Koskenkylä: Saksan ja Euroopan unionin pakolaispolitiikka edelleen haussa – Eurooppa ei kestä Afrikasta saapuvaa tulijatulvaa

Der Spiegel ja muutkin Saksan lehdet ovat käsitelleet maahanmuuttoa sekä pakolais- ja turvapaikanhakupolitiikkaa pitkin kesää. Saksan sisällä on edelleen selviä näkemyseroja, kirjoittaa VTT Heikki Koskenkylä.

EU ei ole pystynyt toteuttamaan sopimaansa linjaa. Tilanne on uudelleen kärjistynyt, koska Italiaan on tullut vuoden aikana lähes 100 000 henkilöä lähinnä Libyasta (pääosin afrikkalaisia), mutta myös Lähi-Idästä. Italia ei selviä yksin tästä tilanteesta, koska tulovirta jatkuu.

EU-maat ovat olleet haluttomia auttamaan Italiaa. Viimeksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron kieltäytyi auttamasta Italiaa ja ilmoitti alkavansa suorat neuvottelut Libyan kanssa ohi Italian. Tätä paheksuttiin laajalti EU-piireissä. Macronin kannatus on laskenut jyrkästi ja hän ilmeisesti pelkää Marine Le Penin uutta nousua.

Merkel pinteessä miljoonan tulijan kanssa

Seuraavassa tarkastellaan Saksan tilannetta lähinnä Der Spiegelin (5.8. ja 12.8. ilmestyneiden) numeroiden valossa.

Valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen haastattelussa tulee esille suuret mielipide-erot jopa CDU:n sisällä pakolaispolitiikan suhteen. Syksyllä 2015 pakolaistulva vyöryi yli Euroopan. Tuolloin liittokansleri Angela Merkel käytti kuuluisan puheenvuoron, jossa hän sanoi, että ”kaikki pakolaiset ovat tervetulleita”.

Tämä herätti tyrmistystä Saksassa ja erityisesti CDU:n baijerilaisessa sisarpuolueessa CSU:ssa. CSU:n johto tuomitsi Merkelin puheenvuoron. Myös Alternative für Deutschland (AfD) puolue kritisoi Merkeliä. Vihreät ja vasemmisto olivat Merkelin kannalla. Ministeri Schäuble oli Merkelin linjaa vastaan, mutta ei sanonut sitä avoimesti julkisuuteen.

Pakolaisia tuli lopulta Saksaan lähes miljoona. CSU:n johto (Horst Seehofer) käynnisti Merkelin syrjäytysyrityksen. Puuhamieheksi kutsuttiin entinen CSU:n puheenjohtaja Edmund Stoiber. Hän neuvotteli syksyllä 2016 Wolfgang Schäublen kanssa. CSU lupasi tukea Schäublea uudeksi liittokansleriksi, kunhan Schäuble tuomitsisi julkisesti Merkelin linjan.

Spiegelin mukaan (5.8 numero) Schäuble kuitenkin perääntyi viime hetkellä. Hän oli arvioinut, että Merkeliä ei saada eroamaan ja lopputulos voikin olla, että hän joutuu eroamaan valtiovarainministerin virasta, josta hän pitää suuresti. Schäuble on nyt jo 75-vuotias, mutta pyrkii edelleen parlamenttiin 24.9. pidettävissä vaaleissa ja haluaisi jatkaa valtiovarainministerinä.

Saksan palautuspolitiikka ajautunut kriisiin

Liittokansleri Merkel on sittemmin tiukentanut linjaansa pakolaispolitiikan osalta. Hän on muun muassa sanonut, että Saksalla on yläraja sille, paljonko Saksa voi ottaa pakolaisia vastaan vuodessa. Ylärajaa ei ole kuitenkaan kerrottu.

CDU ja CSU ajavat edelleen minimipalkan (8€/tunti) tilapäistä alentamista koskien erityisesti pakolaisia. Kyse voisi olla yhden vuoden periodista, jonka jälkeen virallinen minimipalkka tulisi voimaan. Vihreät ja vasemmisto vastustavat jyrkästi ehdotusta.

Miljoonasta pakolaisesta noin neljännes on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Der Spiegelin mukaan koko viime vuoden aikana vapaaehtoisia lähtijöitä oli 54 000 ja lisäksi 25 000 karkotettiin. Tänä vuonna ei päästä lähellekään näitä lukuja, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että vastaanottavia maita ei ole. Paperittomia pakolaisia ei saada palautettua.

