Pääministeri Marin haluaa vielä ”selvittää”, miten hänen ilmaisiin aamiaisiinsa suhtaudutaan verotuksessa – verottajan mukaan asiassa ei ole epäselvyyttä

Valtioneuvoston kanslian mielestä valtion varoista maksetut noin 300 euron kuukausittaiset elintarvikekulut olisivat osa pääministeri Sanna Marinin asumiseen kuuluvia palveluja, vaikka linjaukselle ei löydy selvää tukea laista. Verohallinnon johtava asiantuntija Tero Määttä pitää erikoisena sitä, että työnantaja voisi maksaa ruokatarvikkeita verovapaasti, koska poikkeukset veronalaisuudesta koskevat vain laissa erikseen säädettyjä tilanteita.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) perheen aamupalatarjoiluista on tällä viikolla keskusteltu vilkkaasti. Iltalehti uutisoi tiistaina, että Marinin perheen yksityiskäyttöön hankitaan aamiaistarjoilutarpeisiin elintarvikkeita noin 300 eurolla. Valtioneuvoston kanslia (VNK) perustelee menettelyä sisäisellä ohjeistuksellaan vuodelta 2019, jonka mukaan pääministerille ja tämän kanssa samaan talouteen kuuluville kuuluu oikeus saada elintarvikkeita valtion varoista maksettuna, jolloin kulut laskutetaan pääministerille osoitetuista määrärahoista.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että edun tarjoamisella ei näyttäisi olevan selvää lakiperustaa. Valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista annetussa laissa, eli ministeripalkkiolaissa säädetään, että pääministerillä on käytössään valtion asunto, jonka kunnossapito, lämmitys ja valaistus sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista. Lisäksi laissa mainitaan valtioneuvoston jäsenelle tehtävien hoitamisesta aiheutuneiden ylimääräisten kustannusten korvaamisesta VNK:n päätöksellä.

Ruokatarvikkeista ministeripalkkiolaissa ei kuitenkaan mainita mitään, eikä myöskään lain valmisteluasiakirjoista löydy tukea elintarvikeostoille valtion, eli veronmaksajien varoista. Myös hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää suhtautuu epäilevästi VNK:n näkemykseen siitä, että ruokaostokset lakiin perustuen voitaisiin katsoa osaksi pääministerin asuntoetua.

VNK:n viestintäjohtaja: Lakia ei ole rikottu

Pääministeri Marin itse totesi tiistaina, että käytäntö aamiaistarvikkeiden ostosta olisi sama kuin aikaisemmillakin pääministereillä, ja että Marin itse ei olisi osallistunut päätöksiin elintarvikkeiden hankkimisesta.

Vuosina 1995-2003 Suomen pääministerinä toimineen Paavo Lipposen (sd) jälkeisistä pääministereistä useimmat ovat kuitenkin asuneet Kesärannassa vain joko satunnaisesti tai lyhyen aikaa. Esimerkiksi Alexander Stubb (kok) ei asunut Kesärannassa. Marinia edeltänyt pääministeri Antti Rinne (sd) puolestaan eilen ilmoitti, että hän ei ole lainkaan hyödyntänyt etua aamiaistarvikkeiden ostosta. Myös Lipposen puoliso Päivi kiiruhti kertomaan, että pääministeriperhe osti ruokansa itse.

VNK:n viestintäjohtaja Päivi Anttikoski kommentoi eilen tapausta Twitterissä vedoten VNK:n sisäiseen ohjeistukseen.

– VNK:n ohjeen mukaan virka-asuntoon siellä asuessa tai yöpyessä liittyvät kohtuulliset ravitsemiskulut kuten aamiaistarvikkeet korvataan, eikä kyse ole mistään lainrikkomisesta. Tulkintaa kannattaa harrastaa faktojen pohjalta, Anttikoski kirjoittaa.

Viestintäpomolle huomautetaan, että VNK:n ohjeen lakiperusta on epäselvä.

– Missäs tällainen ohje on? Laissahan ei tuollaista ole, yliopistonlehtori Matti Muukkonen vastaa Anttikoskelle.

Ravitsemiskuluista ei löydy mainintaa myöskään Valtioneuvoston 2019 julkaisemasta ministerin käsikirjasta. Käsikirjassa on nostettu esille tuloverolain (TVL) säännös, jonka mukaan pääministerin valtion talossa olevan asunnon kunnossapito, lämmitys ja valaistus sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista. TVL erikseen säätää, että pääministerin asuntoetu ei ole veronalaista tuloa.

