Ekonomistien raportti: Suomen ero eurovaluutasta on mahdollinen

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Malinen esittää tuoreessa raportissaan seikkaperäisesti, miten Suomen tai muun euromaan ero yhteisvaluutasta onnistuu. Malisen lisäksi ”Kuinka erota eurosta: Suomen tapaus”-raportin takana on joukko suomalaisia ekonomisteja: Peter Nyberg, Heikki Koskenkylä, Elina Berghäll, matemaatikko Ilkka Mellin, Sami Miettinen, Jukka Ala-Peijari ja Stefan Törnqvist.

Ekonomistit ovat työstäneet Suomen euroeroa käsittelevää raporttia lähes vuoden ajan. Se on eräänlainen jatkoraportti yleisesti käsitellylle euroeroraportille. Aiemman raportin valmistelut alkoivat jo lokakuussa 2015.

Yksi suurimmista haasteista Suomen euroerossa olisi uuden maksujärjestelmän käynnistäminen

Ekonomistit esittelevät mahdollisia tapauksia, joissa eurosta eroaminen todennäköisesti tapahtuu. Yksi vaihtoehto on täysi repeäminen. Toinen vaihtoehto on, että nippu euromaita poistuu yhteisvaluutasta. Tämä mahdollistaisi liittovaltiohalukkaiden euromaiden jatkavan rahaliiton syventämistä. Kolmantena vaihtoehtona on yhden euromaan eroilmoitus. Eron motiivina voisi olla halu torjua tai lieventää ulkopuolisten taloussokkien haitallisia vaikutuksia.

Euro ei toimi ihanteellisesti

Yhteisvaluutta euron positiivisiin puoliin kuuluu hyvä ja huokea maksujärjestelmä. Maksut siirtyvät ripeästi jopa euromaasta toiseen.

Yhteisvaluutalla on ollut vaikeuksia turvata taloudellista vakautta ja talouskasvua

Sen sijaan yhteisvaluutalla on ollut vaikeuksia turvata taloudellista vakautta ja talouskasvua. Erilaisten ulkoisten taloussokkien vuoksi talouteen syntyviä häiriöitä ei nykysäännöillä saa tasata tulonsiirroin euromaasta toiseen. Euro ei siten toimi niin hyvin kuin se voisi.

Monilla euromailla ei ole halua muuttaa perussopimusta tulonsiirtomalliin. Suomi on eräs tällainen euromaa. Eteen voi tulla tilanne, jossa Suomi joutuisi valitsemaan joko oman valuutan tai liittovaltion. Ekonomistit huomauttavat, etteivät he ota kantaa siihen, miten Suomen tulisi menetellä. Ero yhteisvaluutasta on poliittinen päätös.

Ero ei välttämättä olisi edes kovin kallista

Suomen ero yhteisvaluutasta voisi tapahtua kahdella menetelmällä. Suomen eduskunta voisi hiljaisuudessa valmistella tarvittavat lait ja erota ilmoitusluontoisesti. Toinen tapa on järjestää neuvoa antava kansanäänestys; ja erota, jos tulos niin osoittaa. Tällä tavalla eroaminen vaatii pääomakontrolleja, koska tieto mahdollisesta erosta voisi aiheuttaa tarpeettoman paljon spekulointia Suomen tulevan rahan arvosta.

Ekonomistit huomauttavat, että yhteisvaluutasta ei ole vielä erottu, joten erolaskun laskelmat ovat suuntaa antavia. Hyvässä tapauksessa Suomen ero maksaisi noin 10 miljardia euroa tai uutta markkaa. Hyvä tapaus edellyttää, että eurooppalaiset instituutiot toimivat yhteisymmärryksessä Suomen kanssa. Suomi voisi edelleen ottaa osaa eurojärjestelmän toimiviin osiin. Näin voi käydä etenkin silloin, jos eromaita on useampi.

Suhteellisen pieni hinta muodostuu pääosin siksi, että Suomella on hyvä rahoitusasema. Vaikka Suomella on velkaa niin sillä on myös kosolti sijoituksia ulkomaille.

