Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio vastaa kansanedustaja Leena Meren (ps.) tiedusteluun siitä, miksi turvapaikanhakijoiden hyväksymisaste on Suomessa selvästi suurempi kuin muualla Euroopassa.

Suomen Uutiset kirjoitti aiemmin siitä, että Eurostatin vuosien 2014-2015 tilastojen mukaan Suomessa afganistanilaisista turvapaikan saa keskimäärin 68 prosenttia, irakilaisista 85 prosenttia ja somalialaisista peräti 94 prosenttia. Luvut poikkeavat selvästi muun Euroopan hyväksymisprosenteista. Useat perussuomalaisten kansanedustajat ”lepsua”linjaa. Kansanedustaja Leena Meri painotti, ettei virastosta saa tehdä turvapaikkahakemusten hyväksymisautomaattia ja vaati maahanmuuttovirastoa avaamaan menettelynsä kansalaisille.

Meri sai vastauksensa tänään maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuoriolta. Virasto selittää tilannetta Euroopan maiden erilaisilla lupakategorioilla, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla ja sillä, että turvattomista maista tulevat kasautuvat usein sinne, missä on jo ennestään heidän sukulaisiaan tai tuttaviaan.

Kansanedustajan Meren kysymykset sekä maahanmuuttoviraston vastaus kokonaisuudessaan ohessa.

Leena Meri: Miksi Suomen turvapaikkahakemusten hyväksymisaste poikkeaa selvästi muusta Euroopasta?

Maahanmuuttovirasto vastaa: Kaiken kaikkiaan eurooppalaisissa päätöskäytännöissä on paljon vaihtelua. Maahanmuuttoviraston Eurostat-tilastojen pohjalta tekemän vertailun mukaan hyväksymisaste esimerkiksi irakilaisten kohdalla vaihteli parin viime vuoden aikana 20% – 100%. Lähes yhtä suurta oli vaihtelu myös afganistanilaisia ja somalialaisia koskevissa päätöksissä.

Vaikka EU-valtioilla on pitkälti yhteiseen EU-lainsäädäntöön perustuva kansallinen turvapaikkalainsäädäntö, eri mailla on erilaisia omia lupakategorioitaan, mikä vaikuttaa hakemusten hyväksymisasteeseen. Suomessa lainsäädäntöä ollaan tältä osin parhaillaan muuttamassa, kun eduskunta käsittelee esitystä ns. humanitaarisen suojelun kriteerien poistamiseksi ulkomaalaislaista. Jatkossa Suomen kansainvälisen suojelun kriteerit vastaavat EU-säännöksiä ja tämä muutos tulee selvästi näkymään myös turvapaikkapäätösten hyväksymisprosenteissa pian muutoksen voimaantulon jälkeen. On luonnollisesti muistettava, että EU:n turvapaikkalainsäädäntö ei sido esimerkiksi Pohjoismaista Tanskaa eikä Norjaa, joilla siksi on enemmän liikkumavaraa oman lainsäädäntönsä suhteen.

Yhteinen lainsäädäntö ei yksin takaa yhdenmukaista päätöskäytäntöä. Kansallisten valitustuomioistuinten linjaukset vaikuttavat suuresti eri maiden hyväksymisasteeseen. Suomessa Maahanmuuttoviraston Afganistania, Irakia ja Somaliaa koskeva päätöskäytäntö perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin, joissa merkittävä osa näiden maiden alueista on katsottu sellaisiksi, joista tuleville hakijoille on annettava toissijaista suojelua. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin selvittänyt näiden maiden turvallisuustilannetta ja tiukentanut selvitysten pohjalta päätöslinjauksiaan. Kun humanitaarista suojelua ei jatkossa enää anneta, uusien linjausten vaikutus näkyy hyväksymisprosenteissa. Hallinto-oikeudet tulevat luonnollisesti ajallaan ottamaan kannan myös näihin uusiin linjauksiin.

