Suomen julkinen sektori kärsii kroonisesta vajeesta, vaikka kokonaisveroaste on maailman korkeimpia – Koskenkylä: ”poikkeuksellisen vastuutonta ajattelua”

Hallitus ei edes pyri julkisen velan kasvun pysäyttämiseen. Budjetin alijäämän annetaan kasvaa. Rakenteellinen alijäämä kasvaa. ”Tämä on poikkeuksellisen vastuutonta, jopa naurettavaa ajattelua”, arvioi VTT Heikki Koskenkylä.

Suomen julkinen talous oli Nokian menestyskaudella noin 1999-2008 ylijäämäinen ja velka-aste vain 35 prosenttia. Julkinen talous oli vahvassa kunnossa. Vienti menestyi loistavasti, mikä näkyi suurena vaihtotaseen ylijäämänä. Finanssikriisin 2007-2008 jälkeen suunta on muuttunut täysin. Julkinen talous on ajautumassa kriisitilaan ja kovat sopeutustoimet ovat edessä 2020-luvulla. Hallitus ei tiedosta tai halua tiedostaa tilanteen vakavuutta.

Suomessa julkisyhteisöt käsittävät valtion ja kunnat. Näiden osalta menot ovat ylittäneet tulot jo yli 10 vuotta. Alijäämä on ollut 1-3 prosentin tasoa suhteessa BKT:hen, mutta on tänä vuonna yli kahdeksan prosentin tasoa. Ennusteiden mukaan alijäämä pysyy 4-5 prosentin tasolla vuosina 2021 ja 2022. Laajaan julkisen talouden käsitteeseen lasketaan mukaan eläkerahastot. Niillä oli pitkään ylijäämää jopa 3-4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Viime vuosikymmenellä ylijäämä alkoi supistua ollen vuonna 2019 enää vain yhden prosentin verran ja tänä vuonna syntyy jo alijäämää. Tämä johtuu sijoitustuottojen alenemisesta ja eläkemenojen kasvusta.

Meillä on ylisuuri julkinen sektori.

Suomen julkiset menot suhteessa BKT:hen ovat maailman kärkitasoa. Jo 2010-luvun alussa suhde oli peräti 56 prosenttia, josta se aleni 53 prosentin tasolla. Lasku johtui BKT:n kasvun piristymisestä 2017 jälkeen. Tänä vuonna suhdeluku on peräti 60 prosenttia. Tämä on EU- ja OECD-maiden korkeimpia lukuja. Meillä on ylisuuri julkinen sektori.

Suomen kokonaisveroaste on myös maailman kärkeä. Vuosina 2010-2016 kokonaisveroaste – kaikki verot suhteessa BKT:hen – oli peräti 43-44 prosentin tasoa. Vuonna 2019 taso oli 42 prosenttia, mutta on taas nousemassa. Saksan ja jopa Ruotsin taso on Suomea alempi. Saksassa se on vain 38-39 prosenttia.

Julkinen velka suhteessa BKT:hen on kohonnut 2000-luvun alun 35 prosentin tasolta jo 60 prosenttiin ja koronakriisin hallinta nostaa tason tänä vuonna yli 70 prosenttiin. Velka-aste kasvanee lähivuosina 80 prosentin tasolle. Ruotsin ja Tanskan taso oli viime vuonna vain 35 prosenttia.

Julkiseen sektoriin on tullut krooninen alijäämä, joka uhkaa kasvaa.

