Valtiovarainministeri Riikka Purran ja sisäministeri Mari Rantasen tänään Helsingin Sanomissa julkaistu kirjoitus on vastapuheenvuoro äskettäiseen Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen, jossa annetaan ymmärtää, että on ristiriitaista vähentää kunnille maksettavaa kotoutumistukea ja samaan aikaan vaatia, että burkat ja niqabit kielletään julkisilla paikoilla.
HS-kirjoituksen päätelmä on, että kotouttaminen – ja siihen vuosittain laitettavat sadat miljoonat – auttavat maahanmuuttajia oppimaan tapojamme ja oikeuskäsityksiämme.
– Ajatus on kaunis, mutta ovatko erityisesti humanitäärisin tai perheperustein kehitysmaista Suomeen muuttaneet todella kotoutuneet toimivaksi osaksi yhteiskuntaa, vaikka kotouttamistyöhön on satsattu lukemattomia miljardeja euroja viimeisen 35 vuoden aikana, ministerit kysyvät.
Monet indikaattorit osoittavat, että kotoutumista ei tapahdu
Jos maahanmuuttajien kotoutuminen olisi rahasta ja mitä moninaisimmista kursseista kiinni, niin he olisivat takuulla jo kotoutuneet, ministerit toteavat.
– Monet työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalitukien nauttimista koskettavat indikaattorit osoittavat, että kotoutuminen on ollut maahanmuuttajilla Suomessa keskimäärin heikkoa.
– Kaikista pidemmän maahanmuuton historian omaavista Länsi-Euroopan maista havaitsemme, että kotoutumisen ongelmat ovat monilla länsimaiden ulkopuolelta tulleilla maahanmuuttajayhteisöillä pysyviä ja ylisukupolvisia ilmiöitä – huolimatta siitä, paljonko veronmaksajien rahaa laitetaan kotouttamiseen. Työ ja kielitaito auttavat kotoutumaan, mutta kummankaan tarjoaminen ei itsessään ole valtion ydintehtävä. Ratkaisevaa on maahanmuuttajan oma halu sopeutua ja olla rakentava osa yhteiskuntaa.
Suomeen ei enää voi tulla kuin katettuun pöytään
Hallituksen strateginen linjaus on, että maahanmuuttaja on itse vastuussa kotoutumisestaan. Suomeen ei siten voi enää tulla kuin katettuun pöytään nauttimaan maamme kaikista antimista, vaan tulijalle on asettava myös vastuita.
– Jos maahanmuuttajat tarvitsevat raskaita erityistoimia Suomeen asettuessaan, on kysyttävä, tarvitseeko Suomi heitä sittenkään aivan näin paljon. Olemme maana ja kansantaloutena tilassa, jossa menokurin on oltava kova ja se koskee myös maahanmuuton kustannuksia, Purra ja Rantanen kirjoittavat.