Kaikki tulot ovat veronalaisia, ellei laissa säädetä toisin

Pääministerin ravitsemiskulujen verokohtelu liittyy olennaisesti asiaan. Suomalaisessa verotuksessa omaksutun laajan tulokäsitteen mukaan lähtökohtaisesti kaikki tulot ovat veronalaisia, ellei niitä ole nimenomaisesti säädetty verovapaiksi. TVL:ssa periaatteeseen viitataan säännöksellä, jonka mukaan veronalaista tuloa ovat rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

Verohallinto ottikin keskiviikkona tapaukseen kantaa Twitterissä todeten verotuksellisen perusperiaatteen, jonka mukaan asuntoetu ei sisällä ruokailuja. Työnantaja voi tarjota erilaisia luontoisetuja, mutta ne ovat verotettavaa tuloa. Verohallinnon näkemys pääministerin yksityiskäyttöön tarkoitetuista elintarvikkeista poikkeaa siis VNK:n ohjeistuksesta.

Verohallinnon johtava veroasiantuntija Tero Määttä toteaa, että verottajan linjaus perustuu TVL:n säännökseen, jossa säädetään pääministerin verovapaasta asumisesta sekä siihen liittyvistä palveluista.

– Lain esitöissäkin puhutaan nimenomaan asumiseen ja asunnon kunnossapitoon kiinteästi liittyvistä palveluista, eikä siellä mainita ravintoetua.

Verottajalta voi pyytää ennakkoratkaisua

Pääministerin asunnon ja siihen liittyvien palvelujen verovapaus on erikseen säädetty poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan kaikki tulot kuuluvat verotuksen piiriin. Määttä huomauttaa, että poikkeussäännöksiä tulkitaan suppeasti.

– Perusperiaate siis on, että poikkeukset veronalaisuudesta koskevat vain laissa erikseen säädettyjä poikkeustilanteita. Tuntuisi erikoiselta, että työnantaja voisi maksaa ruokatarvikkeita verovapaasti, koska sellaisia säännöksiä verolainsäädännössä ei ole. Määttä sanoo.

Hän ei ole tutustunut yksityiskohtaisesti VNK:n ohjeistukseen. Määttä kuitenkin toteaa, että tyypillisesti työnantajatahoilla voi olla hyvin erityyppisiä ohjeita.

– Työnantajat voivat tehdä monenlaisia tulkintoja. Eri asia sitten, ovatko tulkinnat verotuksellisesti oikeita. Jos ei voida näyttää lakipykälää, joka selvästi osoittaa jonkin tulon verovapaaksi, asia ei yleensä selviä muuten kuin hakemalla ennakkoratkaisun Verohallinnolta. Sillä saa ratkaisun, miten tuloon tulisi suhtautua verotuksessa. Se on suositeltava tapa toimia, jos tilanteeseen liittyy epäselvyyttä.

Ennakkoratkaisun pyytämisen lisäksi Verohallintoa voi lähestyä myös vapaamuotoisemmin.

– Meihin voi olla yhteydessä ja kysyä. Voihan joskus olla myös niin, että vaikka verotuksellinen asia olisi kysyjälle itselleen epäselvä, meillä saattaa olla vakiintunutta verotus- ja tulkintakäytäntöä, jonka mukaan mennään, jolloin ennakkoratkaisuakaan ei aina tarvitse hakea.

Veronalainen tulo on ilmoitettava verottajalle

Määttä muistuttaa, että yleisen verotuksellisen periaatteen mukaan työnantaja voi verovapaasti korvata työntekijälle kustannuksia, jotka liittyvät työmatkoihin.

– Työmatkan aikana saattaa tulla ylimääräisiä, työmatkaan liittyviä lisääntyneitä kuluja. Jos työnantaja ei kuitenkaan tällaisia kuluja korvaa, työntekijä voi itse omassa verotuksessaan hakea vähennyksiä kuluista.

Määttä toteaa, että veronalaisesta tulosta on tehtävä ilmoitus verohallinnolle.

– Lähtökohtaisesti ilmoitusvelvollisuus on ensisijaisesti suorituksen maksajalla. Jos tieto ei kuitenkaan kulje sitä kautta, viimekätinen velvollisuus on verovelvollisella itsellään ilmoittaa veroilmoituksessa veronalaiset tulot. Veronalaisen edun määrä on aina edun käypä arvo, ellei edun arvostamisesta ole erikseen säädetty laissa.

Pääministeri Marin ilmoittikin eilen haluavansa selvittää, miten ateriaetuun suhtaudutaan verotuksessa. Marin totesi samalla, ettei hän ole vielä ehtinyt toimittaa verohallintoon veroilmoitusta viime vuodelta.

– Nyt haluan saada varmuuden siitä, miten pääministerin ateriaetuun suhtaudutaan verotuksessa. Täytän veroilmoituksen, kun tämä selviää. Toivottavasti asiaan saadaan selvyys nopeasti, Marin kertoi Ilta-Sanomille.