Lain takaama lähdesuoja ei vaaraantunut – Helsingin Sanomat ei näytä tietävän, mitä lähdesuoja tarkoittaa

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on toistuvasti vedonnut lähdesuojaan puolustellessaan salaisia tietoja sisältäneen, sotilastiedustelua koskevan jutun julkaisemista lauantaina. Lähdesuojaa ei kuitenkaan voi soveltaa nyt käsillä olevaan tapaukseen.

Poliisi teki sunnuntaina kotietsinnän kohujutun toisen kirjoittajan, Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen kotiin.

– Poliisi käyttäytyi asiallisesti, joskin heillä ei tuntunut olevan kokemusta lähdesuojasta, Halminen sanoo HS:ssa.

– Toimittajaan kohdistuva kotietsintä, vieläpä tällaisessa mittaluokassa, on täysin poikkeuksellinen Suomessa, sanoo HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi samassa jutussa.

– Pidän tapahtunutta lehdistön toimintaedellytysten ja lähdesuojan kannalta hyvin huolestuttavana, Niemi sanoo.

Aiemmin Niemi totesi HS:ssa, että salattuja tietoja käytettiin lähteenä laillisesti. Jutusta saa vaikutelman, että päätoimittajan mielestä riittää, että tiedonhankinnassa ei syyllistytty esimerkiksi tietomurtoihin. Niemi ei lainkaan käsittele sitä, oliko lehti syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen.

Aineisto sinetöitiin, tuomioistuin päättää jatkosta

Poliisin tiedotteen mukaan poikkeuksellinen kotietsintä ei käynnistynyt poliisin aloitteesta, vaan Halmisen yrityksestä tuhota tietokoneensa kovalevy vasaralla kotinsa kellarissa. Vasarointi sai ilmeisesti aikaan koneen akun syttymisen, jonka takia Halminen hälytti paikalle palokunnan.

Asia tuli poliisin tietoon, kun pelastuslaitos sai hälytyksen kellaripalotehtävälle. Pelastuslaitoksen työntekijöiden lisäksi paikalle saapui yleisen käytännön mukaisesti myös poliisipartio, joka ilmoitti asiasta ja palopaikalla saamistaan tiedoista eteenpäin ja tämä tieto saatettiin myös Keskusrikospoliisille.

Tuossa vaiheessa asuintalon kellarissa palanut tietokone määrättiin takavarikoitavaksi. Tämän jälkeen asuntoon ja kellaritiloihin määrättiin erityinen kotietsintä.

Poliisin tiedotteesta käy ilmi, että eri osapuolien oikeuksista on huolehdittu, eikä Halmisen väitteelle poliisin kokemattomuudesta lähdesuojan suhteen ole katetta.

Poliisin mukaan erityisen kotietsinnän aikana paikalla oli Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan määräämänä suostumuksensa antanut asianajaja etsintävaltuutettuna ja paikalta takavarikoitiin aineistoa esitutkinnan turvaamiseksi. Aineisto on toistaiseksi suljettu sinettipusseihin, eikä poliisi ole tarkastellut sitä.

Kotietsintä voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on suoritettu. Jos etsintävaltuutettu puolestaan vastustaa takavarikointia, tällainen aineisto sinetöidään ja tutkinnanjohtaja saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Eilisessä erityisessä kotietsinässä tutkinnanjohtaja oli myös itse läsnä ja määräsi takavarikoidun aineiston jo lähtökohtaisesti sinetöitäväksi, tiedotteessa kerrotaan.

Mitä lähdesuojalla tarkoitetaan?

Lähdesuoja ei tarkoita sitä, ettei poliisi voisi suorittaa esitutkintaa lakien mukaan ja valtuuksiensa puitteissa myös toimittaa kotietsinnän. Lähdesuoja ei myöskään tarkoita sitä, että tiedotusväline voisi siihen vedoten päästä esimerkiksi kunnianloukkaussyytteestä kuin koira veräjästä.

Lähdesuoja tarkoittaa ainoastaan sitä, että lehden toimittajan ei tiettyjen ehtojen täyttyessä tarvitse tuomioistuimessa todistajan roolissa paljastaa lähdettään. Todistaminen on pääsääntöisesti velvollisuus, josta ei voi kieltäytyä.

Emeritusprofessori Jukka Kemppinen kommentoi tänään blogillaan tätä Helsingin Sanomien tapausta.

Lähdesuoja on Kemppisen mukaan murrettavissa muun muassa silloin, jos kysymyksessä on maan turvallisuuden vaarantava rikos.

– Poliisin eilen tekemää kotietsintää on pidetty aivan poikkeuksellisena. Entä jos vuotaneet salaisuudet ovat aivan poikkeuksellisia, Kemppinen kysyy.

– Maanpetosrikosten rangaistusasteikko on korkea. Julkisen Sanan neuvoston entinen puheenjohtaja viittasi siihen, ettei salaisia tietoja ole käytetty. Rikoslaki kuitenkin kieltää myös sellaisten tietojen hankkimisen.

Jo vuonna 2009 Kemppinen kirjoitti blogillaan median taipumuksesta liioitella lähdesuojaa yli sen, mitä laki siitä sanoo.

Lähdesuoja ei koske tietoa, joka on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus, Kemppinen muistuttaa. Jos esimerkiksi verovalmistelija tai sosiaalityöntekijä on kertonut lehdelle yksityistä koskevan tiedon, lähde on paljastettava.

– Puhe lähdesuojasta virkamiesten sananvapauden turvana on epämääräistä. Salassa pidettävät asiat, esimerkiksi useimmat henkilöverotusta koskevat tiedot, ovat salaisia, eivätkä ne lehtiin vuotaneina siis kuulu lähdesuojan piiriin, Kemppinen kirjoittaa.

– Lehdet eivät halua korostaa tätä näkökohtaa. Jos siis poliisi vuotaa tietoja esitutkinnan aikana, lähdesuojaa ei ole, koska esitutkinnassa kerrottu on pidettävä salassa niin kauan kuin menettely kestää.

Päätoimittaja Kaius Niemi muiden toimittajien tavoin suhtautuu lähdesuojaan sananvapauden kaltaisena pyhänä arvona. Kemppisen suhde lähdesuojaan on raadollisempi.

– Lähdesuoja ei ole erikoisen ylevä oikeus. Ilmiantojärjestelmä on ollut kautta aikojen hirmuvallan vankka tuki.”Oikeutta” saada tietoja toisten asioista ei ole olemassa eikä sitä voi johtaa demokratiasta eikä perusoikeuksista.