Sukupuolen vaihtaminen voi maksaa kymmeniä tuhansia euroja – Kela korvaa suuren osan kuluista

Sukupuolen muuttamiseen tähtäävät transleikkaukset ovat monelta osin julkisen terveydenhuollon piirissä. Jos translakia uudistettaisiin vaatimusten mukaisesti, se saattaisi samalla lisätä merkittävästi julkisen terveydenhuollon kustannuksia.

Suomessa tehdään vuosittain 50-100 transleikkausta. Tällaisissa leikkauksissa henkilön kehoon kohdistetaan erilaisia kirurgisia toimia, joiden tarkoituksena on muokata henkilöstä vastakkaisen sukupuolen näköinen. Transsukupuolisuus viittaa tilanteeseen, jossa henkilö kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mihin on syntynyt.

Leikkaukseen pääseminen edellyttää täysi-ikäisyyttä sekä yksityiskohtaisia lääketieteellisiä ja psykiatrisia tutkimuksia. Niiden perusteella henkilö voi saada transsukupuolisuusdiagnoosin joka on edellytys leikkaukseen pääsyyn. Tutkimuksien tarkoitus on varmistaa, että leikkauksiin ei valikoituisi sellaisia henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa ole transsukupuolisia, vaan jotka tarvitsevat toisenlaista hoitoa.

Todellisia transsukupuolisia henkilöitä on hyvin vähän. Arvioiden mukaan Suomessa vain noin 0,1-0,3 prosenttia väestöstä.

Rintojen poisto lähes 5 000 euroa

Transsukupuolisuuden hoitoon sovelletaan lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (translaki). Transpotilaiden kirurgisten hoitotoimien korvattavuus perustuu tapauskohtaiseen harkintaan.

Transleikkaukset ovat kalliita. Yhteen potilaaseen kohdistetut kirurgiset toimenpiteet sekä lääkekustannukset voivat maksaa jopa kymmeniä tuhansia euroja, joskin erilaisten leikkausten lukumäärä vaihtelee potilaskohtaisesti.

Esimerkiksi rintojen poistaminen voi Suomessa maksaa 4000-5000 euroa. Kyseeseen voivat tulla myös sukuelimien ulkonäköä muokkaavat toimet, erilaiset hormonihoidot sekä äänihuulileikkaukset.

Transleikkauksissa on siten kyse yksinomaan henkilön kehon ulkoisesta muokkaamisesta. Leikkauksia ei lain nojalla kuitenkaan pidetä pelkästään kosmeettisina toimenpiteinä, joten ne ovat monelta osin Kela-korvauksen piirissä.

Mies voisi synnyttää lapsen

Vuonna 2002 säädetty, nykyinen translaki lähtee siitä, että myös pelkästään juridista sukupuolta vaihtavalta henkilöltä edellytetään diagnoosin lisäksi sterilisaatiota. Tällä on haluttu estää esimerkiksi tilanteet, jossa naisesta mieheksi sukupuoltaan vaihtanut henkilö myöhemmin synnyttäisi lapsen.

Juridinen sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmässä merkitty.

Erilaiset järjestöt ovat esittäneet vaatimuksia lain muuttamisesta siten, että sukupuolen juridinen vahvistaminen toiseksi tapahtuisi pelkästään omalla ilmoituksella. Tällöin kuitenkin esimerkiksi mieheksi vahvistettu henkilö voisi synnyttää lapsia tai naiseksi vahvistettu henkilö voisi tulla lapsen isäksi. Tällainen lakimuutos saattaisi vaikuttaa myös siten, että tulevaisuudessa entistä useampi henkilö pyrkisi hakeutumaan transleikkauksiin.

Mikäli tällaiseen järjestelyyn mentäisiin, uudistus saattaisi samalla tarkoittaa suuria lisäkustannuksia ja paineita julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle, koska jo yhden potilaan leikkaukset voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Samalla myös riskit nousisivat korkealle.

Voimassa oleva laki on riittävä

Translain uudistuksella on kannattajia myös kansanedustajien joukossa. Nykyisen hallituksen ohjelmaan lakihanke ei kuitenkaan kuulu, eikä uudistus ole myöskään perussuomalaisten asialistalla.

