EU-maiden valtiovarainministerit tapasivat maanantaina Brysselissä. Tapaamisessa valmisteltiin parin viikon päässä olevaa euroryhmän kokousta. Tapaamisen pääaihe oli euroalueen uudistukset. Niistä tärkein oli euromaiden oma budjetti. Euromaiden valtiovarainministereistä kootun euroryhmän tapaaminen oli poikkeuksellinen, koska siihen osallistuivat myös euron ulkopuolisten EU-maiden valtiovarainministerit. Heidät oli kutsuttu siitä syystä, että Ranskan presidentti Emmanuel Macronin visioima euroalueen oma budjetti tulisi osaksi koko EU:n rahoituskehystä.

Budjetin tärkeimmät ominaisuudet pimennossa

Budjeteilla on tavallisesti kolme tärkeää kohtaa: mikä on budjetin koko, miten se rahoitetaan ja mihin budjettivarat käytetään.

Budjetin koosta ei hiiskuttu sanallakaan. Vielä vaalikampanjansa aikana Macron halusi eurobudjetin koon olevan useita prosentteja euromaiden bruttokansantuotteesta. Kansainvälinen media arvioi budjetin koon olevan suurimmillaankin paljon Macronin toivetta pienempi – mikäli budjettiajatus edes toteutuu joulukuussa.

Budjetin rahoituksessa on pyöritelty kahta uutta verotusmahdollisuutta. Ranskan toiveena on ollut rahoittaa budjetti uudella varainsiirtoverolla. Veroa voitaisiin kantaa myös suurilta teknologiayhtiöiltä. Koska kumpikin vero on vasta ajatuksen tasolla, tulisi budjetti rahoittaa suoraan euromaiden omista veroista.

Saksan ja Ranskan ministerit lähentyivät toisiaan eurobudjetin käytössä. Ranskan alkuperäinen toive oli, että budjetti toimisi eräänlaisena tasauspuskurina. Saksan näkemyksen mukaan budjettivaroja tulisi käyttää investointeihin ja kompensoimaan kipeitä talousuudistuksia. Saksan kanta on tällä haavaa niskan päällä.

Budjetilla myös vastustusta

Macronin satojen miljardien eurojen eurobudjetista on jääty paristakin syystä. Ensinnäkin pohjoiset euromaat pelkäävät tämän johtavan pysyviin tulonsiirtoihin pohjoisesta etelään. Ehdotusta on vastusteltu Hollannissa, Suomessa, Itävallassa ja Baltian maissa.

Toiseksi investointibudjetti vaikuttaa joidenkin valtiovarainministerien mielestä tarpeettomalta. Euroopan investoinneista huolehtii jo nyt Euroopan investointipankki, sekä uudempi Juncker-rahasto.

Hollannin valtiovarainministeri Wopke Hoekstra kertoi suoraan, ettei eurobudjettihahmotelma vakuuta häntä. Myös Italian varapääministeri Matteo Salvini kertoi aiemmin, ettei esitetty hahmotelma ole hänen mieleensä. Budjettihanoja kun avattaisiin vain talouskuria vaaliville maille.

Euromaiden velkajärjestelyihin halutaan selkeyttä

Euroryhmä keskusteli eurobudjetin lisäksi myös velkajärjestelyjä helpottavasta yhteistoimintalausekkeen käytöstä euromaiden velkakirjoissa. Ajatus sai laajalti tukea.

Yhteistoimintalauseke tarkoittaa sitä, että jos vaadittava määrä velkakirjojen haltijoista kannattaa velkajärjestelyä, tulee se sitomaan oikeudellisesti kaikkia kyseisen velkaerän velkojia. Näin velkajärjestely nopeutuu ja se minimoi velkajärjestelyn haittavaikutuksia.

Yhteistoimintalausekkeen käytöstä ei haluta kuitenkaan tehdä automaattista. Kutakin velkajärjestelytarvetta arvioitaisiin erikseen Euroopan vakausmekanismi EVM:ssä. Velkajärjestelyjen mahdollisuus vaatisi kuitenkin muutosta EVM-sopimukseen.

Ennen velkajärjestelypäätöstä euroryhmässä keskustellaan muun muassa siitä, tulisiko yksittäisille pankeille määrätä jokin velkakirjakatto yksittäiselle euromaan joukkovelkakirjoille. Italia ei halua omistuskattoa. Italialaiset pankit ovat rahoittaneet merkittävästi Italiaa ostamalla runsaasti Italian joukkovelkakirjoja.

Henri Alakylä