Keskuspankit ovat olleet finanssikriisistä lähtien markkinoiden herkeämättömässä seurannassa. Talouden huonot uutiset, kuten heikko talouskasvu, epäsuotuisa työllisyyskehitys ja valmistusteollisuuden vaikeudet, ovat olleet markkinoille varsinaista ilosanomaa.

Tämä nurinkurinen tilanne on muodostunut, koska keskuspankit ovat lähteneet ennennäkemättömään elvytykseen. Samasta syystä ne ovat vaarassa kadota, kirjoittaa kotimainen talousanalyysiyhtiö GnS Economics.

Keskuspankit ovat kuin mitä tahansa pankkeja kahdella erolla. Ensiksi ne saavat tuloja rahanluontioikeutensa turvin. Tämä tulo on rahan fyysisen kustannuksen ja rahan nimellisarvon erotus. Toiseksi niitä ei koske keskeinen kirjanpitosääntö, jonka mukaan pankki tarvitsee pääomaa tappioiden kuittaamiseen.

Keskuspankki voi mistä muusta yhtiöstä poiketen toimia negatiivisella pääomalla, mutta tällä on yleensä vakavat seuraukset. Zimbabwen keskuspankki kaatui hyperinflaatioon, mutta luhistuminen voi kohdata suuria länsimaisiakin keskuspankkeja. Keskeinen syy luhistumiseen on niiden taseisiin ostetut arvopaperit.

Negatiivinen pääoma

Suurten keskuspankkien taseissa on tuhansien miljardien velkakirjat. Velkakirjojen hinnat ovat nousseet pilviin ostojen myötä. Tämä merkitsee samalla yleisen korkotason laskua.

Velkakirjojen massiivinen määrä merkitsee myös sitä, että niiden arvo voi laskea epäsuotuisassa kehityksessä. Tämä merkitsee tappioita ja tappiota kuitataan pääomalla. Mikä tahansa muu yhtiö ajautuisi konkurssiin pääoman loputtua, mikäli yhtiö ei onnistu hankkimaan riittävästi uutta pääomaa.

Keskuspankki on kuitenkin poikkeus, koska se voi ”printata rahaa” ja saada rahanluontituloa. Keskuspankin taseissa on vain niin mittavat määrät velkakirjoja, että suurten tappioiden rahoittaminen rahanluontitulolla johtaa armottomasti rivakkaan inflaatioon.

Tämä on johtanut niin 1920-luvun Saksassa kuin 2010-luvun Zimbabwessa koko rahajärjestelmän luhistumiseen. Keskuspankkien uskottavuus joutuu vaakalaudalle, jos markkinat arvelevat keskuspankin suoltavan rahaa vain tappioidensa kuittaamiseen.

Keskuspankkeja voidaan pääomittaa

Keskuspankit voivat muiden yhtiöiden tavoin haalia lisää pääomaa. Tämä merkitsee pääomitusta.

Jälleen kerran ongelmaksi voi muodostua pääomituksen tarve eli suuruus. Vaikka keskuspankkien taseissa olevat velkakirjat tuskin menettävät kokonaan arvoaan, niin pääomitustarve voi markkinaromahduksessa nousta siltikin tuhansiin miljardeihin maailmanlaajuisesti.

Tämän kokoluokan pääomitus on mitä ilmeisimmin poliittisesti täysin mahdotonta. Satojen miljardien pääomitus on sekin hyvin vaikeasti selitettävä tapahtuma turhautuneille ja raivostuneille äänestäjille.

Vastuuttomat keskuspankit

Hallitukset voivat joutua katsomaan keskuspankin luhistumista sivusta liian suuren pääomitustarpeen vuoksi. Keskuspankki menee konkurssiin. Kaatuneen keskuspankin valuutta-alue määrittää uuden rahan ja kenties pystyttää uuden keskuspankin aloittamaan puhtaalta pöydältä.

GnS Econimics kirjoittaa, etteivät keskuspankit välttämättä selviä vastuuttomasta keskuspankkipolitiikasta. Yhtiön mukaan ne tuhosivat pääomamarkkinoiden hinnanmuodostuksen tällä vuosikymmenellä.

Henri Alakylä