Useissa EU-maissa turvapaikkamenettelyssä ei tutkita muita kuin turvapaikan ja toissijaisen suojelun edellytykset. Suomessa sitä vastoin kansainvälisen suojelun hakemuksen yhteydessä tutkitaan myös kaikki ulkomaalaisluvun 4 luvun lupaperusteet. Yksi maakohtaisia eroja selittävä tekijä on myös hakijoiden profiili. Hakijat pyrkivät usein pääsemään sellaiseen maahan, jossa heillä jo on sukulaisia tai tuttavia, jolloin myös turvattomilta seuduilta tulevia hakijoita voi kasautua tiettyjen maiden turvapaikkajärjestelmän asiakkaiksi. Tämä näkyy Suomessa etenkin somalialaisten kohdalla: heistä aiempaa suurempi osa on kielitestien perusteella osoittautunut olevan kotoisin levottomilta alueilta Etelä- ja Keski-Somaliassa. Useimpia niistä somalialaisista, joille on viimeisen vuoden aikana myönnetty turvapaikka, uhkaa Somaliassa vaino Al Shabaabin taholta. Vastaavasti Suomeen on tullut melko vähän syyrialaisia hakijoita.

Maahanmuuttovirasto on tietoinen näistä eroista eurooppalaisissa hyväksymisprosenteissa. Virasto tarkastelee aktiivisesti omaa päätöskäytäntöön ja päivittää säännöllisesti keskeisimpiä lähtömaita koskevia linjauksiaan. Viime syksyn hakijaruuhkan vuoksi tätä tarkastelua on tehty ja tehdään kuluvan kevään aikana erityisen aktiivisesti. Suomen lainsäädännön asettamissa rajoissa virasto pyrkii omalla toiminnallaan tukemaan EU:n ja EASO:n (EU:n turvapaikka-asioiden tukivirasto) pyrkimystä päästä mahdollisimman yhdenmukaiseen päätöksentekoon kautta koko EU:n.

Miksi Suomen turvapaikkahakemusten hyväksymisaste poikkeaa selvästi Maahanmuuttoviraston julkisuudessa esittämistä omista ennakkoarvioista?

Kysymyksessänne todennäköisesti viitataan sisäministeriön antamaan ennakkoarvioon. Näitä arvioita on mahdollista laskea hyvin monin eri perustein, jolloin tuloksia on välillä vaikea vertailla. Ministeriön arvio perustui myönteisten päätösten osuuteen kaikista turvapaikkahakemuksiin tehdyistä ratkaisuista, joihin siis sisältyivät myös ns. Dublin-päätökset ja raukeamispäätökset, joita tehdään silloin, kun hakija katoaa tai peruuttaa hakemuksensa. Kun Maahanmuuttovirasto esimerkiksi teki vertailua hyväksymisasteesta eri Euroopan maissa, käytimme vertailtavuuden varmistamiseksi Eurostatin tilastoja, jolloin ratkaisuissa ovat kyllä mukana Dublin-päätökset, mutta eivät sen sijaan raukeamispäätökset. Eurostatin tilastoissakin vertailtavuutta heikentää se, että siinä myönteisiin päätöksiin lasketaan paitsi EU:n kansainvälisen suojelun kategoria, myös erilaiset kansalliset luvat, kuten Suomen humanitaarinen suojelu. Parhaan tuloksen todennäköisesti antaisikin yleensä ns. aineellisesti tutkittujen tapausten vertailu, jolloin sekä Dublin-tapaukset että raukeamiset jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle. Maahanmuuttovirasto aikookin kääntyä EASO:n puoleen paremman ja ajantasaisemman eurooppalaisen vertailutiedon saamiseksi.

Pyydän teitä myös antamaan lisätietoa turvapaikkahakemusten käsittelystä ja erityisesti päätöksenteon taustalla olevista perusteista.

Maahanmuuttovirasto on kehittänyt toimintaansa vastaamaan kasvanutta hakijamäärää. Uusi henkilöstö on nyt koulutettu ja tehtyjen päätösten määrä kasvaa koko ajan. Määrä tulee vielä selvästi nousemaan, kun uudet työntekijät ovat täydessä vauhdissa ja työtä vielä viime viikkoina hidastaneet tekniset ongelmat on saatu korjatuiksi. Toiminnan nopea skaalaaminen kokonaan uudelle tasolle on nimittäin haastanut myös tavarantoimittajat: esimerkiksi tarvittavien etätulkkauslaitteiden toimituksessa ja käyttöön ottamisessa on ollut teknisiä viiveitä.

