Maailmankuulu parodiahahmo Titania McGrath kävi SuomiAreenalla puhumassa wokesta Onni Rostilan ja Jarkko Tontin kanssa

SuomiAreenassa puhuttiin perjantaina woke-ideologiasta. Pohjustuksen aiheesta esitti englantilainen kirjailija-toimittaja Andrew Doyle, joka on luonut maailmankuulun, tuimasti wokettavan hahmon Titania McGrathin. Doylen uudessa kirjassa käydään läpi kehitystä, kuinka Woke-aktivismi ja identiteettipolitiikka on varsin lyhyessä ajassa noussut uhkaamaan länsimaista liberaalia demokratiaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila ja kirjailija Jarkko Tontti näkevät wokessa paljon uskonnollisia piirteitä.

Kirjailija Andrew Doyle puolustaa tuoreessa kirjassaan The New Puritans – How the Religion of Social Justice Captured the Western World (”Uusi Puritanismi – Kuinka sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uskonto valtasi länsimaailman”). liberaaleja arvoja ja sosiaaliliberalistista maailmankuvaa woke-ajattelua vastaan.

Kotimaisessa tutkimuksessa wokea on luonnehdittu riita-ideologiaksi, jonka määrittämät ongelmat asettuvat tavallisten suomalaisten ymmärryksen ulottumattomiin.

Kuvitelkaapa, että teille olisi 10 vuotta sitten kerrottu, että vuonna 2023 kansanedustajat keskustelevat parlamentissa vitsien kriminalisoinnista.

Yhdysvaltojen yliopistokampuksilta muualle läntiseen maailmaan levinnyt woke on vallannut tilaa hämmästyttävän nopeasti. Doyle antoi tästä esimerkin ja kehotti muistelemaan, millaista elämämme oli vain 10-12 vuotta sitten.

-Kuvitelkaapa, että teille olisi 10 vuotta sitten kerrottu, että vuonna 2023 kansanedustajat keskustelevat parlamentissa vitsien kriminalisoinnista. Tai että sarjakuvia ja kirjoja hävitetään niiden sisältämien vääräoppisten ajatusten vuoksi. Tai että poliitikot alkavat panikoida kun heiltä kysytään, mikä on nainen. Tai että miessukupuolinen henkilö voidaan valita vuoden naiseksi.

-Kaikkea tätä kutsutaan woke-piireissä edistykselliseksi, mutta se ei ole sitä. Tosiasiassa woke tuottaa yhteiskuntaan ja kulttuuriin pelkkää taantumusta.

Ihmissuhteista tuli wokessa vallankäyttöä

Woke-ideologia onkin todellinen antiteesi vapausaatteelle. Woke pyrkii kontrolloimaan kieltä, käyttäytymistä ja ajattelua. Samalla woken ytimessä on syvään juurtunut usko moraaliseen ylemmyyteen.

Teoksessaan Doyle analysoi woken ”uudeksi puritanismiksi”. Kirjailija on havainnut woken ytimestä muutamia keskeisiä uskomuksia.

-Ensinnäkin wokeen kuuluu sensuuri. Edistyksellisenä itseään pitävä woke-väki katsoo, että sanat voivat vahingoittaa ja siksi sensuuri tai ”cancelointi” on välttämätöntä. Sitä voivat toteuttaa joko valtio, teknologiayhtiöt tai muut yhteisöt.

Wokeen kuuluu Doylen mukaan olennaisesti myös identiteettipolitiikka ja tapa hahmottaa ihmisten väliset suhteet vallankäyttönä.

-Woke-ideologian maailmankatsomuksessa ihmisiä ei enää nähdä yksilöinä, vaan oman viiteryhmänsä edustajina. Ryhmä voidaan määritellä esimerkiksi etnisen taustan, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisuuden perusteella. Lisäksi ihmisten oletetaan kuuluvan joko etuoikeutettujen sortajien tai alistettujen ryhmään.

Todelliseen tai kuviteltuun uhrin asemaan joutuminen, tai jopa hakeutuminen onkin woke-ideologiaan kiinteästi liittyvä vallankäytön muoto.

Doylen mukaan keskeistä wokessa on myös subjektiivisten kokemusten nostaminen objektiivisen todellisuuden yläpuolelle. Tänä päivänä woke-piireissä lähdetäänkin esimerkiksi uskomuksesta, jonka mukaan yksilön sukupuoli määräytyy henkilökohtaisen sukupuolikokemuksen mukaan.

Jopa kirjoja arvioidaan kirjoittajan seksuaalisuuden kautta

Doylen avauspuheenvuoron jälkeen woke-ideologiaa analysoivat juristitaustaiset perussuomalaisten kansanedustaja Onni Rostila ja kirjailija Jarkko Tontti.

Kirjallisuusmaailma oli varsin erilainen vielä 10 vuotta sitten.

Lakimiehen työstä jo yli 15 vuotta sitten vapaaksi kirjailijaksi siirtynyt Tontti julkaisi itse viime vuonna woke-teemaan liittyvän esseekokoelman nimeltään Tarkoituksista ja keinoista. Tontti kertoikin SuomiAreenassa, että tänä päivänä woke vaikuttaa vahvasti myös kirjallisuusmaailmassa.

