Kädentaidot katoamassa kouluista – Seppänen vaatii kunnianpalautusta koulujen käsityönopetukseen

Peruskoulun käsityön oppiaine on kokenut suuria muutoksia vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Aiemmin oppilaat saivat erillistä opetusta sekä teknisessä työssä että tekstiilityössä. Nykyään nämä on yhdistetty yhdeksi yhteiseksi käsityön oppiaineeksi, jossa korostetaan niin sanottua ”kokonaista käsityöprosessia”.

– Monen mielestä tämä muutos on vienyt huomiota pois siitä, mikä käsityön ydin aina on ollut: kädentaidot, materiaalien hallinta ja työkaluosaaminen. Pelkkä suunnittelu ja ideointi eivät riitä, jos oppilaat eivät saa vahvaa pohjaa käytännön taidoissa, sanoo Sara Seppänen.

Seppänen pitää kädentaitojen kunnianpalautusta välttämättömänä. Hänen mukaansa oppilaiden on tärkeää oppia käyttämään työkaluja, koneita ja materiaaleja turvallisesti ja taitavasti. Tarvitaan lisää harjoitusta kädentaidoissa, kuten ompelussa, puuntyöstössä, metallitöissä, elektroniikassa ja muissa konkreettisissa työskentelytaidoissa.

– Käsityön arvo ulottuu arjen selviytymistaidoista aina kulttuuriperinnön vaalimiseen asti.

Kädentaidot ovat myös huoltovarmuuskysymys

Seppäsen mukaan tilanne näkyy jo työelämässä. Monet suomalaiset teollisuus- ja teknologiayritykset kokevat vaikeuksia löytää osaavaa työvoimaa. Kun nuorilla ei ole riittävää pohjaa käytännön kädentaidoissa, yritysten on entistä haastavampaa rekrytoida ja kouluttaa työntekijöitä vaativiin tehtäviin.

– Kädentaitojen heikkeneminen ei ole vain koulutuksen ongelma – se heijastuu myös työelämään, huoltovarmuuteen ja kansantalouteen. Suomi tarvitsee osaajia, jotka ymmärtävät materiaaleja, työkaluja ja koneita. Ilman vahvaa käytännön osaamista vaarannamme oman teollisen kilpailukykymme ja kriisinkestävyytemme, Seppänen varoittaa.

– Käytännön tekemisen taito on myös huoltovarmuuden perusta. Kriisitilanteissa omatoimisuus, korjausosaaminen ja kyky valmistaa tarvittavia asioita itse ovat kansallista pääomaa, jota ei voi korvata pelkällä digitaalisella osaamisella.

Tulevaisuus on käsissä – kirjaimellisesti

Kun käsityö oppiaineena menettää otteensa käytännön tekemisestä, on Seppäsen mukaan vaarana, että tulevat sukupolvet eivät enää osaa edes perusasioita, kuten korjata vaatteitaan, käyttää työkaluja tai valmistaa jotain omin käsin.

– Suomalainen koulujärjestelmä on ollut tunnettu käytännönläheisyydestään ja laadukkaasta käsityönopetuksestaan. Se on ollut osa sitä sivistystä ja osaamista, joka on tehnyt Suomesta omavaraisen ja vahvan teollisen maan, Seppänen sanoo.

– Käsityön pitää olla enemmän kuin ideointia – sen täytyy olla tekemistä. Me vaadimme konkreettisia tekoja kädentaitojen palauttamiseksi. Palautetaan teknisen työn ja tekstiilityön erillinen opetus. Varmistetaan, että jokaisessa koulussa on riittävät tilat, välineet ja turvalliset oppimisympäristöt. Lisätään käsityön opetustunteja perusopetuksessa.

– Kädentaidot ovat osa suomalaista sivistystä, työtä ja turvallisuutta – ja ne ansaitsevat tulla palautetuiksi arvoonsa.