Vain viikko tämänvuotisen Helsinki Pride -tapahtuman päättymisen jälkeen julkisuuteen nousivat lausunnot Pride-yhteisön huolestuttavista työolosuhteista. Yhteisön sisällä vallankäytön sanotaan olevan läpinäkymätöntä ja pelolla johdettua.
Ylen artikkelissa kuvataan, miten Helsinki Priden yhteisössä johtaminen on autoritaarista ja työilmapiiri tulehtunut. Kolme entistä työntekijää kertoo sairastuneensa työperäisesti. Ylen haastattelemat työntekijät kuvaavat toiminnanjohtaja Annu Kemppaista itsevaltiaaksi, jonka päätökset pohjautuvat henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja tunteisiin.
Pride-liike julistaa: ”Haluamme, että jokainen tulee nähdyksi ja kohdatuksi itsenään, vapaana pelosta ja syrjinnästä. Siksi emme tingi ihmisoikeuksista. Jokaisen tulee olla yhteiskunnan ja lainsäädännön edessä tasavertainen”. Työntekijöiden mukaan nämä järjestön rummuttamat arvot eivät kuitenkaan toteudu sen omassa toiminnassa.
Vuonna 2025 Pridea määrittävät työpahoinvointiongelmat, sisäiset ristiriidat sekä myös politisoituminen. Helsinki Pride on esimerkiksi asettanut tiukkoja ehtoja yhteistyökumppaneille, kuten vaatimalla sitoutumista eheyttämistoimintaa kieltäviin lakeihin. Tämä on johtanut siihen, että eduskuntapuolueita suljettiin pois Pridesta jo viime vuonna, koska osa kansanedustajista oli äänestänyt translakia vastaan.
Tänä vuonna Pride-marssille osallistui myös Palestiinan lippuja heiluttanut blokki, mikä osaltaan vahvistaa mielikuvaa politisoitumisesta.
Myös monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat kokeneet, että Pride on muuttunut poliittiseksi eikä se enää edusta kaikkia yhteisön jäseniä.
Priden sisäiset kahnaukset ja kasvava tyytymättömyys yhteisön toimintaan herättää pohtimaan, onko Pride-juhlinnan aikakausi jo saapunut päätökseensä. Ilmiö ei olisi uusi, sillä kaikissa järjestöissä voi syntyä hierarkioita, joissa valta keskittyy harvoille. Näin tapahtuu myös organisaatioissa, jotka julistavat yleviä arvoja saadakseen yhteiskunnallista hyväksyntää. Toisinaan julkilausutut arvot kuitenkin pikemminkin vain pönkittävät brändiä, kuin kertovat arvojen toteutumisesta käytännössä.
Ylen artikkelin kuvaama autoritaarinen johtaminen ja erimielisten savustaminen ulos voivat viitata siihen, että järjestön sisällä on muodostunut hierarkkinen, dogmaattinen kulttuuri, jossa tiettyjä näkemyksiä pidetään ainoina oikeina. Tämä on johtanut siihen, että Pride ei ilmeisesti enää käytännössä edistä moninaisuutta, vaikka mainospuheissa puhutaan toista.
Myös raha aina ratkaisee. Pride on ollut jo kauan huomiotalouden osa. Kasvaessaan Pride on kohdannut paineita rahoittajilta ja yhteistyökumppaneilta mikä on vähitellen johtanut tinkimiseen omista julistuksellisista arvoista.