Järki ja todellisuudentaju näyttävät vähitellen palailevan yhteiskuntaan. Jopa pääkirjoitustoimituksensa kauttaaltaan myllännyt Helsingin Sanomat päätyy lopulta sanomaan ilmiselvän asian ääneen:
”Suomi on joutunut pitkän poliittisen kyvyttömyyden vuoksi tilanteeseen, jossa se elää kroonisesti yli varojensa. Näin ei voi jatkaa.”
Lehden suunnanmuutos on merkittävä. Olisi toivottavaa, että muuallakin havahduttaisiin.
Eilen tiistaina hallitus kokoontui neuvottelemaan Säätytalolle. Kuten lähes jokainen aikuisikään ehtinyt politiikkaa vähänkään seuraava suomalainen tietää, Suomen talouden tilanne on vakava. Rahaa ei ole jaettavaksi. On tehtävä säästöjä, mutta samalla yritettävä puhaltaa maahan kauan kaivattua kasvua.
Hallitusta ”tervehtii” mielenosoittajien joukko, joka tuntuu elävän jossain toisessa todellisuudessa. Mielenosoitusta organisoi järjestöjen kattojärjestö Soste, jota tuetaan vuositasolla kolmella STEA-miljoonalla. Yhdistystä on tuettu kahdeksan viime vuoden aikana yli 30 miljoonalla eurolla.
Mielenosoittajien viesti on selvä: Lisää rahaa meille nyt nyt nyt! Järjestöväki haluaa jatkaa järjestöelämää veronmaksajilta kerättyjen, valtion kassan kautta järjestöille kanavoituvien avustusmiljoonien varassa.
Mukana on useita Sosten alaisuudessa toimivia jäsenjärjestöjä. Paikalla on luonnollisesti myös vasemmistonuoria, joiden valtakunnallinen kattojärjestö kahmii nuorisojärjestöavustuksia opetusministeriöltä 0,3 miljoonaa joka vuosi. Poliitikkopuhujiksi paikalle on kutsuttu Aino-Kaisa Pekonen (vas), Sofia Virta (vihr) ja Tytti Tuppurainen (sd).
Osallistujajärjestöjä on kymmeniä. On mahdotonta sanoa, moniko niistä on aito, pyyteetöntä järjestötyötä kansalaisten hyväksi tekevä yleishyödyllinen yhdistys ja moniko niistä on rahan kahmimiseen varta vasten rakennettu vasemmiston peitejärjestö.
Suomessa ei jostain syystä ole koskaan katsottu aiheelliseksi purkaa järjestöjen toimintaa julkisuudessa ja selvittää, kuinka paljon yhteiskunnan niukkoja varoja kannattaa niihin satsata.
Vasemmiston innokkuus järjestöjen suojelemiseen on ymmärrettävää, koska niin moni järjestö on miehitetty näiden puolueiden aktiiveilla. Mutta oli karkea virhe kärrätä mielenosoituksen päähuutajiksi SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton aktiivipoliitikkoja. Jos tarkoitus oli tosiaan antaa kuvaa siitä, ettei leikkausvaraa ole ja että järjestökenttä ei ole hillotolppakenttä, olisi varmaan kannattanut valita puhujat vähän toisin.
Ylimpänä ämyristinä mielenosoituksessa toimi SDP-ryhmänjohtaja Tuppurainen. Hänelle ei tehnyt pahaa vierailla ensin MTV:n aamulähetyksessä moittimassa hallitusta liian vähäisistä leikkauksista ja välittömästi siirtyä mielenosoitukseen moittimaan hallitusta liian vähäisestä rahanjakamisesta. Tuppurainen sai tästä tiistaina asianmukaista kritiikkiä. Mutta vasemmiston ilmiselvää kaksoispeliä kannattaisi tarkastella laajemminkin.
Ei voi olla niin, että tässä maassa pääsee miljonäärikerholaiseksi perustamalla vasemmistojärjestön ja piiloutumalla hyvän tekemisen taakse. Suomalaisten on lupa odottaa enemmän. Rahaa ei riitä joka paikkaan viskeltäväksi. Sille on saatava vastinetta.
Tilanteen absurdiutta alleviivaa se seikka, että järjestöt, jotka siis elävät pitkälti veronmaksajien rahoilla, vastustavat mielenosoituksessa sitä, että valtio yrittää sopeuttaa omia menojaan. Samalla järjestöt unohtavat, että jo tehdyillä leikkauksilla – yhteensä 140 miljoonaa euroa hallituskaudella – pyritään koko julkisen talouden kestävyyteen, ei suinkaan järjestöjen oikeuksien kaventamiseen.
Pohtimisen arvoista on sekin, kuinka moni yksityissektorilla työskentelevä kansalainen voisi työajalla saapua osoittamaan mieltä talouden sopeutuksista neuvottelevaa hallitusta vastaan.
