Länsimaat ovat kukin parhaansa mukaan vieneet Afrikkaan rahaa, teknologiaa ja tietotaitoakin ihan kädestä pitäen. Maanosasta ei kuitenkaan ole tullut varsinaista menestystarinaa, vaikka eri motiivein liikkuvaa auttajaa on ollut liikkeellä osin tungokseen asti.
– Perussyy Afrikan rakenteellisiin ongelmiin ja kehittymättömyyteen on juuri tässä passivoivassa kehitysavussa, jota sinne on kylvetty. Länsimaalaiset kävivät aikanaan rakentamassa sinne siirtomaa-aikana länsimaalaistyyppisen infrastruktuurin ja yhteiskunnan, joka ei noussut orgaanisesti, sanoo Jussi Halla-aho Kuuntelija-podcastissa.
– Tietysti ne, jotka haluavat korostaa länsimaiden syyllisyyttä tai ajattelevat asiaa tällä tavalla, niin selittävät Afrikan ahdinkoa ja kurjuutta siirtomaamenneisyydellä tai 100 vuotta sitten tapahtuneilla vääryyksillä.
Menneisyys ei ole selitys
Halla-ahon mukaan vertailukohdaksi yhteiskunnan rakentamisessa voidaan ottaa monia muita, Afrikan ulkopuolella sijaitsevia maita. Saksa ja Japani pommitettiin enemmän tai vähemmän maan tasalle toisessa maailmansodassa ja silti niistä on tullut vauraita teollisuusmaita.
– Menneisyys ei riitä minun mielestäni selitykseksi, kyllä ne selitykset ovat jossain muualla. En lähde niitä analysoimaan, koska tämä on vähän sellainen miinakenttä, johon en halua lähteä kävelemään, puhemies pohtii.
– Mutta siitä olen kohtuullisen vakuuttunut, että se tapa, jolla länsimaat ovat pyrkineet auttamaan Afrikkaa siirtomaa-ajan jälkeen on pikemminkin toiminut omia tarkoitusperiään vastaan, kuin edistänyt niitä. Ja ehkä siinä on ollut se perusfilosofinen ongelma, että kehitysavun tehtävä ei ole ollut luoda kestävää kasvua ja kehitystä Afrikkaan, vaan ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa.
Suomi on entinen siirtomaa
Podcast-isäntä Roni Arvosen mukaan aina välillä kuulee väitteen, että suomalainen on syyllinen muun muassa Afrikassa tapahtuneeseen imperialismiin ja johtopäätökset ovat luokkaa tätä, että jossain Niilillä jossain höyrylaivassa oli joku puoliksi suomalainen hiililapioitsija.
– No, tämä liittyy tähän globaaliin woke-ilmiöön, jossa ilmeisesti omaan joutilaisuutensa kyllästynyt älymystö kopioi amerikkalaiselta yliopistovasemmistolta ongelmat ja terminologian sekä ongelmien ratkaisut ja meille siirretään sellaisia asioita, jotka ehkä ovat relevanttia jossain Yhdysvalloissa, mutta joilla ei ole oikein mitään tekemistä sitten Suomen ja Suomen historian kanssa.
– Suomi on entinen siirtomaa, joka on kärsinyt varsin samanlaisista ongelmista kuin monet muutkin kolonialismista kärsineet maat. Täältä on viety resursseja ulkomaille ja täällä on kielletty alkuperäisväestöä käyttämästä omaa kieltään virallisissa yhteyksissä. Täältä on rekrytoitu ihmisiä suuressa määrin siirtomaavallan käymiin sotiin aikanaan.
– Ei suomalaisilla ole mitään tekemistä Afrikan kolonialismin tai ylipäätään kolonialismin kanssa.
”Ihonväri tekee meistä syyllisiä”
Halla-aho näkee asiat niin, että vasemmistolaisen wokeväen maailmakuva pyörii ihonvärin ja syntymässä saatujen ominaisuuksien ympärillä. Johtopäätös on siis se, että ”koska olemme iholtamme vaaleita, se tekee meistä syyllisiä muiden saman väristen ihmisten tekemiin rikoksiin”.
Halla-ahon mukaan ristiriita syntyy, kun vaikkapa ”tietyistä maista” tulevat maahanmuuttajat integroituvat huonosti suomalaiseen yhteiskuntaan, tekevät enemmän rikoksia kuin muut väestöryhmät ja vielä ovat tilastollisia enemmän tukiriippuvaisia kuin muut väestöryhmät.
– Silloin meille korostetaan sitä, että ei saa yleistää, eikä leimata syyttömiä ihmisiä siihen, että samoista lähtökohdista tulevat muut ihmiset tekevät jotain väärää.
– Mutta tämä ei jostain syystä päde valkoisiin ihmisiin tämä ajattelutapa, vaan me olemme syyllisiä siihen, mitä muut valkoiset tekevät maailmassa ja me olemme syyllisiä siihen, mitä menneinä aikoina samanväriset ihmiset ovat tehneet maailmassa. Tämä on minun mielestäni vähän kummallista ajattelua.
