EU:n rokotefarssi horjuuttaa unionia – “Brexitissä britit tekivät kaiken oikein”

EU:n rokoteohjelma jäi jälkeen alkuvaiheissa. Siihen on monta eri syytä. EU lähti tutkimaan vientirajoitusten mahdollisuuksia hermostuttaen maailman terveysjärjestö WHO:n. EU antoi ymmärtää taas kerran, ettei se voi elää tai halua elää opettamallaan tavalla.

EU parjasi Yhdysvaltain ex-presidentti Donald Trumpin “Amerikka ensin” -ajattelutapaa. Trumpin kauppapolitiikka nojasi tuontitulleihin. EU halusi vapaata kauppaa koko maailmaan. Rokoteohjelman epäonnistuttua EU oli valmis luopumaan vapaakauppaideologiastaan.

WHO:n johtaja, tohtori Tedros Adhanom Ghebreyesus lyttäsi EU:n rokotteiden vientirajoitukset. Hän puhui “rokotenationalismin” vaarasta. Maailman eri maat voivat rajoituksillaan häiritä rokotteiden valmistusketjuja. Pandemian taltuttaminen hidastuisi.

EU:n virkamiehet ovat kauhuissaan. Uutistoimisto Bloomberg kirjoittaa virkamiesten huolestuvan EU:n perusajatuksen laiminlyönnistä: EU ei pysty suojelemaan kansalaisiaan. He pelkäävät, että tällä rokotefarssilla voi olla kauaskantoisia seuraamuksia. EU taistelee taas olemassaolostaan.

Miten tähän on tultu?

EU:n rokoteohjelma kompastui alkumetreillä

Politicon kokoama erinomainen artikkeli kertoo varsin seikkaperäisesti kaiken sen, mitä EU:n rokoteohjelmassa meni vikaan. Suurimmat syyt EU:n rokoteohjelman farssiin ovat pihiys, asiantuntemattomuus ja tuudittauminen.

Saksa, Ranska, Italia ja Alankomaat puuhasivat omia rokoteohjelmiaan ajatuksella, että muutkin EU-maat voivat lähteä mukaan. EU havaitsi, että unionin tulisi itse hoitaa rokotteet – ei vain EU-kansalaisille, vaan koko maailmalle.

Vähän ennen joulua, 21. joulukuuta 2020 komission presidentti Ursula von der Leyen julisti EU:n rokoteohjelman. EU tuki muutamilla miljoonilla rokotevalmistajien kehitystyötä.

– Tämä auttaa nopeasti laajentamaan rokotteiden valmistuskapasiteettia ja tarjontaa koko maailmalle. Ja tämä on todellinen eurooppalainen menestystarina, von der Leyen uhkui.

Saksa, Ranska, Italia ja Alankomaat siirtyivät EU:n rokoteohjelman taakse, menettäen samalla neuvotteluetumatkansa.

Keltanokka neuvotteluihin

EU nimesi lääkeyhtiöiden kanssa neuvottelemaan lääkealaa tuntemattoman Sandra Gallinan. Gallina on EU:n kauppaosaston varajohtaja. Hän neuvotteli Etelä-Amerikan valtioiden (Mercosur-maat) kanssa vapaakauppasopimusta.

Gallina painotti rokotteiden hintaa, uhraten nopeuden ja toimitusvarmuuden. Hänen täysi kokemattomuutensa lääkealasta kostautui. Kaikki fiaskossa ei ole Gallinan harteilla.

Useat lääkeyhtiöt kertoivat rokotteen kehitysohjelmistaan. EU halusi pitää koko paletin avoinna. Etukäteen ei ollut varmaa, mikä ohjelma tuottaisi tulosta ja mikä ei.

EU:n neuvottelustrategia nojautui myös siihen, että lääkeyhtiöt olisivat vastuussa jonkin menessä vikaan. Yhdysvalloissa tällaisten vakavien pandemioiden kohdalla myönnetään lääkeyhtiöille vastuuvapautta. EU ei tähän suostunut. Lääkeyhtiöt joutuivat siten keskittämään voimavarojaan laillisuuskysymyksiin rokotteen kehittämisen ja valmistamisen sijaan.

Byrokratia mellastaa

Rokotteiden kehitystyö on sujunut ennätyksellisen nopeasti. Kehitystyön ohella ratkaisevaa on valmistus. Iso-Britannia neuvotteli jo kolme kuukautta ennen EU:ta oman toimitussopimuksensa kehitystyön ollessa vielä pahasti kesken.

Lääkeyhtiö vertasi Britannian ja EU:n byrokratiaa. Briteille kelpasivat irralliset selvitykset kuten kirjan kappaleet. Yhtiöillä oli antaa myös saate- ja loppusanat. EU halusi kaiken koottavan yksiin kansiin kirjaksi. Vasta sitten EU:n lääkevirasto EMA kykeni hyväksymään rokotteen.

Järeän byrokratian, polkuhinnan ja laillisuusvastuiden seassa voimme miettiä sitä, painottiko EU oikeita kohtia rokotesopimuksissaan?

On myös muistettava, että monissa eurooppalaisissa maissa on epäilyjä rokotteisiin. Ehkei EU halunnut syyttävien sormien kohdistuvan unioniin, mikäli rokotteissa menisi jokin pieleen?

Pihi, pihimpi, EU

EU:n noin 500 miljoonaa asukasta tarvitsee kaksi rokoteannosta. Aritmetiikka kertoo pyörein luvuin EU:n tarvitsevan noin miljardi rokoteannosta. Lääkeyhtiö AstraZeneca ei tee voittoa rokotteilla. Sen estää yhteistyö maineikkaan Oxfordin yliopiston kanssa. Tämä rokote kustantaa noin kaksi euroa annokselta.

Vaikka EU olisi iskenyt pöytään 10 euroa rokoteannokselta, niin kustannus mitattaisiin 10 miljardin euron haarukassa. Sen sijaan, että rokotteet menevät paremmin sopimuksensa tehneille, joutuvat EU-maat kiristämään liikkumisrajoituksia ja sulkemaan elinkeinoharjoittajien toimintaa. Nämä kustannukset pyyhkivät kepeästi rokotteen hinnan.

Paremmalla rahoituksella yhtiöt olisivat todennäköisesti voineet keskittyä enemmän tuotantoon.

Hintalappua ei mitata pelkästään rahassa. Kyseessä on elämä tai kuolema.

Täysi nöyryytys

EU:n osalta nöyryyttävintä on jäädä rokotuksessa brittien jalkoihin. EU-eliitti on toistuvasti muistuttanut brittien häviävän EU-eron myötä.

Jäsenmaiden kansallismieliset puolueet ovat toruneet EU:ta. Saksan vaihtoehtopuolue AfD:n mukaan EU:n ei olisi pitänyt sopia rokotteista kaikille.

Tämä pitänee paikkaansa suurten jäsenmaiden kohdalla. Maltan kaltaisten pienten EU-maiden tilanne voi olla toinen. EU:n ongelmaksi muodostuukin juuri se, että rokoteohjelman epäonnistuminen syö nimenomaan suurten jäsenmaiden suosiota.

Euroopan parlamentissa AfD:n terveysasiaintiedottaja Sylvia Limmer moukaroi EU:n rokoteohjelmaa.

– Tämä näyttää sen, että brexitin myötä britit tekivät kaiken oikein, Limmer jyrähti.

Viime vuoden lopun von der Leyenin julistus eurooppalaisesta menestystarinasta noin kuukauden jälkeen ihmetellään sitä, mihin EU:ta ylipäätään tarvitaan.