Maassa maan tavalla -ajattelu on ”äärioikeistolaisuutta” – ainakin, jos Diakonissalaitoksen ja Jari Taposen julkaisemiin materiaaleihin on uskominen

Euroopan unionin rahoittamien materiaalien mukaan jo pelkkä maassa maan tavalla -ajattelu rinnastuu ääriajatteluun ”rotunationalismin”, anarkismin ja antifasismin kanssa. Diakonissalaitoksen julkaisemassa ääriliikeoppaassa äärioikeistolaisten aatteiden joukkoon on luokiteltu jopa kulttuurinationalismi. Samantyyppistä matalan kynnyksen määritelmää äärioikeistolaisuudelle on kuuluttanut hiljattain myös Twitter-poliisi Jari Taponen.

Kulttuurinationalismin leimaaminen äärioikeistolaisuudeksi koettelee suhteellisuudentajun rajoja. Sanakirjamääritelmällä kulttuuri on olennainen osa nationalismin käsitettä. Lisäksi länsimaisissa liberaalidemokratioissa on jo pitkään ollut ihanteena maahanmuuttajien integroiminen vallitsevaan kulttuuriin. Kynnys äärioikeistoksi leimaamiseen osoittautuu huomattavasti matalammaksi kuin äärivasemmiston kohdalla.

Diakonissalaitoksen nettisivuilla on Euroopan unionin rahoittama opas erilaisesta väkivaltaisesta ääriajattelusta irtautumiseen. ”Exit-toiminnan” kerrotaan olevan ihmisille, jotka pohtivat suhdettaan väkivaltaiseen aatemaailmaan tai ääriliikkeeseen.

Materiaali on ajankohtaista ja suurimmilta osin asiallisesti kirjoitettua. Vuonna 2021 julkaistussa oppaassa on jäsennelty väkivaltaista uskonnolla tai poliittisella aatemaailmalla perusteltua ekstremismiä. Keskeisessä roolissa ovat niin islamilaiset, äärioikeistolaiset kuin äärivasemmistolaisetkin liikkeet.

Erikoiskummallista on kuitenkin se, että äärioikeistolaisuudeksi on luokiteltu myös kulttuurinen nationalismi. Tähän kategoriaan voi päätyä, mikäli ”..[m]ieltää kulttuurin keskeiseksi ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi ja tämän johdosta ihminen voi tulla kansalaiseksi omaksumalla valtakulttuurin”.

Saman voisi kääntää hyvin perinteiseksi ja harmittomaksi ”maassa maan tavalla” -ajatteluksi.

Äärioikeisto ja äärivasemmisto

Diakonissalaitoksen oppaan mukaan äärioikeistolainen aatemaailma voidaan jakaa kaiken kaikkiaan kolmeen pääasialliseen aatesuuntaan. Yllämainitun kulttuurisen nationalismin lisäksi äärioikeistolaisiin aatesuuntauksiin kuuluvat ”etnonationalismi” ja ”rotunationalismi”. Etnonationalismin mukaan eri etnisyyksien tulisi elää omissa kansallisvaltioissaan, ja pidemmälle menevä rotunationalismi vastustaa etnisyyksien sekoittumista.

Vastaaviksi äärivasemmistolaisiksi aatevirtauksiksi Diakonissalaitoksen opas luokittelee anarkismin ja antifasismin. Anarkismille tunnusomaista kerrotaan olevan valtahierarkioiden ja jopa valtion vastustaminen. Antifasismin kerrotaan vastustavan mm. patriarkaalisuutta, homofobiaa ja kapitalismia, jonka radikaalit rinnastavat fasismiin. Molempien suuntausten nähdään pitävän sisällään oma-aloitteiseen väkivaltaan tähtäävää toimintaa.

Kansallismielisyys äärioikeistolaista?

Siinä, missä Diakonissalaitos pitää esillä laajasti eri ääriliikkeiden kirjoa, Twitter-poliisi Jari Taponen nostaa ”äärioikeiston” tikun nokkaan ja niputtaa sen maltillisempaan kansallismielisyyteen. Hiljattain heinäkuun alussa hän jakoi saman luokituksen, jossa kulttuurinationalismi oli linkitetty radikaaliin liikehdintään:

”Suomessa ilmenee äärioikeiston koko kirjo maltillisesta populismista väkivaltaa kannattavaan — Suomessa oikeistoradikalismia on pyritty jo pitkään normalisoimaan tietyllä termistöllä eri somealustoilla”.

