KOLUMNI Euroopan parlamentin helmikuun täysistunnossa Strasbourgissa keskusteltiin EU-maiden kansalaisten kasvavasta sosioekonomisesta eriarvoisuudesta. Tällä eriarvoistumisella viitataan erityisesti kasvaviin tulo- ja varallisuuseroihin sekä koulutuseroihin.
Eriarvoistumiskehitys alkoi jo 1980-luvulla ja jatkuu yhä. Talouskasvun hedelmät eivät siis ole jakautuneet kansalaisten kesken tasaisesti, sillä muutos huonompaan suuntaan on tapahtunut taloudellisen noususuhdanteen aikana.
On paljon näyttöä siitä, että maissa, joissa on suurempi sosioekonominen kuilu, on enemmän sosiaalisia ongelmia kuin tasaisempien tuloerojen maissa. Näihin ongelmiin kuuluu mm. köyhyyttä, rikollisuuden kasvua, alhaista talouskasvua, huonoa menestystä koulutusvertailuissa ja kansalaisten laskevaa osallistumista poliittiseen prosessiin.
Omassa puheenvuorossani toin esiin, kuinka eriarvoistumiskehitys alkaa pahimmillaan jo lapsuudessa. Vähäosaisten vanhempien lapset ovat yhä useammin itse vähäosaisia, ilman mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun. On ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunta tukee lapsiperheitä tarjoamalla toimivan neuvolajärjestelmän, tasokkaan julkisen päivähoidon ja koululaitoksen, joiden avulla taataan kaikille lapsille samanlaiset lähtökohdat menestymiseen perheen taustasta huolimatta.
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämisen tulee olla jatkuvana tavoitteenamme. Myös talouskasvu on kestävämmällä pohjalla, kun kaikki pidetään mukana.
Pirkko Ruohonen-Lerner
Euroopan parlamentin jäsen, PS/ECR