Virastolle on asetettu tiukat määrälliset tavoitteet ja virasto aikoo ne myös saavuttaa. Samalla valvomme tarkasti päätöksenteon laatua. Turvapaikkapäätöksenteossa keskeisessä asemassa on hakijoiden vainokertomuksen uskottavuuden arviointi, koska he eivät useinkaan kykene kohtuudella esittämään kirjallista todistusaineistoa hakemuksensa tueksi. Uskottavuuden arvioinnissa on kaksi osaa: sen arviointi 1) voiko kertomus ylipäätään pitää paikkansa (ns. objektiivinen uskottavuus) ja 2) voiko kertomus pitää paikkansa juuri kyseisen hakijan kohdalla (ns. subjektiivinen uskottavuus). Viraston maatietopalvelun samoin kuin muiden EU:n maahanmuuttovirastojen ja EASO:n tuottama ajankohtainen ja kattava lähtömaatieto (country of origin information) on edellytys uskottavuuden riittävän tarkassa arvioinnissa. Keskeisimpiä lähtömaita koskevat päätöslinjaukset valmistellaan keskitetysti Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatietoyksikössä, ja niitä sovelletaan kaikissa viraston turvapaikkapäätöksiä tekevissä toimipisteissä. Turvapaikkayksikön esimiehet seuraavat sekä päätösten määrää että päätösten yhdenmukaisuutta.

Myös turvapaikkapäätöksenteon työprosesseja on kehitetty nopean päätöksenteon varmistamiseksi. Kaikki turvapaikkaprosessin vaiheet tarkastellaan vielä sisäministeriön johtamassa tehostamishankkeessa, jotta viimeisetkin prosessin viiveet saadaan pois. Suuri muutos prosessissa on ollut maaliskuussa toteutettu turvapaikkatutkinnan siirto poliisilta Maahanmuuttovirastolle. Etenkin selvissä tapauksissa – myönteisissä tai kielteisissä – pääsemme jatkossa yhdellä puhuttelulla aiemman kahden sijaan. Samalla on välttämätöntä varmistaa entistä tehokkaampi reaaliaikainen yhteistyö KRP:n, Suojelupoliisin, paikallispoliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa laittoman maahantulon, ihmiskaupan ja terrorismin torjumiseksi.

Vastaanottoverkoston laajennuttua kohonneen turvapaikanhakijamäärän johdosta Maahanmuuttovirasto on vastaavasti alueellisesti laajentanut turvapaikkayksikön toimintaa: uudet toimipisteet on avattu Rovaniemelle ja Vaasaan sekä Turun toimipisteen henkilökunta on kasvanut kolmesta yli kahdeksaankymmeneen.

Maahanmuuttovirastossa on panostettu tilannetietoisuuden lisäämiseen. Olemme varmistaneet sen, että kaikilla toiminnan osa-alueilla ja kaikilla organisaatiotasoilla tunnetaan entistä selvemmin vastuu virastolle uskottujen resurssien tehokkaasta käytöstä: ydintehtävien priorisointi ja niiden laadukas ja ripeä hoitaminen, tarttuminen jatkuvasti uusiin kehittämisideoihin ja tarkka kulukuri ovat tulleet vielä aiempaa selkeämmin osaksi viraston arkea.

Maahanmuuttovirasto jatkaa mielellään keskustelua näistä erittäin tärkeistä kysymyksistä ja kutsuu Perussuomalaisten eduskuntaryhmän edustajia vierailemaan virastossa vielä kevään aikana. Voimme esitellä turvapaikkapäätöksentekoamme tarkemmin ja pureutua syvemmälle näihin esittämiinne kysymyksiin.

Ylijohtaja Jaana Vuorio

SUOMEN UUTISET