Poliisi epäilee kaljun ja tummaihoisen miehen paljastelleen itseään lapsille Espoossa ja etsii uhreja – hallitus haluaa keventää lapsiuhrien kuormitusta tutkinnassa

Länsi-Uudenmaan poliisi tutkii useita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikosepäilyjä Espoossa.

Poliisin mukaan miehen epäillään hakeutuneen lasten ja nuorten läheisyyteen kauppakeskuksissa ja kirjastotiloissa. Miehen epäillään paljastaneen sukuelimensä housuistaan ja kosketelleen sitä lasten edessä.

Epäilty mies on poliisin tuntomerkkien mukaan tummaihoinen ja kalju, ja hänellä on musta parta.

Poliisin tietoon tulleiden tapahtumien aikaan miehellä on ollut yllään vaaleansininen paita tai vaalea löysähkö neule sekä lyhyt vihertävä kevyttoppatakki.

Mies vangittiin syyskuussa.

Poliisin syyskuussa esittämän yhteydenottopyynnön jälkeen useita mahdollisia uhreja ilmoittautui poliisille, ja heitä on kuulusteltu lokakuun aikana.

Poliisi etsii kauppakeskus Sellossa olleita lapsia

Poliisi pyrkii edelleen selvittämään kolmen tai neljän alakouluikäiseksi arvioidun tytön ja pojan henkilöllisyyden.

Lapset olivat Espoon kauppakeskus Sellossa sijaitsevan Prisman leluosaston yhteydessä 23. syyskuuta noin kello 16.30–16.40.

Poliisin tietojen mukaan paikalle oli tullut myös nainen, joka vaikutti olevan ainakin joidenkin lasten seurassa.

Poliisi pyytää asiasta tietäviä ottamaan yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.lansi-uusimaa@poliisi.fi tai soittamaan vihjepuhelimeen 0295 438 488.

Rikosilmoituksen voi tehdä myös poliisin verkkoasioinnissa tai millä tahansa poliisiasemalla.

Hallitus vahvistaa seksuaalirikosten lapsiuhrien asemaa

Hallitus on esittänyt uutta lakia, jonka tavoitteena on vahvistaa lapsiystävällisiä toimintatapoja rikostutkinnassa sekä parantaa väkivalta- ja seksuaalirikosten lapsiuhrien saamaa tukea.

Uudistuksella vakiinnutettaisiin niin sanottu Barnahus-toimintamalli, jossa poliisi, terveydenhuollon ammattilaiset ja muut viranomaiset tekevät yhteistyötä lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen selvittämisessä.

Lain myötä lasten ja nuorten oikeuspsykologian ja -psykiatrian yksiköiden tehtäviä vahvistettaisiin. Yksiköt voisivat poliisin tai syyttäjän pyynnöstä laatia lapsen tilanteesta yhteenvetoja, jotka tukisivat esimerkiksi rikostutkinnan kiireellisyyden ja lapsen tarvitsemien tukitoimien arviointia.

Uudistuksen tavoitteena on myös vähentää lapselle rikosprosessista aiheutuvaa kuormitusta ja varmistaa, että lapsi ja hänen huoltajansa saavat tarvittavaa psykososiaalista tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lapsen etu ja rikostutkinnan tarpeet kohtaavat uudistuksessa

Poliisina ja tutkinnanjohtajana työskennellyt perussuomalaisten kansanedustaja Mira Nieminen pitää lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia erityisen vakavina niiden uhrille aiheuttamien pitkäaikaisten seurausten vuoksi.

– Pidän äärettömän hyvänä, että viemme eteenpäin tätä tärkeää uudistusta, jossa sekä rikostutkinnan näkökulma että lapsen etu kohtaavat. Tutkinnanjohtajan näkökulmasta katson, että valtakunnallisesti lailla säädetty yhteinen toimintamalli on merkittävä askel eteenpäin lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyssä. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat vakavia ja usein erityisen sensitiivisiä rikoksia. Tutkinnat ovat usein vaikeita sekä aikaa vieviä, ja samalla niissä on kyettävä turvaamaan sekä laadukas esitutkinta että lapsiuhrin hyvinvointi, Nieminen sanoo ja jatkaa:

– Hallituksen lakiesityksen pohjana on Barnahus-toimintamalli. Sen juuret ovat Islannissa, jossa malli koettiin toimivaksi. Sen keskeinen ajatus on tuoda lapsen ympärille tarvittavat viranomaiset ja asiantuntijat siten, ettei lapsi joudu itse kulkemaan palvelusta tai viranomaisesta toiseen. Barnahus-mallissa lapsen etu asetetaan aidosti keskiöön ja samalla varmistetaan, että tutkinta, hoito, tuki ja suojelutoimet muodostavat yhtenäisen toimivan kokonaisuuden.

Lapsen ei tarvitse kertoa kokemuksistaan toistuvasti

Niemisen mukaan valtakunnallinen, lailla säädetty toimintamalli vahvistaa viranomaisten yhteistyötä ja luo koko maahan yhdenvertaiset käytännöt riippumatta siitä, missä lapsi asuu.

– Olen päässyt itse seuraamaan tämän toimintamallin jalkautumista poliisista käsin, ja mielestäni malli on hyvin kannatettava. Tutkinnanjohtajan näkökulmasta tämä vähentää olennaisesti lapsen kuormitusta, tukee laadukkaampaa näytönhankintaa ja auttaa varmistamaan, että lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen perinteisempiin tutkintamuotoihin verrattuna.

Nieminen korostaa, että tutkinnan näkökulmasta toimintamallin keskeinen vahvuus on lapsen turvallinen kohtaaminen ja hänen tilanteensa kokonaisvaltainen huomioiminen.

– Kun poliisi, terveydenhuolto, sosiaaliviranomaiset ja muut asiantuntijat toimivat saman toimintamallin piirissä, tarvittavat selvitykset voidaan toteuttaa tehokkaammin ja lapselle aiheutuvaa kuormitusta vähentäen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsen ei tarvitse kertoa kokemuksistaan useaan kertaan eri viranomaisille ja palata vaikeisiin asioihin aina uudestaan, vaan tieto voidaan kerätä ja hyödyntää suunnitelmallisesti. Tämä on inhimillisyyden kannalta merkittävää, hän sanoo ja lisää:

– Mallista on hyötyä myös rikostutkinnan sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta. Tutkinta etenee luotettavammin, sujuvammin ja nopeammin, mikä lisää oikeusturvaa, mutta edistää myös lapsen toipumista, mikä on äärettömän tärkeää. Oikea-aikaisella tuella voidaan vähentää rikoksen aiheuttamia pitkäaikaisia haittoja. Moniviranomaismallin merkittävin etu on myös se, että apu ja tuki ovat aiempaa paremmin saavutettavissa paitsi uhrille myös hänen läheisilleen.

Nieminen muistuttaa kuitenkin, ettei hyväkään toimintamalli yksin ratkaise ongelmia, vaan sen toteuttaminen edellyttää riittävää rahoitusta ja resursseja.

– Jotta tavoitteet toteutuvat käytännössä, on huolehdittava riittävästä valtion rahoituksesta ja asianmukaisista resursseista. Sensitiivisten lasten seksuaalirikosten käsittely vaatii osaavia ammattilaisia, toimivia palveluita sekä ennen kaikkea riittävästi aikaa kohdata lapsi ja hänen läheisensä rauhassa, hän päättää.