Koskenkylä: Suomi tienhaarassa – itsenäisyyden säilyttäminen vai liittovaltio?

Suomalaisilla on parin seuraavan vuoden aikana edessään itsenäisyytemme ajan merkittävimmät turvallisuus- ja talouspoliittiset päätökset. Niissä ratkaistaan, mistä voimme maassamme itsenäisesti sopia ja päättää, kirjoittaa VTT Heikki Koskenkylä.

Vuoden 1995 Euroopan unionin jäsenyydestä alkaen Suomessa on hyväksytty varsin yksimielisesti kasvavia kansainvälisiä yhteisvastuita ja itsemääräämisoikeuden rajauksia väistämättömänä ja yleensä hyvänäkin asiana.

Euroalue ja osin koko unionikin on nyt nopeaa tahtia kehittymässä suuntaan, jossa jäsenmaiden yhteisvastuita aiotaan kasvattaa merkittävästi ja varsinkin talouspoliittista päätöksentekoa keskittää Brysseliin ja Frankfurtiin. Viimeistään nyt onkin aika avoimesti keskustella edessämme olevien vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista sekä tehdä päätöksiä niiden mukaisesti.

Ensin tuli finanssi- ja velkakriisi

Euroopan unionin poliittinen ja taloudellinen tilanne on muuttunut nopeasti. Ensin tuli finanssi- ja velkakriisi, joita seurasi monen vuoden taantuma. Kriisien aikana yhteisvastuita alettiin lisätä nopeasti pelastamalla useita jäsenmaita kuten Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Kypros. Tällöin rikottiin Maastrichtin sopimuksen (1993) no bailout -sääntöä, jonka mukaan jäsenmaat vastaavat omista veloistaan.

Perustettiin Euroopan vakausmekanismi (EVM), joka hoitaa pelastusoperaatiot jäsenmaiden takauksella. Pankkiunioni käynnistettiin vuonna 2012. Siihen tuli aluksi yhteinen pankkivalvonta ja myöhemmin yhteinen kriisinratkaisurahasto. Pankkiunionista puuttuu vielä yhteinen talletussuoja, jota kuitenkin on valmisteltu jo pari vuotta. Suomen eduskunta ja hallitus ovat vastustaneet yhteistä talletussuojaa.

Sitten tulivat turvapaikanhakijat

Syksyllä 2015 alkoi yllättävän nopeasti valtava pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden aalto unionin alueelle. Unionin päätöksentekijöillä oli suuria vaikeuksia hallita tilannetta ja muodostaa yhteinen linja. Lopulta EU:n ja Turkin välisellä sopimuksella saatiin tilanne toistaiseksi hallintaan. Kaikki jäsenmaat eivät ole kuitenkaan hyväksyneet yhteisiä linjauksia.

Pakolaisvirta voi voimistua milloin tahansa uudelleen. Lähi-idän tilanne pysyy vielä pitkään sotaisana ja levottomana. Pohjois-Afrikan tilanne on hyvin huono ja varsin yleisesti on ennustettu, että sieltä tulee tulevaisuudessa miljoonia pakolaisia Eurooppaan.
Venäjän kanssa on ollut kireät suhteet Ukrainan kriisistä ja Krimin miehityksestä lähtien. Nämä tapahtumat ovat lisänneet keskustelua Euroopan unionin yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan lisäämisen tarpeesta. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on edelleen kasvattanut tätä keskustelua, koska Trumpin tuki NATO:lle on herättänyt epäilyksiä.

Muutoksen tuulet puhaltavat

Euroopassa ja Yhdysvalloissa eletään nyt poikkeuksellisen hektisiä aikoja. Kahdet vaalit ovat ravistelleet yhteiskuntia ja talouksia voimakkaasti eli Brexit ja Trumpin valinta presidentiksi. Ja lisää merkittäviä vaaleja on tänä vuonna useassa EU-maassa. Nämä kaikki saattavat vaikuttaa olennaisesti Euroopan unionin ja siten myös Suomen kehitykseen. Poliitikoilla onkin tulossa hankalia valintatilanteita eteen. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja.

Muutoksen tuulet pakottavat Suomen arvioimaan omaa tilaansa ja suhdetta Euroopan unioniin ja euroon uudelleen. Myös perussuomalaisten on syytä tarkastella puolueensa linjaa uusista näkökulmista ja ennakkoluulottomasti.

