöjen oma jäsenkato johtuu nimenomaan siitä, että tavallinen suomalainen työntekijä ei enää koe ay-pomojen ajavan heidän asiaansa, vaan pikemminkin järjestöjen omaa valtaa ja ideologiaa.
Vuoden 2027 vaaleista on tulossa vedenjakaja. Valitseeko Suomi tien, jossa valta palautetaan eduskunnan ja hallituksen käsiin, vai annetaanko periksi hiipuvan ay-liikkeen vaatimuksille paluusta korporatismiin? STTK:n varhainen liike vaalikentillä osoittaa, että ay-liike on valmis käyttämään kaikki keinonsa saadakseen takaisin entisen asemansa.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin vuoden 2024 jäsenkyselyn mukaan enemmistö hoitajista kokee ulkomailta rekrytoitujen kielitaidon puutteelliseksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Miko Bergbom nostaa vakavat kielitaito-ongelmat esiin ja vaatii alalle tiukempia pelisääntöjä.
Perussuomalainen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio teki merkittävän linjauksen kehitysyhteistyörahoituksesta supistamalla ammattiyhdistysliikkeen kehitysyhteistyöjärjestö Saskin rahoitusta 6,5 miljoonalla eurolla ja ohjaamalla rahat muille järjestöille, kuten Kirkon Ulkomaanavulle ja Punaiselle Ristille. Saskin toiminnanjohtaja Juska Kivioja on Helsingin Sanomien artikkelin mukaan "järkyttynyt" Tavion päätöksestä. Myös ulkoministeriön ulkoasiainneuvos Juha Savolainen ja SAK vastustavat päätöstä.
Maahanmuuton aiheuttamasta asuntojen kysynnän kasvusta hyötyvät ay-liikkeen rahantekokoneena tunnettu asuntoyhtiö Kojamo sekä vasemmistopuolueet, jotka saavat Kojamolta vaalirahaa. Tavallinen veronmaksaja kuittaa laskun.
Viikon suosituimmat
Blogikirjoittaja Eeva Helena Oehlandt ja taloushallinnon asiantuntija, KHT Pauli Vahtera nostavat esiin Suomen absurdit energiakierteet: Suomi vie rekkatolkulla kotimaista turvetta Ruotsiin tuotettavaksi sähköksi, jonka se sitten ostaa takaisin Ruotsista. Samaan aikaan Suomi rahtaa Italiasta haisevaa jätettä poltettavaksi suomalaisissa voimalaitoksissa. Kumpikaan kirjoittaja ei löydä koko touhusta mitään järkeä eikä logiikkaa.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius on ihmeissään hyvinvointialueiden käytännöstä maksaa erillistä tukea romanihameisiin. - Hyvinvointialueilla säästetään, mutta romanihameen ostoa tuetaan yhä 500 eurolla kahden vuoden välein. Vastaavaa vaatetustukea ei ole muille toimeentulotuen saajille, Vigelius kertoo.
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta esitti eduskunnan kyselytunnilla tunteikkaan puheenvuoron veronmaksajan rahojen varassa toimivien kansalaisjärjestöjen puolesta. Virta jopa vaati sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmania pyytämään anteeksi aiempia puheitaan. Rydman kuitenkin heitti Virralle vastakysymyksenä, leikkaisiko vihreät mieluummin peruspalveluista kuin entisten politrukkien työllistämisestä erinäköisistä edunvalvonta- ja lobbausjärjestöistä.
Huhtikuun kehysriihi ja valtiontalouden ajan myötä vaatimat oikaisutoimet puhuttavat päättäjiä ja kansaa. Valtionvarainministeri Riikka Purran tinkimätön ja maan kokonaisetua painottava linja kerää nyt tunnustusta yli puoluerajojen.
Britanniassa Manchesterin alueella äskettäin järjestettyjen Gortonin ja Dentonin täytevaalien piti olla helppo voitto Labour-puolueelle. Monien yllätykseksi vihreät nousivatkin voittajiksi ja varsin ”kyynisellä” pelillä. Maltillisemmasta vasemmistosta poiketen vihreät räätälöivät kampanjoitaan entistä härskimmin eri kansanryhmille. Monikulttuurisia, monesti islamilaisia kansanryhmiä puhuteltiin Gaza-teemalla ja levittämällä urdunkielisiä antisionistisia videoita. Brittiväestöä puolestaan puhuteltiin kansantaloudellisilla teemoilla.
Haaparannan ja Tornion rajalla metsä näyttää samanlaiselta molemmin puolin valtioiden rajaa. Sama maasto, samat puut, sama ilmasto. Silti Suomen ja Ruotsin YK:lle toimittamat ilmastoraportit kertovat täysin erilaisia lukuja siitä, kuinka paljon hiiltä maaperä sitoo. Suomessa on painetta muuttaa laskentamallia, arvelee Aftonbladet.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kertoo MTV:n Uutisextran haastattelussa olevansa valmis hakemaan säästöjä sote-menoihin leikkaamalla järjestöjen valtionavustuksia. Ministeri kritisoi myös poliitikkojen ja heidän avustajiensa sijoittumista järjestöihin sekä kolmannen sektorin tottumista veronmaksajan tukeen.
Suomen Akatemia epäsi maahanmuuttoon liittyvän tutkimusrahoituksen kyseenalaisin perustein. Torppaamisen syy ei ollut tieteellinen vaan taas kerran pikemminkin ideologinen: tutkimuksen pelättiin leimaavan maahanmuuttajataustaisia nuoria.
Helsingin Sanomat julkaisi eilen intoa heruttelevan kirjoituksen, jonka mukaan Suomen tulisi kuulla Espanjan viesti ja ”tunnustaa tosiasia” eli ottaa lisää maahanmuuttajia. Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, itse juttu sisältää tärkeän viestin suomalaisille: sama kieli ja uskonto helpottavat siirtolaisten kotoutumista. Siksi Espanjan linja on Suomessa mahdoton.
Tanskan hallitus on päättänyt kiristää lainsäädäntöään siten, että vakavista rikoksista vähintään vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitut ulkomaalaiset määrätään automaattisesti karkotettaviksi riippumatta siitä, kuinka kauan he ovat asuneet maassa.
Lue lisää
Lue lisää
