Ihmiskilpi Matti Vanhasen tehtävä on ottaa ikävien päätösten iskut vastaan, ettei puheenjohtaja Saarikon imago tahriutuisi

PÄÄKIRJOITUS | EU-tukipaketti perustuu ajatukseen, jossa Suomen kaltaiset maat häviävät ja muut maat voittavat. Päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa keskustan kummallisista ahdingosta, jossa puheenjohtaja Annika Saarikkoa yritetään suojella tämän omilta päätöksiltä.

Ei ole helppoa Matti Vanhasellakaan, joka ryhtyi vanhoilla päivillään ihmiskilveksi. Hänen roolinsa on ottaa vastaan iskuja, jotteivat ne kohdistuisi puheenjohtaja Annika Saarikkoon.

Iskuista ei ole puutetta. Ihmiskilpi-Vanhasen tehtävä on puolustaa koko Suomen näkökulmasta älyvapaata EU-tukipakettia, jolla piti muka korjata koronan yhteiskunnille aiheuttamia tuhoja.

Hups vaan ja vähän poliittista taikapölyä päälle, ja paketista tulikin vihreän ilmastoministeri Krista Mikkosen sanoin ”suurin Suomessa koskaan tehty yksittäinen ilmastopanostus”.

Sepä hienoa.

Vanhanen haettiin reservistä vakuuttelemaan, että suomalaisten kannattaa maksaa kuusi miljardia ja saada takaisin kaksi. Paitsi että ne kaksi miljardia menevät poliittisiin projekteihin, joten tavallisten suomalaisten saamapuolelle kertyy pyöreä nolla. Tai vähemmän. Jos asiat menevät niin kuin ne yleensä menevät, ”vihreään siirtymään” mällättävät rahat aiheuttavat Suomelle vielä pahempaa tuhoa kuin keskimääräisen sosiaalidemokraatin ministerikausi.

En muista, että kukaan olisi kehunut istuvan vasemmistohallituksen ministereitä kyvystä tuottaa ytimekkäitä lentäviä lauseita. Kommentit ovat usein kristakiurumaista häröä tajunnanvirtaa tai sannamarinlaista ääneen vaikenemista. Eräs poikkeus kuitenkin löytyy. Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen paukutti jokin aika sitten itsensä kerrasta sanaseppojen aateliin. Hän tykitti: ”Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista.”

Jyrkkä virke, joskin se taisi tosin olla vain päivän voimassa. Kun valtionyhtiö Neste päätti sittemmin rakentaa julmetunkokoisen biojalostamon Hollantiin eikä Porvooseen, samainen Tuppurainen parahti: ”Nesteen päätös on pettymys”.

Mutta miksi se on pettymys? Eikö Hollannin voitto olekaan ministerin mielestä Suomenkin voitto?

Koko EU-tukipakettihan perustuu siihen, että Suomen kaltaiset maat häviävät ja muut maat voittavat. Tätähän maan hallitus on nyt jo lähes vuoden päivät yrittänyt meille vakuutella. Suomi menestyy, kun miljardit lahjoitetaan kilpailijamaihin. Eiku.

Politiikka on suht kuluttava ammatti, ja kansan palaute ankaraa. Kun joutuu Vanhasen tavoin puolustamaan julkisuudessa älyvapaita päätöksiä, kohtaa ilmiön nimeltä kasvojen kuluminen. Keskusta-puheenjohtaja Annika Saarikko tuntee ilmiön, ja siksipä hän lymyilee suojassa tiede- ja kulttuuriministerinä. Vastuu ei päätä huimaa, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on nimenomaan välttää vastuuta.

Vanhanen sen sijaan odottaa päivästä toiseen soittoa, jonka sisältö tulee olemaan osapuilleen seuraava: ”No niin Matti, keräähän kamppeesi. On nuoren, ryvettymättömän naisjohtajan aika.”

Kyynistä. Mutta sitä politiikka on.

Ja samaa ilmiötä näkyy muuallakin. Sanna Marinia ei koeteltu eduskuntavaaleissa puheenjohtajana, vaan hän siirtyi palatsivallankumouksella Antti Rinteen asemaan. Saarikko teki saman Katri Kulmunille. Maria Ohisalokaan ei johdatellut vaaleihin vihreitä, vaan antoi Pekka Haaviston hoitaa ne. Mimmeillä on halu parrasvaloihin keulakuviksi, mutta vähemmän intoa laittaa itsensä likoon vaaleissa.

---

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 3/2021 -lehdessä.