Brexit eli Ison-Britannian eroaminen EU:sta ja Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi osoittavat sekä Euroopan liittovaltiokehityksen että globalisaation olevan vastatuulessa kansalaisten keskuudessa. Brexitin varjolla suunnitellaan kaiken aikaa EU:n ja euroalueen integraation syventämistä. Tämä tarkoittaa lisää yhteisvastuuta, talouspolitiikan vallan keskittämistä Brysseliin sekä lisää monenlaista keskitettyä ohjailua ja päätöksentekoa.

Eliitti haluaa ”Euroopan Yhdysvallat”

Tekeillä on Euroopan parlamentissa ja komissiossa useita konkreettisia suunnitelmia. Unionin poliittisen eliitin tavoitteena onkin pitkään ollut luoda ”Euroopan Yhdysvallat”. Tässä federalistisessa kehityksessä on kyse aivan keskeisiltä osin kansojen itsemääräämisoikeudesta. Liittovaltiokehitys veisi päätösvallan kauaksi Suomesta ja demokratiavaje kasvaisi entisestään.

Rooman huippukokouksessa maaliskuun puolivälissä tarkastellaan erilaisia kehitysvaihtoehtoja komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin laatiman raportin pohjalta. Junckerin raportissa (valkoinen kirja) esitetään viisi vaihtoehtoista mallia EU:n suunnaksi. Niistä keskeisin on puhdas liittovaltio. Keskustelua jatketaan syksyn kokouksissa ja ratkaisun hetket lähestyvät Saksan vaalien jälkeen loppusyksyllä.

Unionin ja euroalueen ongelmat osoittavat, että talouden, kulttuurin ja geopolitiikan osalta liian erilaisia valtioita ei ole mahdollista sovittaa yhteen tiivistyvässä liittovaltiossa. Euroopan mailla ei ole samanlaista yhteistä kulttuuria ja kieltä kuin Yhdysvalloissa. Talouksien rakenteelliset erot ovat jopa kasvaneet euroaikana tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä. Euro ei ole kaventanut maiden välisiä eroja vaan pikemminkin lisännyt niitä. Talouskehityksen valtavia eroja onkin jouduttu paikkaamaan tukipolitiikalla, tulonsiirroilla ja yhteisillä veloilla.

EU:n ei tulisi enää laajentua

Varsin yleisesti on nähty, että EU:lla olisi vain kaksi vaihtoehtoa: liittovaltioksi tiivistyminen tai hajoaminen. Sama koskee myös euroaluetta. On kuitenkin olemassa myös kolmas tie, jossa Euroopan unionista muodostettaisiin löyhä itsenäisten valtioiden välinen yhteisö. Yhteisvastuut purettaisiin ja talouspolitiikan vastuu olisi ensi sijassa kansallisella tasolla. Euroopan parlamentti voitaisiin lopettaa. Enintään voitaisiin harkita, että EU-tasolle keskitettäisiin vain ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa sekä koordinointia.

EU:n ei tulisi enää laajentua. Varsinkin Ukraina ja Turkki ovat aivan liian epädemokraattisia ja korruptoituneita maita. Niillä ei voi olla mitään asiaa EU:n jäseniksi. Uudella EU:lla voisi olla komissio, joka olisi uuden löyhän yhteisön yhteistyön sihteeristö ja tiedonhankinnan keskus ilman päätöksentekovaltaa. Tällainen malli voisi olla varsin hyvin toimiva käytännössä.

Junckerin vaihtoehdoissa ei ole tätä mallia. Hänellä liittovaltion vastakohtana on malli, jossa EU olisi lähinnä yhteismarkkina-alue eli sisämarkkinat. Tällöin ei olisi yhteistä talouspolitiikkaa eikä yhteistä maahanmuutto-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Komissio ei ilmeisesti kannata lainkaan tätä vaihtoehtoa. Näiden äärivaihtoehtojen välissä on kolme eräänlaista sekamallia (hybridimalli). Näistä yksi on se, että ”jatketaan entiseen tapaan”. Tällöin yhteisvastuita ei kasvatettaisi nykyisestä.