1) Nyt on puhuttu paljon äärioikeistosta. Suomessa ilmenee äärioikeiston koko kirjo maltillisesta populismista väkivaltaa kannattavaan (alla olevan jaottelun mukaisesti).

Suomessa oikeistoradikalismia on pyritty jo pitkään normalisoimaan tietyllä termistöllä eri somealustoilla pic.twitter.com/SDQFkH0VEi

— Jari Taponen (@JariTaponen) July 6, 2023

Jos kulttuurinationalismikin on äärioikeistolaisuutta, herää kysymys, onko kaikki nationalismi lähtökohtaisesti äärioikeistolaisuutta. Tavanomaisen ymmärryksen mukaan nationalismi eli kansallisuusaate korostaa ajatusta ihmiskunnan jakautumisesta omiin kansakuntiin. Kulttuurilla on tässä keskeinen rooli.

Mitä nationalismi tarkoittaa?

Suomalaisen sanakirjamääritelmän mukaan nationalismi voi olla oman kansan, kielen ja kulttuurin arvostamista, poliittista oman kansan vapauden ja omaleimaisuuden säilyttämistä, sekä jyrkempää ”kansalliskiihkoa”, uskoa oman kansan paremmuuteen.

Myös Stanfordin sanakirja määrittelee nationalismin kansallisen kulttuuri-identiteetin ja poliittisen itsenäisyyden puolustamiseksi. Nationalismin määritelmille on tyypillistä kansallisen kulttuurin ja poliittisen itsenäisyyden kietoutuminen toisiinsa.

Länsimaisilla liberaalidemokratioilla on tapana testata kansalaisuutta hakevia ulkomaalaisia kansalaisuuskokeilla, joissa korostuu kielen ja kulttuurin tuntemus. Maailman tunnetuin esimerkki lienee yhdysvaltalainen kansalaisuuskoe. Siihen kuuluu kysymyksiä mm. maan politiikasta ja kulttuurista.

Äärioikeistolaisuuden laveasta kattokäsitteestä saa vaikutelman, että kulttuurinationalismi olisi kategorisesti ääriajattelua

Suomessa maahanmuuttajien kotoutuminen ja integroiminen ovat yhteisiä valtiotason haasteita, joista kannetaan huolta eri puolilla poliittista kenttää. Tähän kuuluu ajatus maahanmuuttajien mukautumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Siinä, missä määrin integraatiolla tavoitellaan suomalaisen identiteetin omaksumista yksilön alkuperäisen kansallisen identiteetin kustannuksella, ei ole yksiselitteistä vastausta. Integraation tavoitteissa ilmenee kulttuurieroja länsimaiden välillä. Esimerkiksi Ranska on tunnettu nk. assimilaatiosta, jonka ihanteena on saada maahanmuuttajat omaksumaan uuden kohdemaan kulttuuri-identiteetti.

Diakonissalaitoksen ja Taposen peräänkuuluttamasta äärioikeistolaisuuden laveasta kattokäsitteestä saa vaikutelman, että kulttuurinationalismi (tai nationalismi) olisivat kategorisesti ääriajattelua. Tuolloin esimerkiksi kokonaisvaltaista maahanmuuttajien integroimista tavoitteleva Ranska leimautuisi äärioikeistolaiseksi valtioksi.

Kulttuurinationalismi on erottamaton osa sekä nationalismin määritelmää että länsimaisia maahanmuuttokäytäntöjä. Silti maltillisempi ja väkivallaton ”maassa maan tavalla” -ajattelu pyritään nyt näkemään rinnasteisena äärivasemmiston anarkismille ja antifasismille.

Tätä vasten on havaittavissa, että instituutiomaailmassa kynnys äärioikeistoksi leimaamiseen on huomattavasti matalampi kuin äärivasemmiston kohdalla. Kynnys on jo niin matalalla, että leimakirveen käyttäjille maltillinen kansallismielisyys näyttää käsitteelliseltä mahdottomuudelta.