Keskuspankkiirit ovat lähes yksinomaan sitä mieltä, että he voivat lisätä elvytystä maailmantalouteen. Pienetkin vihjeet elvytyksen purkamisesta päättyivät reilu vuosi sitten, kun Yhdysvaltain keskuspankki kokeili paluuta normaaliin aiheuttaen markkinapaniikin. Vaikka keskuspankkien toiminta ohjaa pääomat enenevissä määrin kannattamattomiin kohteisiin, eivät nämä voi kasvojensa menettämisen pelossa kääntää rattia.

Kapitalismin perusajatus on itseohjata pääomia tuottaviin kohteisiin. Esimerkiksi uusi teknologia voi vauhdittaa tuotantoa tai tehdä aiempaa parempia tuotteita. Sijoittajat ottavat riskin arvioidessaan sijoituskohteidensa toimivuuden. Tämän vuoksi he pyrkivät valitsemaan kohteensa tarkoin.

Sijoittajien mahdollisten voittojen lisäksi muutkin hyötyvät: tuotantolaitokset palkkaavat enemmän väkeä ja uudesta osaamisesta tulee palkkaneuvotteluissa valttia. Tämä kehitys johtaa puolestaan verotulojen kasvuun.

Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen mukaan tämä kehityskulku on katkennut viimeisen vuosikymmenen aikana. Kehityksen katkeamisen hän vierittää keskuspankkien syyksi.

Keinotekoinen kannattavuus

Keskuspankkien elvytys koostuu pääosin erilaisten arvopaperien ostosta. Arveluttavaksi muuntunut arvopaperi ei ole houkutteleva ostos, minkä vuoksi sen hinta putoaa. Keskuspankki ilmoittautuu takuuvarmaksi ostajaksi ja se pönkittää toiminnallaan arvopaperien hintaa.

Elvytys ei ole kuitenkaan vauhdittanut taloutta tai työllisyyttä. Palkkakehitys on jäänyt vaimeaksi tai olemattomaksi.

Malinen kirjoittaa tähän olevan kolme syytä. Elvytyksen nimissä tehdyt ostot ovat kaventaneet korkotuottoja. Tämä on ollut esimerkiksi EKP:n selkeä tavoite. Se on ostoillaan halunnut painaa euromaiden valtiolainakorkoja alas.

Alhaiset tuotot ovat ohjanneet sijoittajat yhä riskipitoisempiin kohteisiin tuotonhaun vuoksi. Lisääntynyt riskisijoittaminen tekee taloudesta haavoittuvaisemman.

Toiseksi keskuspankin ostojen vähentäminen tai peräti jo ostettujen arvopaperien myynti johtaisi markkinakaaokseen. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on laskenut, että elvytysostoja voidaan tarvita jopa 3 500 miljardin dollarin edestä lisää pitääkseen korot pois pakkaselta.

Kolmanneksi pääomien ohjautuminen heikkolaatuisempiin kohteisiin luo illuusion kannattavuudesta. Kannattavuudesta tulee keinotekoista.

Pääomat juurtuvat tuottamattomiin kohteisiin

Tällainen heikko sijoitus sitoo pääoman. Osa niin kutsutuista zombiyrityksistä pysyy toiminnassa vain olemattomien lainakorkojen vuoksi. Ekonomistien arvioiden mukaan jopa joka kuudes saksalaisyritys olisi tällainen zombiyritys.

Pääoman juurtuminen kannattamattomiin yrityksiin on pois terveempien yritysten rahoituksesta. Tämä johtaa tuottavuuden kasvun katoamiseen.

Malinen arvelee, että koronapandemian toisen aallon vuoksi zombiyritykset eivät välttämättä pysy toiminnassa edes huokean lainarahan turvin. Hän kirjoittaa, että kyteviä kriisipesäkkeitä on useita. Mahdollisia leimahduspisteitä ovat Yhdysvalloissa osake- ja luottomarkkinat ja Euroopassa pankkiala.

Kriisin syttyessä ihmiskunta tulee Malisen mukaan tärkeään tienhaaraan. Annammeko keskuspankin sosialisoida pääomamarkkinat kokonaan vai annammeko kriisin puhdistaa pöytää tehden tilaa uusille ja tuottavammille yrityksille. Jälkimmäinen voi hänen mukaansa johtaa ennennäkemättömän vaurauden aikaan.

Henri Alakylä