Saksa päättää EU:n kohtalosta

EU:n ja varsinkin euroalueen kohtalon ratkaisee viime kädessä Saksa. Saksa on ollut voimakkaasti sitoutunut euroon. Euro onkin ollut Saksalle edullinen ratkaisu, koska euro on ollut Saksan kannalta ”heikko valuutta” jo vuosia. Heikko euro on tukenut Saksan loistavaa vientimenestystä. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on dollareissa laskettuna jopa suurempi kuin Kiinan. Italia ja Ranska ovat taloudellisesti pudonneet täysin Saksan kyydistä. Niillä on suuria rakenteellisia ja kilpailukyvyn ongelmia ja Italialla vielä paha pankkikriisi.

Saksa on uusi eurooppalainen suurvalta. Se on johtava maa sekä taloudellisesti että poliittisesti ja se haluaa säilyttää tämän roolin itsellään. Todellisuudessa Saksa sanelee EU:n ja euroalueen tulevien ratkaisujen päälinjat.

Suomen kannalta EU:n ja euroalueen tilanne voi muodostua tänä ja ensi vuonna hyvin haasteelliseksi. Jos populistipuolueet pääsevät valtaan jossakin euromaassa (esim. Hollanti, Ranska tai Italia) niin maa voi alkaa erota EU:sta ja eurosta. Tällöin euro saattaisi jopa hajota. Jos kuitenkin vanhat puolueet voittavat kaikissa maissa niin Saksan vaalien jälkeen syyskuussa voi alkaa nopeasti tapahtua merkittäviä asioita.

Monet yhteisvastuuta lisäävät hankkeet ovat silloin pitkälle valmisteltuja. Näitä voivat olla yhteinen talletussuoja, yhteinen budjetti euroalueelle, jotakin yhteistä verotusta, yhteinen suhdannerahasto, EVM:n muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi (EMF/vrt. IMF) ja ajan myötä yhteiset velkakirjat (eurobondit). Komissiolla on jo esitys yhteisestä talletussuojasta, jota parlamentin valiokunta on alkanut käsitellä. Yllättävän vähälle huomiolle on Suomessa jäänyt se, että parlamentti käsitteli jo helmikuussa Euroopan valuuttarahaston (EMF) perustamista. Tämän EMF:n puitteisiin luotaisiin euroalueen yhteinen budjettikapasiteetti.

Perussuomalaisilla tärkeä rooli

Sipilän hallitusohjelman mukaan yhteisvastuuta ei saisi enää lisätä lainkaan. Tämä oli nimenomaan perussuomalaisten vaatimus. Entä jos yhteinen talletussuoja ilmestyy pöydälle syksyllä 2017 tai ensi vuonna? Tilanne on Suomelle erityisen hankala, jos Saksa on hankkeen takana. Nykyisessä ilmapiirissä Saksa taipunee yhteisvastuun lisäämiseen aiemmin selostetuista syistä. Sosiaalidemokraattien liittokansleriehdokas Martin Schulz on gallupeissa jo Angela Merkelin edellä. Schulz oli pitkään Euroopan parlamentin puheenjohtaja. Vuonna 2015 hän oli mukana ns. viiden presidentin raportissa, jossa ehdotettiin euroalueelle täydellistä poliittista ja taloudellista unionia eli liittovaltiota.

Jos Suomi vastustaisi esim. yhteistä talletussuojaa, vastustusta tuskin hyväksyttäisiin. Suomi voisi silloin joutua eroamaan eurosta. Suomen on kuitenkin hyvin vaikeaa olla historiallisista syistä Saksan kantaa vastaan. Tämä koskee myös kaikkia muitakin yhteisvastuun lisäysehdotuksia.

Perussuomalaisten keskuudessa on syytä käynnistää nopeasti laaja ja perusteellinen keskustelu EU:n ja euron kehittämisvaihtoehdoista. On luultavaa, että tällainen keskustelu syntyy jo puolueen uuden puheenjohtajan valintaprosessin kautta. Valittava linja ratkaisee myös sen, jatkaako puolue hallituksessa vai lähteekö se oppositioon. Toisaalta yhteisvastuun konkreettinen lisääminen saanee vauhtia vasta loppusyksyllä ja ensi vuoden aikana, jolloin PS-puolue voisi jatkaa hallituksessa. Kohtalon ajat tulevat silloin myöhemmin esille, mutta selkeä linja on oltava ajoissa valmiina.