Hallituksilla ei ole yksityistä sektoria parempaa tai luotettavampaa tietoa siitä, mitkä investoinnit kannattavat ja mitkä eivät. Mittavat julkiset investoinnit valuvat usein viemäriin ja johtavat heikkoon tuottavuuteen. Näin kirjoittaa taloustieteiden tohtori Daniel Lacalle.
Tohtori Daniel Lacalle ottaa kirjoituksessaan kantaa Euroopan keskuspankin saksalaisen johtokunnan jäsenen Isabel Schnabelin lehtikirjoitukseen.
Schnabel kirjoittaa, ettei eurooppalaisten maiden hallitusten tulisi tällä hetkellä murehtia velkaantumisesta. Hänen mukaansa roima velkaantumisinto vain tehostaa EKP:n rahapolitiikkaa ja heikentää pandemiakulujen pitkän ajan laskua.
Schnabel suitsuttaa EU:n kolossaalista yhteisvelkaa kertoen sen pönkittävän kestävää talouskasvua, parantavan kilpailukykyä ja käynnistävän vielä kaiken lisäksi tarpeellisen velkaisuusasteen supistumisen pandemiakriisin hellitettyä.
”Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt”
Lacalle ihmettelee sitä, mistä Schnabel on tällaiset päätelmät tehnyt. Keskuspankki harjoittaa vedonlyöntiä siitä, että hallitukset pystyisivät tällä mittakaavalla loihtimaan tuottavia ja onnistuneita investointeja.
– Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt ja on vielä epätodennäköisempää, että niin kävisi nyt, Lacalle sivaltaa.
Hänen mukaansa Schnabelin tulisi ennemminkin varoittaa hukkainvestointien valtavasta riskistä ja ylimääräisestä velkakuormasta, johon EU:n elpymisvälineen käyttö voi johtaa.
Lacallen mukaan aiemmat EU-ohjelmat ovat johtaneet hukkainvestointeihin. Näyttöä on esimerkiksi työ- ja kasvupaketista vuodelta 2009 sekä Junckerin elvytyssuunnitelmasta.
Euroopan heikko taloustila ei huonoa onnea
Lacallen mukaan Euroopan ja Yhdysvaltain vertailussa Euroopan vaisumpi talouskasvu ja korkeammat työttömyysluvut eivät johdu huonosta sattumasta. Tämä johtuu eurooppalaisesta tavasta, jossa hallitukset sörkkivät markkinamekanismeja jatkuvaan tahtiin sääntelyn nimissä heikentäen tuottavuutta.
Eurooppalaiset hallitukset suoltavat jatkuvaan tahtiin alijäämäisiä budjetteja jopa nousukausina, ja taantumissa julkisen rahan tuhlaus vain yltyy. Lacalle arvelee, että Schnabel odottaa euromaiden hallituksilta saksalaisten tiukkaa finanssipolitiikkaa. Italian ja Espanjan budjetit ovat lähteneet lapasesta, joten tällainen itsekurinen ajattelu on haihattelua.
Euroopassa taantumissa julkiset menot kasvavat, mutta nousukausina ne eivät kutistu. Vaihtoehtona ovat veronkiristykset, jotka taklaavat investoinnit ja uudet työpaikat kanveesiin.
Veroaste on Lacallen mukaan monissa Euroopan maissa niin kireää, että se tukahduttaa kilpailukyvyn yksityisellä sektorilla – julkisen rahantuhlauksen jatkuessa kannattamattomiin kohteisiin.
Heikko tuottavuus itsepäisen sitkeää
Schnabel myöntää kirjoituksessaan Euroopan heikon tuottavuuskasvun olevan itsepäisen sitkeää. Lacalle huomauttaa, että Schnabelin tulisi vihdoin jo havaita, ettei vuosikausien jatkunut julkinen elvytys ole tuottanut kestävää kasvua ja pitkäaikaista kilpailukyvyn terästäytymistä.
Lacallen mukaan Schnabel ei vain osaa yhdistää heikkoa tuottavuuskasvua ja hallitusten syrjäyttämää yksityisten yritysten elinkeinoelämää sen paremmin kuin negatiivisten korkojen aiheuttamaa kannattamattomien yritysten tekohengitystä.
Lacalle kirjoittaa, etteivät hallitusten investoinnit voi tehostaa kasvua maksetun velkamanian hinnalla.
– Hallitusten houkutus tehdä hukkainvestointeja ja ikuista ylituotantoa on valtava, koska hallitukset eivät joudu maksamaan tekojensa seurauksia. Veronmaksajat joutuvat, Lacalle täräyttää.
– Jos kaikki nämä euromaiden ilmoittamat jätti-investoinnit olisivat kannattavia, tuottavia sekä kasvua ja työllisyyttä parantavia hankkeita, niin miksei niitä toteutettu vuosina 2014-19 niin ikään matalien korkojen, suuren likviditeetin ja Junckerin elvytyssuunnitelman avulla?
EKP naamioi euromaita maksukykyisiksi
Lacalle kirjoittaa EKP:n taseen olevan jo 57 prosenttia euroalueen bruttokansantuotteesta ja sen asettamat negatiiviset korot ovat kestäneet vuosia. Tulos on ollut pettymys nousukausina ja huonompina aikoina kriisit ovat paisuneet. Samaan aikaan euromaiden hallitukset viipaloivat itselleen jo 40 prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Schnabelin tulisi tietää monien euromaiden – kuten Espanjan – tukeutuneen rahapolitiikkaan naamioidakseen rakenteelliset ongelmansa, ja että rahapolitiikka on muuntunut ongelmien ratkomiselle ostetusta ajasta ongelmien välttelyyn, Lacalle pamauttaa.
EKP:n poikkeukselliset toimet, kuten tuhansien miljardien eurojen arvopaperiostot eivät johdu siitä, että euromaiden hallitukset käyttäisivät liian vähän. Lacallen mukaan näin tehdään, koska euromaiden hallitukset ovat paisuttaneet menonsa yli äyräiden. Niitä ei tulisi siis kannustaa tuhlaamaan lisää.
– EKP ei tule vahvistamaan itsenäisyyttään euromaiden massiivisella velkaantumisella. Siitä tulee yhä riippuvaisempi naamioimaan maksukyvyttömiä jäsenmaita, kun korona ei kelpaa enää tekosyyksi jäsenmaiden jatkaessa velkaantumistaan.
Henri Alakylä