Saksassa karkotuspäätökset tehdään osavaltiotasolla. Osavaltioissa, joissa hallitsevat vihreät ja vasemmisto, palautuksia jarrutellaan tietoisesti. Jotkut osavaltiot ovat keskeyttäneet kokonaan palautukset Afganistaniin. Vuoden 2017 aikana uusia pakolaisia on tullut jo lähes 100 000. AfD-puolue on vaatinut kehitysavun katkaisemista mailta, jotka eivät suostu ottamaan takaisin omia kansalaisiaan. Saksan palautuspolitiikka on ajautunut pahaan kriisiin.

Yläraja pakolaisten vastaanottamiselle

Uusin ehdotus, jota Saksassa on nyt pyöritelty loppukesästä, tarkoittaa, että koko EU:n tasolla määriteltäisiin yläraja sille, kuinka paljon EU voisi ottaa vastaan pakolaisia vuodessa. Taustalla on monien asiantuntijoiden esittämä arvio, että tulevaisuudessa (5-20 vuotta horisontti) Afrikasta voi pyrkiä jopa miljoonia pakolaisia vuodessa Eurooppaan. Sitä Euroopan yhteiskunnat eivät tulisi kestämään. Seurauksena voi olla yhteiskuntien radikalisoituminen, väkivallan kasvu ja ääriaineisten valtaanpääsy. Tästä uhkakuvasta on ollut Saksassa jatkuvasti keskustelua kuten myös Ranskassa.

Saksa pitää tiukasti kiinni Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin kanssa tehdystä sopimuksesta, vaikka maiden välit ovat pahasti tulehtuneet. EU maksaa Turkille useita miljardeja vuodessa, jotta Turkki pitää pakolaiset maassaan ja valvoo rajojaan. Tämän seurauksena pakolaiset ovat alkaneet tulla Libyan kautta Italiaan. Suunnitteilla on ollut tehdä Libyan hallituksen kanssa samanlainen sopimus kuin Turkin kanssa. Ongelmana on se, että Libyan hallitus on heikko eikä hallitse koko maata. Osa maasta ja rannikosta on kapinallisryhmien hallinnassa.

Kaikki eivät hyväksy kiintiöittämistä

Vaikka EU pääsisi sopuun pakolaisten vuosittaisesta ylärajasta niin ongelmia riittää silti. Kaikki EU-maat eivät ehkä hyväksyisi ylärajan mukaisen pakolaisten lukumäärän kiintiöimistä maittain. Erityisesti Puola ja Unkari saattavat torjua sen, jolloin muutkaan eivät hyväksy sitä. Tilanne on nyt umpikujassa, mutta Saksan liittopäivävaalien (24.9) jälkeen neuvottelut saattavat edetä.

Mikä olisi tuo vuosittainen yläraja? Siitä on ollut esillä arvioita, joiden mukaan se voisi olla 500 000-1 000 000 pakolaista. Jos luku olisi yksi miljoona, niin Saksan osuus olisi noin 300 000. Yläraja kattaisi sekä turvapaikanhakijat että pakolaiset. Muu maahanmuutto on sitten aivan eri asia, jonka jokainen maa päättäisi itse kuten nykyisinkin.

Euroopan unionia ovat kohdanneet monet shokit parin viime vuoden aikana. Näitä ovat olleet: Venäjän/Putinin aiheuttamat ongelmat (Ukraina, Krim ja Syyria), pakolaisaalto syksyllä 2015, välirikko Erdoganin kanssa, Brexit, Trumpin aiheuttamat ongelmat (kritisoinut Saksaa jatkuvasti, Naton rahoitus ja ilmastosopimus) sekä eurokriisi, joka nyt on alkanut hellittää.

Apua paikan päälle

Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että tulevaisuudessa suurin ongelma on Afrikasta tuleva valtava pakolaisvirta. Tämä saattaa olla hyvinkin oikea arvio. EU tarvitsee pakolaisongelman hoitoon välttämättä yhtenäisen linjan. Parasta politiikkaa olisi auttaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita kehittämään talouksiaan, jotta väki pysyisi kotimaassaan.

Saksan vaalikampanjassa on ollut jopa kilpailua puolueiden välillä siitä, kuinka paljon Saksa voisi avustaa erityisesti Afrikan maita investointeihin, koulutukseen, infran rakentamiseen jne. Summat ovat olleet useita miljardeja vuodessa.

Voitaisiin myös harkita Euroopan investointipankin perustamista pelkästään Afrikan kehittämishankkeita rahoittamaan (European Bank for African Development). EU-maat rahoittaisivat sen oman pääoman. Pankki saisi halvalla rahaa markkinoilta ja se voisi rahoittaa suuriakin kehittämishankkeita erityisesti Pohjois-Afrikassa.