Kauppatieteiden maisteri Stefan Törnqvist kirjoittaa Pelastusrahasto.fi -sivuilla euroalueen tulevaisuuden näkymistä EU:n elpymispaketin myötä. Euromaiden kilpailukykyerot tulisi tasata kivuliain toimin varsinkin Etelä-Euroopassa ja Suomessa. Yhteisvaluutasta luopuminen voisi palauttaa kaivatun markkinatalouden Eurooppaan.
Stefan Törnqvist huomauttaa, että kertaluontoiseksi suunniteltua EU:n elvytyspakettia on nähty tukku muita euroalueen kertaluontoisia tukipaketteja. Niitä ovat olleet kaksi Kreikan tukipakettia, Kyproksen, Portugalin ja Irlannin tukipaketit sekä Espanjan pankkitukipaketti.
Hän kertoo markkinoiden tyynien reaktioiden kielivän siitä, ettei markkinoilla pidetä tätäkään tukipakettia yhtään sen enempää poikkeusluontoisena kuin aiempia tukipakettejakaan.
Politiikot eivät tehneet juuri mitään
Euroopan keskuspankin osti markkinarauhan kesällä 2012, kun pankin silloin pääjohtaja Mario Draghi lupasi tehdä kaiken tarvittavan euron pelastamiseksi.
Törnqvistin mielestä tämä etsikkoaika tärvättiin lepäämällä laakereilla. Politiikkojen olisi pitänyt tänä aikana tarttua euroalueen sisäsiin epätasapainoihin. Kilpailikyvyttömien maiden olisi tullut terästää kilpailukykyään kivuliaasti sisäisellä devalvaatiolla. Se tarkoittaa kustannusten karsimista muun muassa palkkatasossa.
Hän kertoo, että tehtävä on vaikea siksi, että kilpailukyvyttömimpien maiden on vaikeaa säästää Saksaa enemmän. Ilman euroa heikon kilpailukykymaiden valuutat olisi pitänyt devalvoida ja Saksan valuutta revalvoida.
Päättäjien haluttomuus tai osaamattomuus vaadittuihin toimiin on johtanut jälleen kerran eurooppalaiset uuden tulonsiirtomallisen tukipaketin äärelle.
Pääomien liike
Törnqvist kirjoittaa euroalueen valuvian johtuvan kaikkien jäsenmaiden yhteisestä valuuttakurssista ja korkotasosta. Eri euromaiden taloudet ovat reagoineet hyvin eri tavoin eri talouskriiseihin, mutta euromailla ei ole helppoja paikallisia vastaustoimia.
– Kun maalla ei ole markkinaehtoista kilpailukykyä, investoinnit kohdistuvat muualle, vanhoja tehtaita suljetaan, syntyy ”kestävyysvajeita” ja tarvitaan tulonsiirtoja ja keskuspankkioperaatioita, Törnqvist toteaa.
Tämä tarkoittaa pääomien liikettä pois kilpailukyvyttömistä maista. Pääomat liikkuvat euroalueella vapaasti, joten päättäjät voivat ainoastaan kohentaa maidensa kilpailukykyä erilaisin kiky-sopimuksin.
Toimettomuus käy kalliiksi. Törnqvist kirjoittaa Italian talouden olleen kasvuttomassa tilassa 20 vuotta ja Suomessakin 12 vuoden ajan.
Liittovaltio vai euron purku?
Törnqvist arvioi euroalueen tulevaisuudelle eri vaihtoehtoisia teitä. Euroalueesta muodostetaan liittovaltio, jossa jäsenmaiden velat muutetaan yhteisvastuullisiksi. EKP voi myös jatkaa kriisimaiden valtiolainojen ostoa.
Euro voi purkautua esimerkiksi niin, että jokin vahva jäsenmaa saa tarpeekseen toistuvista tukiohjelmista ja jättää euron. Toisaalta poliittinen päätöksenteko kilpailukykyerojen tasaamiseksi jumiutuu, jolloin heikon kilpailukyvyn maat jättävät yhteisvaluutan.
Liittovaltiossa kilpailukykerojen tasaamiselta ei vältytä. Tasaaminen voidaan toki tehdä tulonsiirroin vahvoista kilpailukyvyn osavaltioista heikomman kilpailukyvyn osavaltioille. Törnqvist ei usko hyvinvoinnin lisääntyvän vain rahaa painamalla.
Luovutetaanko itsenäisyys?
Tukipakettien toistuva tarve kuormittaa vääjäämättä myös korkean kilpailukyvyn euromaita. Sisäinen devalvaatio ei ole onnistunut esimerkiksi Italiassa, minkä vuoksi tukipaketeille ei näkyisi loppua.
Tukipakettien rakenne kulkeutuu kohti liittovaltiota. Törnqvistin mielestä Suomen eduskunnan olisi vielä hyvän sään aikana mietittävä luovutetaanko itsenäisyys EU:lle vai jättäydytäänkö tukipakettien ulkopuolelle.
Törnqvist huomauttaa, ettei EU ole kovin luotettava instituutio.
– Tiedämme jo, että EU:ssa ei voi selkeästikään luottaa sopimuksiin, valtionobligaatioihin, pankkeihin, talletussuojaan tai omistamaansa eläkevarallisuuteen. Kun mihinkään ei voi oikein luottaa, täytyisi olla varuillaan ja ajatella ensisijaisesti omaa parastaan, hän kirjoittaa.
Tukipaketit ovat hänen mukaansa olleet Suomen suurin rauhan ajan investointi, eikä tämä investointi ole ainakaan kymmenenä ensimmäisenä vuona kantanut juurikaan hedelmää.
Suomikin oireilee
Suomen epäonneksi taloutemme pääsi ylikuumenemaan juuri finanssikriisin aattona. Palkankorotukset oli ehditty lyödä lukkoon vain hetkeä ennen kuin maailmantalous vajosi syvään kriisiin.
Vaadittava sisäinen devalvaatio jäi tekemättä ja investoinnit Suomeen ovat olleet riittämättömiä viime vuosikymmenellä. Törnqvist toteaa, että palkkoja ja muita kustannuksia on saatava leikatuksi investointien saamiseksi Suomeen.
Törnqvist toivoo Suomen ja muun Euroopan palaavan markkinatalouden äärelle. Hän toivoo Suomesta vaurasta hyvinvointivaltiota. Se tuskin toteutuu tarrautumalla pakonomaisesti epäonnistuneeseen yhteisvaluuttahankkeeseen.
Henri Alakylä