Suomella voisi olla hyväksyttävä syy euroerolle

Mikäli Suomi olisi ainoa eurosta eroava maa, voisivat muut euromaat haluta tehdä erosta varoittavan esimerkin.

Eroaminen voisi johtua myös ”yleisesti hyväksyttävistä” syistä. Euroopan sopimuksissa ei ole menettelytapaa eurosta eroamiseen, toisin kuin EU:sta eroamiseen. Tällaisia hyväksyttäviä syitä ovat sodan syttyminen tai vakava luonnonkatastrofi. Sen lisäksi Suomi voi kohdata niin voimakkaan taloussokin, johon maa ei voi varautua. Sokkia ei pystyisi edes tainnuttamaan. Eurooppaa koetellut maahanmuuttokriisi on osittain näyttäytynyt tällaiselta ilmiöltä, jossa maat ovat joutuneet turvautumaan poikkeuksellisiin keinoihin.

Kolmantena Suomi voisi joutua hyväksymään perussopimuksen laiminlyöntejä. Tuolloin Suomella olisi kestävä syy ilmoittaa jättävänsä sopimuksen, jota vastaan muut ovat tehneet rikkeitä. Tällaiseksi syyksi kelpaisi esimerkiksi Kreikalle myönnettävät velkaleikkaukset. Tuolloin Suomi ei saisikaan rahojaan takaisin sopimuksen mukaisesti.

Euroero toisi haasteita

Ekonomistien mukaan yksi suurimmista haasteista Suomen euroerossa olisi uuden maksujärjestelmän käynnistäminen. Tällainen järjestelmä voisi toimia varajärjestelmänä silloinkin, jos Suomi haluaa jatkaa eurojäsenenä. Toimiva maksujärjestelmä vähentäisi erosta aiheutuvia kuluja. Maksujärjestelmän toimivuutta ajatellen Suomella on kaksi merkittävää etua. Suomessa on verrattain vähän eri pankkeja, joten järjestelmän ei tarvitse olla mammuttimainen. Toiseksi Suomessa maksutapahtumat tehdään pääosin digitaalisesti ja erilaisten maksukorttien avulla.

Suomi joutuisi mitä ilmeisimmin turvautumaan myös pääoman liikkeen rajoituksiin. Suomen hyvä rahoitusasema voisi vähentää rajoitusten suuruutta ja kestoa. Rajoituksia voidaan joutua pidentämään ja tiukentamaan, mikäli Suomen uusi valuutta heikkenisi oleellisesti Suomelle tärkeitä valuuttoja vastaan.

Suomen kaltainen pieni ja avoin talousmalli hyötyy eniten kelluvasta valuuttajärjestelmästä

Lisäksi Suomen Pankin tehtäväkenttä tulisi määritellä uudelleen. Lakiteknisesti tämä ei ole vaativa työ. Eduskunta säätää tarpeelliseksi katsomansa lait keskuspankillemme. Sen sijaan keskuspankin tulisi huolehtia riittävästä ulkomaiden valuuttavarannoista ja sopimaksi katsomastaan rahapolitiikasta. Ekonomistit ehdottavat, että Suomen Pankki voisi heijastaa pääsääntöisesti Ruotsin keskuspankin linjaa, sillä maat ovat melko lailla yhdenlaisia.

Ekonomistien mukaan Suomen tulisi välttää kiinteitä valuuttakurssirakenteita. Heidän näkemyksensä mukaan Suomen kaltainen pieni ja avoin talousmalli hyötyy eniten kelluvasta valuuttajärjestelmästä. Tämä tarkoittaa Suomen uuden valuutan markkinaehtoista arvonmääritystä hetki hetkeltä.