Tämä ei tarkoita väheksyvää suhtautumista transihmisten tilanteeseen vaan sitä, että voimassa oleva translaki on katsottu asianmukaiseksi ja riittäväksi.

– Vähemmistöjen oikeudet eivät ole irrelevantteja, mutta asioissa on syytä priorisoida. Politiikassa on syytä olla huolissaan esimerkiksi työpaikoista, pienituloisista ja talouden saamisesta raiteilleen, perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra sanoi äskettäin Long Play –lehden artikkelissa.

– Transihmisiä on tutkimusten mukaan hyvin vähän. Se villiintyminen, jonka trans- tai vastaavat teemat saavat aikaan mediakentässä ja tietyissä poliittisissa ryhmissä verrattuna moniin paljon suurempaa ihmismäärää koskettaviin yhteiskunnallisiin teemoihin, on surullista ja kertoo paljon ajastamme.

Asiantuntija-arvioita tarvitaan

Jotkut transaktivistit ovat jopa vaatineet täydellistä henkilön itsemääräämisoikeutta, eli kaikkien transtutkimusten lakkauttamista sekä kirurgisiin hoitoihin pääsyä vapaasti omalla ilmoituksella.

Jyväskylän perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu, yleislääketieteen professori Mauno Vanhala suhtautuu varauksellisesti itsemääräämisoikeuden laajentamiseen.

– Sukupuolenvaihdosprosessi on käsitykseni mukaan hyvin hoidettavissa nykylain perusteellakin. Missään nimessä ei voida mennä esimerkiksi ilmoitusluontoisesti tehtävään sukupuolenkorjausoperaatioon, vaan sen tulee aina perustua asiantuntija-arvioihin, Vanhala sanoo.

Inhimillisten tragedioiden riski olemassa

Sukupuolen ulkoiseen muuttamiseen tähtäävät menettelyt ovat peruuttamattomia, ja ne voivat myös johtaa inhimillisiin tragedioihin. Tämän vuoksi leikkauksiin hakeutuvien joukosta on katsottu tarpeelliseksi seuloa epäaidot tapaukset.

Malli Janina Frostellin managerina aikoinaan julkisuudessa tunnetuksi tullut Cris Owen vaihtoi sukupuolensa naisesta mieheksi 2000-luvun alussa. Vuonna 2008 Owen kertoi Ilta-Sanomille katuvansa leikkausta.

– Jos olisin tajunnut, minkälaiseksi elämäni muuttuu, en olisi koskaan mennyt leikkaukseen. Maailmani romahti täysin. Sain sokin, kun katsoin peiliin, Owen kertoi lehdelle.

Järjestöt luopuisivat ikärajasta

Vuonna 2013 translain uudistamista pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa sosiaali- ja terveysministeriölle. Raportista antoivat lausuntoja monet kansalaisjärjestöt ja poliittiset ryhmittymät, kuten Amnesty, Transek, Suomen Demokratian pioneerien liitto ja Joensuun feministiset opiskelijat ja aktiivit.

Lausunnonantajista lähes puolet oli valmis luopumaan 18 vuoden alaikärajasta sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä.

”Ensisijaisesti huomiotava lapsen etu”

Varatuomari ja perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri suhtautuu tällaisiin näkemyksiin torjuvasti.

– Alle 18-vuotias on lapsi, joten lopullista päätöstä asiassa ei voi antaa lapselle. Edelleen hyvä periaate ja oikeusohje on se, että lapsen itsemääräämisoikeus kasvaa yhdessä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti, Meri sanoo.

Hän kiinnittää huomiota myös lapsen edun toteutumiseen sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen biologinen vanhempi olisi vaihtanut sukupuoltaan. Tällainen tulisi mahdolliseksi, jos translain uudistamisen kannattajat saisivat vaatimuksensa läpi

– Translain uudistamista koskevat vaatimukset lähtevät liikaa siitä mitä aikuinen henkilö haluaa, vaikka asiassa tulisi huomioida ensisijaisesti lapsen etu. On pohdittava, mitä lapsen kannalta merkitsisi esimerkiksi sellainen tilanne että lapsen synnyttänyt henkilö olisikin erilaisilla menettelyillä vaihtanut sukupuoltaan mieheksi, Meri sanoo.