Linjaus antaa jokaiselle gazalaiselle mahdollisuus turvapaikkaan on järjetön, mutta turvapaikkajärjestelmään liittyvät ongelmat ovat paljon tätä laajempia. Ranskalaisen L’Observatoire de l’immigration et de la démographie -ajatuspajan hiljattain julkaiseman arvion mukaan maailmassa on noin 580 miljoonaa ihmistä, joilla on Geneven pakolaissopimuksen perusteella oikeus saada Ranskasta turvapaikka. Kehitysmaissa on siis enemmän ihmisiä kuin Euroopan unionin alueella on asukkaita, joilla olisi oikeus turvapaikkaan ja muuttaa asumaan Eurooppaan, jos he tulisivat tänne esittämään hakemuksensa.
Iso osa turvapaikkaväylää käyttävistä ihmisistä on tämän lisäksi pelkästään elintasosiirtolaisia, mutta vaikka katsottaisiin ainoastaan edellä mainittuja tavalla tai toisella vainottuja ihmisiä, niin tulijoita Eurooppaan riittäisi silti käytännössä loputon määrä. Toki on muistettava, että Eurooppaan kehitysmaista saapuvat kriteerit täyttävät turvapaikanhakijatkin ovat myös elintasosiirtolaisia, sillä he ovat usein matkanneet lukuisten turvallisten maiden halki Eurooppaan nimenomaan paremman elintason perässä.
Nykyisen turvapaikkajärjestelmän ongelmat eivät ratkea viilailemalla mallia paremmaksi ”tiukentamalla kriteerejä” tai vähentämällä turvapaikkakeskuksissa asuvien ”viikkorahoja”, sillä aikanaan ihmisten suojelemiseen tarkoitetusta järjestelmästä on tullut hallitsemattoman elintasosiirtolaisuuden väylä, joka luo kohdemaihin turvattomuutta ja samanlaisia etnisiä ja uskonnollisia ongelmia, joista monet kehitysmaat nimenomaan kärsivät.
Ainoa toimiva järjestelmätason uudistus olisi se, että turvapaikan tarjoamisessa siirryttäisiin siihen, että jokainen maanosa / kulttuuripiiri hoitaisi oman alueensa pakolaiset, jolloin päästäisiin takaisin pakolaisjärjestelmän alkuperäiseen tarkoitukseen. Elintasosiirtolaisuuden elementti poistuisi näin pitkälti, muuttajien määrät vähenisivät, maahanmuuton sosiaaliset ongelmat pienenisivät, integraatio mahdollistuisi ja paluumuutto helpottuisi.
Käytännön toimina voitaisiin sopimusteknisesti seurata Turkin esimerkkiä ja linjata, että Geneven pakolaissopimus koskee tästä lähtien vain Euroopasta tulevia pakolaisia, kuten sopimus mahdollistaa maantieteellisen rajaamisen – sekä tarvittaessa irtisanoutumisen sopimuksesta – pelkällä ilmoituksella YK:n pääsihteerille.
Sellaisten turvapaikanhakijoiden osalta, jotka tästä huolimatta pyrkivät maahan Euroopan ulkopuolelta, ongelman ratkaisisi perussuomalaisten ajama niin sanottu ”Ruanda-malli”, jossa tulijat siirretään Euroopan ulkopuoliseen sopimusmaahan, josta he voivat hakea turvapaikkaa, mutta jonka elintaso on riittävän matala, jotta elintasosiirtolaisia ei houkuta jäädä maahan, jolloin tulijavirta tyrehtyisi siihen.
Mikäli eurooppalaiset valtiot kokevat, että heillä on mahdollisuus auttaa kauempana olevia pakolaisia, niin tämäkin olisi tehokkainta tehdä tukemalla kehitysmaiden pakolaisleirejä. Tuolloin apu menee taatusti apua tarvitseville ja auttaa tehokkaasti isoa joukkoa ihmisiä mahdollistamalla paremmat asumisolot ja ravinnon, koulukirjoja lapsille ja lääkkeitä vanhuksille – yhden Suomeen otetun pakolaisen hinnalla autettaisiin siis isoa joukkoa paikan päällä.
Euroopan ulkopuolelta tulevan turvapaikkamaahanmuuton lopettaminen olisi elintärkeää eurooppalaisille yhteiskunnille ja mahdollistaisi myös tehokkaan auttamisen paikan päällä. Tämän tiellä ovat kuitenkin maahanmuutosta hyötyvät tahot, joista Mikkelin kaupunki on noussut ajankohtaiseksi malliesimerkiksi.
Maahanmuutto maksaa suomalaiselle veronmaksajalle kalliisti, mutta Mikkelin tapauksessa yksittäinen kaupunki on valmis vaikka heittämään suomalaiset vuokralaiset ulos kaupungin asunnoista, jos sillä saadaan säilytettyä kaupungissa pakolaisten vastaanottokeskus, jonka avulla alueelle saadaan pumpattua verovaroja erilaisten avustusten ja turvapaikanhakijoiden kuluttamien tukirahojen muodossa.
Maahanmuuttoviraston ja Mikkelin kaupungin toiminta kiteyttävät hyvin sen, miksi turvapaikkajärjestelmää ei ole saatu vielä uudistettua: ”ihmisoikeuksien” kaapuun puettu punavihreä ideologia ei anna arvoa suomalaisten oikeuksille, ja maahanmuuton kautta verovaroja omaan taskuun niistävä osaoptimointi on vienyt voiton suomalaisen yhteiskunnan kokonaisedun ajattelemiselta niin isoissa firmoissa kuin pienissä kaupungeissa.
Jos terve järki ja suomalaista yhteiskuntaa kokonaisuudessaan puolustava ajattelu saataisiin taas valtavirtaan, niin turvapaikkamaahanmuuton lopettaminen olisi vain järjestelykysymys.
Eikö olisi aika laittaa suomalaisten etu ensin?
