EU:n ehdotus rahaliiton tulevaisuudeksi: yhteisvastuu- ja tulonsiirtoliittovaltio

EU:n ehdotus rahaliiton tulevaisuudensuunnitelmaksi on vahva kannanotto liittovaltiokehityksen puolesta. Ehdotuksen oleelliset toimet vaativat kuitenkin EU-perussopimuksen muuttamista.

Euroopan unioni julkaisi maanantaina pitkään odotetun ehdotuksensa rahaliiton tulevaisuudensuunnitelmaksi. Ehdotuksen olivat laatineet EU:n viiden keskeisen instituution johtomiehet. Vaikka kyseessä on pelkkä ehdotus, se kuitenkin kertoo siitä, mihin suuntaan EU-instituutiot itse haluavat valuuttaliittoa ohjata.

”Riskienjako välttämätöntä”

Raportti toteaa, että rahaliitto on kestävä vain, jos sen jäsenillä on parempi olla siinä kuin sen ulkopuolella. Eurossa valuuttakurssien nopeat muutokset eivät auta maita sopeutumaan, vaan sopeutuminen tapahtuu hitaasti hintojen kautta. Tämän vuoksi jäsenmaat tarvitsevat riskinjakoa rahaliiton sisällä.

Raportin sisältö pääpiirteissään on liittovaltiokehityksen syventämisen kannalla. Raportti ehdottaa mm. pankkitalletusvakuustoiminnan yhteisvastuullistamista ja kansallisen päätöksenteon siirtämistä edelleen EU-tasolle. Pidemmällä aikavälillä raportti ehdottaa rahaliitolle yhteistä valtiovarainministeriötä, jonka tehtävänä olisi tulonsiirroilla helpottaa vaikeuksiin ajautuneiden maiden tilannetta.

Tämän ohella raportti tarjoaa ison listan vähäpätöisempiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on joko vauhdittaa tai helpottaa rakenteellisia uudistuksia sekä valmistella myöhempiä askelia. Tästä esimerkkinä mainittakoon kansallisten kilpailukykyvirastojen perustaminen.

Eurooppa-neuvosto, eli jäsenmaiden hallitusten päämiesten kahdesti vuodessa pitämä huippukokous käsittelee ehdotusta 25. kesäkuuta. Euroopan komission on tarkoitus esittää päätöksenteon ylikansallistamisehdotukset keväällä 2017, ja viiden instituution presidentit tulevat väliaikana työskentelemään ehdotuksien hiomiseksi.

Suomenkielinen raportti löytyy täältä.

Media suhtautuu varauksellisesti

Euobserver-verkkojulkaisu epäilee, että raportti tulee herättämään jäsenmaiden pääkaupungeissa huolta itsenäisyyden pienenemisestä edelleen, ja muistuttaa, että Saksan ja Ranskan talousministerien lausunto kesäkuun alussa oli vaikeimmissa kysymyksissä pitkälti samaa mieltä raportin kanssa.

Euinside-verkkojulkaisu huomauttaa, että syventävien suunnitelmien esittelyn ajankohta keväällä 2017 johtuu Iso-Britannian EU-jäsenyyden kansanäänestyksestä. Tarkoitus on tuohon asti tehdä sellaisia uudistuksia, jotka onnistuvat EU:n perussopimuksen puitteissa, ja vasta sitten esitellä ne asiat, jotka pakottaisivat muuttamaan perussopimusta.

Politico-verkkojulkaisu huomaa ns. velkojamaiden äänen suuren painon ja keskittymisen rahankäytön valvontaan. Toimittaja myös vihjaa, että viidestä hevosmiehestä raportin laadintaan osallistuivat lähinnä julkaisun päämies Jean-Claude Juncker, EKP:n Mario Draghi ja Martin Schultz, jota oli jäänyt kaivelemaan hänen jättäminen ulos edellisen raportin laadinnasta kolme vuotta sitten. Donald Tuskin ja ja Jeroeme Dijsselbloemin osallistuminen oli kuulemma lähinnä muodollista.

The Financial Times-lehti tutustui raportin vuodettuun versioon ja totesi, että kyseessä on kunnianhimoton suunnitelma, jossa näkyy ja kuuluu uudistusväsymys.

Julkinen keskustelu Suomessa on ollut niukkaa. Professori Vesa Kanniainen ja valtiotieteen tohtorit Heikki Koskenkylä ja Peter Nyberg oudoksuvat tiistaina Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa sitä hiljaisuutta. Talousviisaiden kirjoituksessa kannustettiin eduskuntaa ja hallitusta valitsemaan kantansa siihen, onko Suomi mukana liittovaltioprosessissa vai ei.

