Euroopan komission ehdotuksiin unionin kehittämiseksi on sisäänrakennettu talouspoliittisen vallan siirtäminen kansallisilta parlamenteilta EU:n toimielimille. Komissio esittää EU:n talousministerin pestin perustamista ja tälle alistettavan budjetin ja budjettivallan kasvattamista. Saksa ja Ranska painavat EU:n uudistuksissa kaasua, mutta Suomi painaa jarrua Hollannin johtamassa kakkosketjussa. Suomi EU:n sisäpiirissä on entistä selvemmin aprillipilaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri Taloussanomissa.

Suomen päättäjät ovat uskotellet Suomen kuuluvan EU:n vaikutusvaltaisimpaan sisäpiiriin, kun olemme mukana kaikissa ytimissä. Hurrin mukaan tätä tulkintaa on pidetty yllä Saksan EU-linjaa peesaamalla.

– Saksa on alusta asti ollut yksi niistä maista, jotka määräävät tahdin Euroopan unionin EU:n ja euromaiden talous- ja rahaliiton yhteisissä hankkeissa. Siksi Saksan kanssa samaa mieltä olemalla on Suomessakin tuntunut kuin olisi itsekin vallan keskiössä.

Hurrin mukaan Saksan kannalla oli helppo olla niin kauan kuin Saksan eurolinja kiteytyi talouskurin vaatimukseen ja yhteisvastuun torjumiseen. Niihin Suomenkin hallitukset ovat pitkän aikaa uskoneet.

EU-kriitikoille on tähän asti voitu sanoa, että Suomen ei kannata erota rahaliitosta, koska se ei ole kehittymässä yhteisvastuun suuntaan.

Saksa hylkäsi talouskurin vaatimuksen

Saksa ei kuitenkaan ole entisellään, Hurri toteaa.

– Se on toki edelleen EU:n ja samalla euroalueen suurin talousmahti ja keskeisen tärkeä poliittinen voimanpesä. Mutta sen EU- ja eurolinjaukset eivät ole entisellään.

Saksa näyttää Hurrin mukaan siirtyneen kohti Ranskan edustamaa EU- ja eurolinjaa, joka on verrattomasti ”pehmeämpi” kuin se perisaksalainen talouskurilinja, johon Suomi on yhä ankkuroitunut.

– Nyt Suomi näyttää vaihtaneen leiriä ja pudonneen pois europolitiikan ykkösketjusta. Suomi painaa nyt jarrua Hollannin johtamassa EU:n pohjoislohkon kakkosketjussa, Hurri väittää.

Hurrin mukaan tämä enteilee Suomen hallitukselle vaikeata tasapainoilua ja kiperiä koetuksia jo tällä kevätkaudella. Eteen tulee ensin keväällä yhteistä talletussuojaa ja muita raskaan sarjan talousuudistuksia koskevia aloitteita. Isoja päätöksiä pitäisi syntyä EU-maiden johtajien huippukokouksissa kesäkuun lopussa ja ensi vuoden toukokuussa.

Pitemmällä aikavälillä komissio haluaa muuttaa euroalueen talousrakenteita ja talousvallan jakoa monin tavoin nykyistä liittovaltiomaisempaan suuntaan.

Hurrin mukaan komission ehdotuksia voi puoltaa esimerkiksi sillä perusteella, että nykymuodossaan euromaiden talous- ja rahaliitto on keskeneräinen ja pitkän päälle kestämätön epäyhtälö, jonka valuviar osoitti eurokriisi.

Keskenään kovin erilaisten kansantalouksien rahaliitto ei toimi niin kauan kuin vain rahapolitiikka ja valuutta ovat yhteiset mutta muu talouspolitiikka on ainakin muodollisesti kansallista eikä maiden keskinäisten vaihtotaseiden tasapainottamiseen ole keinoja, Hurri kirjoittaa.

Jarrumiehet joutuvat ahtaalle

Perussuomalaisesta näkökulmasta paras ratkaisu ja vaihtoehto liittovaltiokehitykselle voisi olla rahaliiton purkaminen. Hollannin johtaman jarruryhmän maat haluavat kuitenkin vielä jatkaa tekemättä kumpakaan selkeää valintaa. Hurrin analyysin mukaan jarruryhmä voi joutua Euroopassa ahtaalle.

Nämä maat ovat Hollannin ja Suomen lisäksi Irlanti, Latvia, Liettua, Ruotsi, Tanska ja Viro. Ruotsilla ja Tanskalla on yhä omat kruununsa, muut ovat euromaita.

Ryhmän valtiovarainministerit julkaisivat maaliskuun alussa yhteisen julkilausuman, jossa ne esittelivät selvästi komission esityksistä poikkeavan kantansa talous- ja rahaliiton kehittämisestä. Hurrin mukaan julkilausuma vaikuttaa sellaisenaan aloitteelliselta ja rakentavalta, mutta verrattuna komission ja varsinkin Ranskan aloitteisiin tämä ryhmä painaa enemmän jarrua kuin kaasua.

– Jos Saksa alkaa painaa kaasua toden teolla Ranskan tapaan, voi Hollannin jarruryhmä joutua ahtaalle. Se tietäisi Suomellekin entistä pidempää välimatkaa EU:n sisäpiiristä ja entistä vaikeampaa poliittista tasapainotaiteilua, Hurri analysoi.

Suomen Uutiset