Maailman velkavuori kasvanut vaarallisen korkealle tasolle, tulevien kriisien hoito vaikeutuu

Maailmantalouden velkaantuminen on kasvanut vaarallisen korkealle tasolle, velkaantuminen uhkaa kasvaa edelleen ja se vaikeuttaa huomattavasti tulevien kriisien hoitoa. Finanssi- ja rahapolitiikka ovat olleet ennätysmäisen kevyttä, kun talouksia on yritetty estää romahtamasta. VTT Heikki Koskenkylä nostaa keskusteluun brittiläisen taloushistorioitsijan Adam Toozen kirjan koronan aiheuttamasta talouskriisistä.

New Yorkin Columbian yliopiston professori Adam Tooze on kirjoittanut merkittävän kirjan koronan aiheuttamasta talouskriisistä ja sen seurauksista maailmantaloudelle. Kirjan nimi on Shutdown: How Covid Shook the World’s Economy. Teos julkaistiin syyskuun alussa. Se on herättänyt laajalti huomiota.

Toozen keskeiset johtopäätökset ovat, että maailmantalouden velkaantuminen on kasvanut vaarallisen korkealle tasolle, velkaantuminen uhkaa kasvaa edelleen ja se vaikeuttaa huomattavasti tulevien kriisien hoitoa. Finanssi- ja rahapolitiikka ovat olleet ennätysmäisen kevyttä, kun talouksia on yritetty estää romahtamasta. Maailmantaloudessa on eletty eräänlaista kokeellisen talouspolitiikan aikaa. Koronan vaikutuksia talouteen on onnistuttu lieventämään, mutta tämän politiikan seuraukset saattavat tuntua vielä pitkään. Niitä on myös vaikeata arvioida.

Kansainvälisen rahoituksen instituutti IIF arvioi maailman velkamäärän olevan tänä vuonna ennätyksellisen korkealla, lähes 300 biljoonan dollarin eli 300 000 miljardin tasolla. Tässä ovat mukana valtioiden, yritysten ja kotitalouksien velat. Velkojen suhde maailman bruttokansantuotteeseen on peräti 353 prosenttia. Julkisen velan osuus kokonaisvelasta on noin viidennes.

Valtioiden velka-asteet eli velan suhde bruttokansantuotteeseen ovat monissa maissa kasvaneet jo pitempään. Sama trendi koskee myös koko julkista sektoria. Kansainvälisen finanssikriisin aikana vuosina 2008-2010 velanotto kiihtyi selvästi ja samoin euroalueella eurokriisin aikaan. Korona kiihdytti velkaantumista laajalti maailmassa viime vuoden maaliskuusta lähtien.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve aloitti uuden aikakauden keskuspankkien toiminnassa finanssikriisin aikaan vuonna 2008. Se aloitti määrällisen elvyttämisen eli QE-politiikan (engl: quantitative easing). FED alkoi ostaa valtion pitkiä bondeja luomalla uutta rahaa. Ostot laajenivat vähitellen myös yritysten ja kiinteistöalan joukkovelkakirjoihin. Euroalueella EKP aloitti QE-politiikan eurokriisin aikana. Myös useat muut keskuspankit aloittivat QE-politiikan. Monet keskuspankit olivat ensin laskeneet ohjauskoron nollaan tai jopa negatiiviseksi. Koronlaskuilla ja QE-politiikalla varmistettiin markkinoiden ja pankkien likviditeetti sekä saatiin pitkät korot laskemaan nollatasolle tai jopa negatiivisiksi.

QE-politiikan ansiosta valtioiden velkojen korkokulut laskivat huomattavasti. Rikkaiden maiden keskuspankkien taseet ovat vuoden 2021 lopulla yhteensä peräti 28 biljoonaa dollaria. Noususta on noin 40 prosenttia syntynyt koronan aikana. Finanssikriisin alkaessa taseiden summa oli vain 7 biljoonaa dollaria.

Koronan aikana Yhdysvalloissa alettiin jakaa rahaa suoraan kansalle. EU:ssa otetaan käyttöön yhteiset velat elvytysrahaston muodossa. QE-politiikasta on vaikeata perääntyä, koska markkinoilla pelätään korkojen nousua. Seurauksena on ollut valtava moraalikadon kasvu. Tämä näkyy sijoittajien reaktioissa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Kiinassa kiinteistöalan suuri yritys Evergrande on konkurssin partaalla. Kiinassa arvioidaan olevan paljon ylivelkaantuneita yrityksiä ja merkittävän kiinteistökuplan. Kiinan länsimaita korkeampi talouden kasvuvauhti onkin perustunut pitkälti ylivelkaantumiseen.

Sijoittajat ovat luulleet riskien osin kadonneen halvan velan ja runsaan rahan aikana. Tämä on luonut moraalikatoa, jolloin riskejä aliarvioidaan. Valtiot velkaantuvat edelleen, koska odottavat keskuspankkien ostavan suuren osan niiden velkapapereista ja pitävät näin korot alhaalla. Monien talouksien kehitys on tullut liian riippuvaksi rahapolitiikasta. Rahapolitiikan normalisointi vaatisi talouskehityksen elpyessä korkojen nostoa. Myös inflaation kiihtyminen saattaa vaatia korkojen nostoa. Toisaalta jo puheetkin QE-politiikan vähentämisestä ja korkojen nostosta hermostuttavat markkinoita. EKP:lla saattaa olla suurimmat ongelmat koronnostolle ja QE:n vähentämiselle. EKP:n rahapolitiikkaa vaikeuttaa huomattavasti suuret erot euromaiden velka-asteessa.

Professori Tooze arvioi, että talouksien epätavanomaisista elvytystoimista saattaa tulla pysyviä, koska niiden avulla on saatu estettyä talouksien romahtaminen ja uuden finanssikriisin synty. Näin on käynyt keskuspankkien QE-politiikalle. Samoin tapahtunee myös valtioiden elvytystoimille ja EU:n yhteiselle velalle. Varsinkin Italian ja Ranskan taholta on ehdotettu EU:n yhteisestä velanotosta eli eurobondeista ja elvytysrahastosta pysyvää järjestelyä.

Toozen arvio voi olla oikeaan osuvaa. Maailmantalous on kuin kokeellisilla lääkkeillä hoidettu potilas. Akuutit oireet on saatu selätettyä. Toisaalta kukaan ei tiedä varmuudella, kuinka pitkään uudet lääkkeet tehoavat ja mikä on niiden pitkän ajan vaikutus. Varmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että tulevien kriisien hoito vaikeutuu. Mikäli velka-asteita ei nyt saada nousukauden aikana laskettua, tulevien kriisien hoito tulee vaikeutumaan olennaisesti. Velka-asteet kasvaisivat silloin jälleen uusille ennätystasoille. Markkinoiden ja sijoittajien luottamus raha- ja talouspolitiikan tehoon saattaisi romahtaa. Seurauksena voi olla kaikkien aikojen pahin talous- ja finanssikriisi.