Tontti kuvaa kehitystä hämmentäväksi. Hän viittasi kirjailijakollegansa Doylen havaintoon kuvatessaan itse, että kirjallisuusmaailma oli varsin erilainen vielä 10 vuotta sitten.

-Monet kirjailijakollegani ovat poliittisesti aktivoituneita juurikin tavalla, jota voidaan kutsua ”uudeksi puritanismiksi”. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kun nykyään puhutaan kirjallisuudesta tai arvostellaan kirjoja – tai muutakin taidetta – niin vähemmän enää ollaan kiinnostuneita teoksen sisällöstä ja siitä, onko teos onnistunut. Arviointi on siirtynyt tarkastelemaan sitä, onko teos moraalisesti puhdas ja onko se ”historian oikealla puolella”.

Myös identiteettipolitiikka vaikuttaa nykyään kirjallisuudessa. Tontin mukaan nykyään validia kirjallisuuspuhetta on jopa kirjailijan ihonvärin ja seksuaalisuuden arviointi.

-Yhä keskeisemmäksi on tullut se, mikä on kirjailijan seksuaalinen identiteetti tai minkälainen pigmentti ja etninen tausta kirjailijalla on. Nämä tekijät välillä jopa vaikuttavat siihen, nouseeko kirja arvostetuksi.

Onko woke pelkkää vasemmistoautoritarismia?

Wokea on myös kuvattu uskonnolliseksi liikkeeksi. Tontti esitti analogian kristinuskon perisynti-käsitteen kautta, jota voi verrata woke-ajatteluun liittyvään uskomukseen siitä, että kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti rasisteja.

Esimerkiksi woke-ilmiöstä voidaan myös nostaa vaikkapa Helsingin yliopiston taannoinen ulostulo, jonka mukaan lautapeliklassikko Afrikan tähti on rasistinen.

Rostila huomautti, että etenkin Yhdysvalloissa toukokuussa 2020 poliisioperaatiossa kuolleeseen George Floydiin on liitetty uskonnollista kuvastoa.

-Floyd on esitetty pyhimyksenä. Samoin levisi laajalle, aina kansainvälisiin jalkapallo-otteluihin saakka, polvistumisrituaali. Itselleni tulee mieleen, että vaikka yhteiskunta on voimakkaasti maallistunut, niin onko toisaalta kuitenkin niin, että monet ihmiset silti kaipaavat dogmaattista uskoa, mitä voi tunnustaa ja saarnata toisille.

Olennaisesti wokeen kuuluu pyrkimys yksilön käyttämän kielen ja mielen hallintaan Rostila nosti esille, miten vihamielisesti woke-ajattelu suhtautuu sananvapauteen ja erilaisten mielipiteiden vapauteen. Rostila pohti, että ilmiöstä voitaisiin kenties puhua myös vasemmistoautoritarismina.

Tontti jatkoi huomauttamalla nykyisin yleisesti käytössä olevan vihapuhe-määritelmän ongelmallisuudesta.

-Vihapuhe-käsitettä ei löydy Suomen laista. Yleisessä keskustelussa vihapuhe-sanaa käytetään lähinnä erimielisen keskustelijan vaientamiseen. Kun eri mieltä olevan puheenvuoro leimataan vihapuheeksi se voi tarkoittaa myös sitä, että keskustelijaa ei tarvitse ottaa vakavasti eikä hänelle tarvitse vastata.

Järjen käyttö yhä sallittua

Woke-ideologiaan voi tänä päivänä törmätä missä vain – jopa yllättäen – eikä kokemus useinkaan ole miellyttävä. Kohtaaminen woke-uskovaisen kanssa saattaa tuntua liki epätodelliselta kokemukselta. Näin kävi esimerkiksi tähtitieteilijä Esko Valtaojalle Ylen keskusteluohjelmassa. Valtaoja sai Ylellä kimppuunsa täysin yllättäen Yle-toimittaja Renaz Ebrahimin. Tv-lähetyksessä Ebrahimi ryhtyi tyylipuhtaaseen woke-tyyliin läksyttämään ”etuoikeutetun valkoisen patriarkaatin” edustajaksi kokemaansa Valtaojaa.

Miten woken voi tukahduttaa, tai edes taklata sitä, ja millä keinoilla se voisi onnistua? Miten pääsisimme pois identiteettipolitiikasta takaisin järkevämpään keskustelukulttuuriin? Tontti arvioi, että maalais- tai kaupunkilaisjärjen käyttö ja siitä muistuttaminen voi hyvinkin auttaa.

Tontin mukaan keskustelussa on aina mahdollista huomauttaa toiselle, mikäli asiassa tai väitteessä ei ole mitään järkeä.

-Voi muistuttaa, että me emme suinkaan ole kaikki rasisteja. Me emme ole syyllisiä vuosisatoja sitten tapahtuneeseen kolonialismiin. Yhteiskunnassa käytävät, jyrkätkin keskustelut eivät suinkaan aina ole vihapuhetta. Toisista ihmisistä voisi myös lähtökohtaisesti olettaa enemmän hyvää.

Katso Doylen Rostilan ja Tontin keskustelu täältä >