– Onko eduskunta valmis luopumaan budjetivallastaan, hyväksymään muiden maiden julkista velkaa Suomen vastuulle ja asettamaan kansallisen talouspolitiikkansa laajemmin euroalueen valvontaan, ryhmä kysyi.

 

Toimittajan kommentti: Missä vaihtoehdot? Raportin alkuosa kertoo oleellisen: ”Euro on menestyksekäs ja vakaa valuutta… Euro on tuonut jäsenvaltioilleen hintavakautta ja suojannut näitä ulkoista epävakautta vastaan…Tämän päivän Euroopan talous- ja rahaliitto on kuin talo, jota rakennettiin vuosikymmeniä mutta joka saatiin vain osittain valmiiksi… Euro on enemmän kuin pelkkä valuutta. Se on poliittinen ja taloudellinen hanke.” Vaikka joitain ongelmia myönnetään, ajatus tuntuu kuitenkin olevan, että yhteisvaluutan idea ja toteutus ovat hyviä, vaikka valuuttaliitto onkin harmillisten olosuhteiden ja keskeneräisyyden uhri. Ratkaisuna on liittovaltion nopea syventäminen ja yhteisvastuiden kasvattaminen. Taloustieteellisesti tässä ei ole mitään uutta tai väärää – yksikään valuutta-alue, mukaan lukien kansalliset valuutat USA:ssa tai Australiassa, tai vaikkapa aikoinaan Suomessa markka-aikana, eivät ole olleet pitkäikäisiä ilman valuutta-alueen merkittäviä sisäisiä tulonsiirtoja. Löytyykö kannatusta, vai tehdäänkö vain helppoa ja toimimatonta? Olisikin mietittävä, ovatko raportissa mainitut ehdotukset kriittisiltä osiltaan sellaisia, että niillä olisi jäsenmaissa realistisia läpimenon mahdollisuuksia. Pitäisikö kansainvälisessä valuuttarahastossa kuulua vain yksi euroalueen ääni nykyisten jäsenmaiden omien äänien sijaan? Pankkitalletussuojan yhteisvastuullistaminen todennäköisesti ”tökkii” pahasti niissä maissa, jotka tietävät joutuvansa helposti suhteettoman maksumiehen rooliin. Maiden budjetti- ja vaihtotasealijäämiin on puututtu jo nyt, mutta entä kun pitäisi alkaa puuttua myös ylijäämiin – mitä ajatuksesta tykätään Saksassa? Ilmeinen riski on, että ehdotuksesta otetaan käyttöön konstit, jotka sopivat kaikille, mutta joilla ei yksinään ole riittäviä tehoja rahaliiton ”valuvikojen” – eli jo ideatason-, suunnittelu- ja rakentamisvirheiden – korjaamiseksi. Ja että ne konstit, jotka olisivat välttämättömiä rahaliiton toimivuudelle, toteutetaan vesitettyinä kompromisseina, tai yksinkertaisesti niitä katsotaan ”syssymmällä”. Taatusti monissa maissa poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat innostuvat tavattomasti kilpailukykyviraston perustamisesta. Missä vaihtoehdot liittovaltiolle? Raportti ja siitä tapahtuva keskustelu tulee poliittisesti huonoon aikaan. Kreikka-kysymys on pinnalla ja Euroopan poliittinen kartta on siirtynyt viime aikoina huomattavan euro- ja EU-skeptiseksi. Tämä ei ainakaan tue niitä valuvikojen poistamista. Tyhmä kysymys – jos kerran kaikkien mielestä tiivistyvä liittovaltio on euron ainoa pitkän aikavälin vaihtoehto, miksi ei edes yritetä tarjota kahta vaihtoehtoa – euroeroa tai tiivistyvän liiton jäsenyyttä? Luulisi, että kaikille olisi parempi, että liitto olisi mahdollisimman tiivis mutta vapaaehtoisuuteen pohjautuva. Mikäli euroalueelle ei rakenneta kehikkoa hallituille euroeroille, todellista vaihtoehtoa ei edes ole olemassa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää joko hyväksyä liittovaltio ja toivoa, että se rakennetaan hyvin, tai hylätä liittovaltiokehitys ja kärsiä heikosti toimivasta valuuttaliitosta – tai tehdä ero omin päin. Olli Rehn (kesk) ilmoitti ennen eduskuntavaaleja, että liittovaltiokehitys ei ole realistinen ja tuskin edes välttämätön. 2014 helmikuussa hän kertoi, että liittovaltioon emme ole menossa. Katsotaan nyt. Liittovaltiota pukkaa ja muut vaihtoehdot on tehty vaikeiksi. Juhani Huopainen