Velkariidat eivät ole ylitsepääsemättömiä

Ekonomistit huomioivat niin kotitalouksien, yritysten, pankkien ja valtion velat ja saatavat. Pääosin niin velat kuin saatavatkin muunnetaan Suomen uuden valuutan mukaan lähtöarvoltaan 1:1 euroon nähden. Näin ollen kotitalouksien velat ja saatavat muunnetaan euroista Suomen uuteen markkaan. Suomen valtion velasta lähes kaikki on määritelty Suomen tasavallan lakien mukaan, jolloin eduskunta voi määritellä esimerkiksi euromääräisen velkaerän suoritettavaksi uudella valuutalla.

Kaikkia velkaeriä ei voida kuitenkaan määrätä suoritettavaksi uudella valuutalla. Jos riitatilannetta ei saada sovituksi niin se joudutaan viemään oikeuslaitoksen tuomittavaksi. Suomella on hieman yli 45 miljardia euroa velkaa, joissa on yhteistoimintalauseke. Tämä tarkoittaa Suomen tällaisten joukkovelkakirjojen haltijoiden aseman olevan parempi. Velkojien tietyn enemmistön tulee hyväksyä velkasuoritusten muuntaminen uuteen valuuttaan. Tällöin Suomi voi joutua suorittamaan kyseiset velkaerät samalla valuutalla kuin ne on nostettu.

Riitatilanteiden määrä ei välttämättä ole kovin suuri. Suomellakin on velkaa eripituisilla sopimuksilla, joista osa erääntyy vasta vuosien päästä. Suomen rahoituskustannukset voivat jopa laskea. Näin voi käydä, jos Suomen ketterämpi rahapolitiikka onnistuu kiihdyttämään vientiä vankistaen Suomen rahoitusasemaa.

Ekonomistit arvioivat esimerkinomaisesti, että Suomen velasta kolmannes käännetään suoritettavaksi uudella valuutalla. Suomen ulkoinen rahoitusasema kohentuisi ajan mittaan noin 120 miljardilla uudella markalla. Lukemaa ei voida hakata kallioon, sillä mahdolliset valuuttakurssivaihtelut voivat heiluttaa rahoitusaseman paranemista suuntaan jos toiseenkin.

Suomella todennäköisesti hyötyjä euroerosta

Suomen euroeron välittömät kustannukset ovat noin 10 miljardia euroa tai uutta markkaa. Sen sijaan euroerosta mahdollisesti kertyvät hyödyt ilmaantuvat hiljalleen. Ekonomistit muistuttavat Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden keskittyvän muutamaan vientialaan. Tällöin maa on myös haavoittuvainen ulkopuolisille taloussokeille.

Ulkopuolisiin taloussokkeihin voi vastata kahdella tavalla: joko sisäisellä devalvaatiolla tai ulkoisella devalvoitumisella.

Ulkopuolisiin taloussokkeihin voi vastata kahdella tavalla: joko sisäisellä devalvaatiolla tai ulkoisella devalvoitumisella. Suomen ollessa eurojäsenenä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei voida käyttää. Sisäisellä devalvaatiolla pyritään kohentamaan Suomen kilpailukykyä. Sisäinen devalvaatio merkitsee pääosin työtulojen vähentämistä. Se voi tulla joko suoranaisten palkkaleikkausten tai palkan pysyessä samana pidennetyn työajan muodossa. Ekonomistit muistuttavat kilpailukykysopimuksen vaikeuksista.

Tällainen vastaus ulkopuolisiin taloussokkeihin on poliittisesti epämiellyttävää ja vahvan ay-liikkeen edessä todella kivuliasta. Palkkaleikkaukset voivat johtaa myös muihin taloushäiriöihin kuten deflaatioon.

Ekonomistit huomioivat tutkimustuloksen, jossa euromaat toipuivat vaihtotasehäiriöistä hitaammin kuin euron ulkopuoliset eurooppalaiset maat. Toisin sanoen, euron ulkopuoliset maat kärsivät finanssikriisin haitallisista oireista euromaita lyhyemmän aikaa.

Suomen euroero ei ole kuitenkaan kaikenvoipa toimi. Suomen ei silti tule kääntää selkäänsä rakenteellisilta uudistuksilta, vaikka kilpailukykysopimuksen kaltaisilta sisäisen devalvaation toimilta välttyisimmekin.