KOLUMNI Julkisuudessa väitetään usein, että perussuomalaiset olisivat muuttuneet vuoden 2017 puoluekokouksen henkilövalintojen tai sen jälkeisten eduskuntaryhmää verottaneiden loikkausten myötä. Näin sanovat toki poliittiset vastustajat tarkoituksella, mutta joskus myös politiikan toimittajat tai muut ulkopuoliset tarkkailijat. Onko näille puheille todellisuudessa katetta?

Puolueen kyvyn ja halun puolustaa tavoitteitaan sekä äänestäjiensä tahtoa oli pakkokin muuttua. Äänestäjien pettymys entisen puoluejohdon harjoittamaan hallituspolitiikkaan tuli selvääkin selvemmin esille gallupien romahduksesta ja kuntavaalien 2017 tuloksesta. Johto piti vaihtaa, ryhti palauttaa ja aloittaa valtava urakka luottamuksen palauttamiseksi.

Tämä muutos näkyy erityisesti perussuomalaisten johtamiskulttuurissa ja sisäisessä ilmapiirissä. Pois on kuppikuntaisuus ja kyräily, tilalla on hyvä yhteishenki. Puheenjohtaja on enemmän korvana kuin suuna. Enää ei yksi mies yritäkään sanella muille, mitä mieltä saa olla. Enää ei eduskuntaryhmässä päädy mustalle listalle tai joudu erottamisuhan alle, kun on asiakysymyksissä eri mieltä johdon kanssa.

Puolueen ohjelmat ja tavoitteet taas eivät ole muuttuneet. Perussuomalaiset noudattavat ennen vuoden 2015 vaaleja julkaistuja ohjelmia talous-, sosiaali-, koulutus-, turvallisuus-, maaseutu-, maahanmuutto- ja kielipolitiikasta. Tavoite- ja ohjelmatyö menee omia raiteitaan, puolueen jäseniä ja käytännön tekijöitä kuullen. Olen itsekin mukana ohjelmien jatkosuunnittelussa eduskuntaryhmässä.

Perussuomalaiset ovat kansallista etua ja sisäistä solidaarisuutta ajava, tavallisen suomalaisen asiaa puolustava puolue. Maahanmuutto- ja EU-politiikan suhteen tarjoamme ainoan uskottavan vaihtoehdon, muiden puolueiden laulaessa keskenään samat laulut. Sen lisäksi perussuomalaisilla on tarjota vastauksia ja ratkaisuja kaikkiin muihinkin kansalaisia kiinnostaviin ja koskettaviin kysymyksiin.

Jani Mäkelä
kansanedustaja (ps.)