Suomen julkiseen talouteen syntyi globaalin finanssikriisin jälkeen kasvava kuilu tulojen ja menojen välille. Kuilu ei kadonnut edes suhdannenousussa 2017-2019. Julkiseen sektoriin on tullut krooninen alijäämä, joka uhkaa kasvaa. Ennusteiden mukaan rakenteellinen alijäämä on tänä vuonna noin viisi prosenttia ja se pysyy lähivuosinakin 3-4 prosentin tasolla, suhteessa BKT:hen. Vaikka Suomen veroaste on jo nyt huippukorkea, se ei riitä kerryttämään riittävästi verotuloja. Tähän on useita syitä. BKT:n kasvu on liian hidasta. Eläke- ja sotemenot kasvavat nopeasti väestön ikääntyessä. Suomen työllisyysaste on liian alhainen. Se on nyt laskemassa 73 prosentin tasolta 70 prosenttiin. Monissa EU-maissa ja kaikissa pohjoismaissa työllisyysaste on ollut jo pitkään 75-78 prosenttia.

Valtiovarainministeriön esityksessä budjettiriiheen uutta velkaa aiottiin ottaa noin 6 miljardia euroa. Säätytalon budjettiriihessä velanottoa lisättiin 4 miljardilla eurolla, jolloin velkaa otetaan lisää lähes 11 miljardia euroa. Julkinen velka kasvaa ensi vuonna jo 170 miljardiin euroon. Vuonna 2019 velkaa oli 142 miljardia.

Hallitus ei edes pyri julkisen velan kasvun pysäyttämiseen. Budjetin alijäämän annetaan kasvaa. Rakenteellinen alijäämä kasvaa. Hallitus kyllä sopi julkisen talouden ”kestävyystiekartasta”, jonka mukaan velkaantumisen kasvu pysäytetään 2020-luvun loppuun mennessä. Tämä on poikkeuksellisen vastuutonta, jopa naurettavaa ajattelua. Tulevat hallitukset joutuvat tekemään sopeuttamistoimet.

Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää monia rakenteellisia toimia. Niitä ovat erityisesti työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle. Tasoero Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä on todella suuri. Sotemenojen kasvuvauhtia tulisi hillitä. Tämä tuskin onnistuu suunnitteilla olevalla soteorganisaation muutoksella. Sosiaaliturvamenojen kasvua tulisi vähentää. Julkisia menoja tulisi karsia monessa kohteessa, nyt niitä lisätään surutta. Viennin kilpailukyky tulisi turvata. Kokonaisveroaste tulisi saada laskemaan useita prosenttiyksikköjä.

Erityisen huolestuttavaa on työllisyysasteen kehitys.

Erityisen huolestuttavaa on työllisyysasteen kehitys. Suomessa on noin 2,5 miljoonaa työllistä, mutta työikäisiä, 15-64 vuotiaat, on 3,4 miljoonaa. Työttömiä on noin 240 000 henkeä. Lisäksi on vajaatyöllisiä ja niitä, jotka eivät enää hae töitä. Työttömien ja näiden muiden vajaatyöllisten lukumäärä on arviolta yhteensä 350 000 henkilöä. Suuri lukumäärä lisää julkisia menoja valtavasti työttömyyskorvausten, asumistuen, toimeentulotuen ja muun tuen kasvaessa. Työllisyysasteen huomattava kohottaminen on välttämätöntä, jotta julkinen talous tasapainottuu ja kestävyysvaje saadaan alenemaan.

Suomen ja Ruotsin välinen ero on masentavan suuri. Ruotsin työllisyysaste on paljon korkeampi kuin Suomen, velka-aste kohoaa koronan tähden 35 prosentin tasolta 50 prosenttiin, mutta alkaa laskea jo vuonna 2022. Ruotsin hallitus lisää julkisia menojaan vuoden 2021 budjetissa, mutta se pystyy samalla alentamaan veroja! Pieni- ja keskituloisten palkkaveroja lasketaan 3 miljardilla eurolla ja kotitalousvähennystä kasvatetaan huomattavasti.

Ruotsissa on demarien ja vihreiden vähemmistöhallitus, jota tukee kaksi pientä porvaripuoluetta. Suomen hallituksen kannattaisi tehdä opintomatka Ruotsiin. Se voidaan rahoittaa Veikkauksen voitoilla.